Tikapuita kirkontorniin

QUITO, ECUADOR

Aamiaisella törmäsimme jälleen Nickyyn, jonka kanssa olimme sopineet tänään kiertelevämme yhdessä Quiton vanhaa kaupunkia. Lähdimmekin pian kolmeen pekkaan kohti Kansallisrukouksen kirkkoa (Basilica del Voto Nacional), jota olimme pari päivää ihailleet hostelimme kattoterassilta. Olimme kuulleet, että sen torniin voi kiivetä maisemia katselemaan, ja että sen tornissa on ravintola.

Päästyämme Basilican pääovelle saimme kuulla, että sisällä oli kirkonmenot käynnissä. Emme halunneet osallistua niihin ja kuvittelimme torniin mentävän sisäkautta. Jäimme hetkeksi katselemaan kirkon seinistä ulostulevia kivestä veistettyjä patsaita, joista yksi selkeästi muistutti Nickyllekin Intiwarayassista tuttu Merjan hoitamaa nenäkarhua. Mitenköhän se elukka liittyy katoliseen kirkkoon?

Muutimme suunnitelmaa ja kävelimme Suurelle aukiolle (Plaza Grande). Sinne oli Basilicalta puolisen kilometriä alamäkeä. Plaza Grande on kauniiden valkoisten rakennusten ympäröimä puistoaukio. Sen yhdellä laidalla on Ecuadorin hallituspalatsi, jonka edessä oli alkamassa jokin mielenosoitus. Kaikki aukiota reunustavat rakennukset ovat merkittäviä, kuten arkkipiispan palatsi, pääposti, katedraali ja kaupungin kulttuurikeskus. Istahdimme hetkeksi puistonpenkille rupattelemaan, kunnes lähdimme kävelemään takaisin Basilicalle.

Ylämäkeen kapuaminen alkoi jo ottaa voimille, mutta onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Saapuessamme Basilicalle tajusimme, että kirkontorniin mennäänkin sen päädystä eikä siitä ovesta, mistä pääsee varsinaisesti sisään kirkkoon. Olisimme siis voineet hyvin mennä sinne kirkonmenojenkin aikana. Nickyn oli lähdettävä hoitamaan jotain asioita, joten loppujen lopuksi suuntasimme Basilican torneihin kahdestaan.

Ihastelimme kirkonpäädyn valtavia ovia, joiden päällä paavin patsas julistaa rakkauden ilosanomaa kaikille. Valitettavasti emme päässeet kulkemaan näistä ovista, vaan pienestä sivuovesta, jonka luona ostimme tornin pääsyliput (n. euro/nenä). Kävelimme portaita ylös kerrokseen, josta näki parvekkeelta sisään varsinaiseen kirkkoon. Goottityylinen keskikäytävä oli vaikuttava.

Kiertelimme vähän aikaa kerroksen ulkoparvekkeilla, jotka sijaitsivat Basilican katolla. Porraskäytävässä portaat jatkuivat vielä ylöspäin, joten jatkoimme kipuamista. Tulimme kerrokseen, jossa käytävän toisessa päässä oli matkamuistomyymälä. Onko omituista, että kirkontornissa on matkamuistomyymälä? Kaupallisuus ja kirkko eivät perinteisesti kuulu yhteen, mutta toisaalta kirkolle on kerätty varoja eri keinoilla kautta aikojen.

Vasemmalla puolellamme kulki erikoinen puinen silta, joka sijaitsi kirkon keskikäytävän päällä. Siltaa pääsi toisella puolella sijaitsevien tornien juurelle. Oli tosin vielä kivuttava metallisia tikapuita pitkin, jotta pääsimme ulos. Ja siellä voi kivuta yhä ylemmäs jyrkkiä portaita. Tässä vaiheessa heikkohermoisempaa alkaisi jo hirvittää. Lopulta vähän ennen kello 12 päädyimme kirkontorniin, josta eteemme avautui koko Quiton puolentoista miljoonan asukkaan kaupunki.

Alas piti tulla samaa reittiä ja se tuntuikin Merjasta jo vähän pelottavalta. Pää viestitti jalkapohjiin asti, että tämä ei ehkä ole ihan järkevää. Hyvin pääsimme alas ja jopa ne tikapuut puusillalle asti. Sillalta selvittyämme kävelimme matkamuistomyymälään ihmetellen, miten tornista näkemämme ihmiset olivat päässeet kellotorneihin eli vieläkin ylemmäs. Sinne mentiin myymälän kautta.

Myymälän yläpuolella oli torniravintola, mutta emme vielä halunneet pysähtyä sinne. Seuraavassa kerroksessa alkoi varsinainen kellotorni. Kipuaminen jatkui kapeita kierreportaita, jonka jälkeen siirryttiin jälleen metallisiin tikapuihin. Näissä oli askelmat melkoisin harppauksin, joten kiipeämisestä tuli jatkuvasti hankalampaa. Merjaa vähän hirvitti, mutta kun kerran oli näin ylös tultu, niin mentiin sitten ihan ylös asti.

Viimeisten tikapuiden jälkeen olimme aivan kellotornin kärjessä. Tässä kerroksessa lattia oli rautaverkkoa, joka sai jälleen Merjan pään viestittämään jalkapohjille, että nyt pitää olla varovainen. Ihan mihin tahansa ei ollut järkevä astua. Kaksi pientä ikkuna-aukkoa mahdollistivat upeat näkymät, mutta pelottavan korkealla. Vaati Merjalta pienen rohkeusponnistuksen, että hän uskaltautui tikapuita alas. Muuta vaihtoehtoa kun ei ollut tarjolla. Pakkohan sitä oli alaskin tulla, kun kerran oli ylöskin mennyt.

Pysähdyimme torniravintolaan syömään. Paikkaa pyöritti herttainen vanhempi rouva eikä siellä todellakaan ollut ruuhkaa. Merja maistoi ecuadorilaista perinneruokaa, humitasta. Se on maissinkuoreen kääritty sipuli-juustotahna ja koko komeus valmistetaan höyryttämällä. Ensikosketus tähän herkkuun ei saanut Merjaa rakastumaan siihen, muttei humitasta voinut pahanmakuiseksikaan kutsua. Vähän kuivahkoa se kyllä oli eikä mausteita ollut käytetty nimeksikään. Palan painikkeeksi Merja nautti raikkaan vastapuristetun appelsiinimehun. Tero tyytyi juotavaan jogurttiin ja cokikseen.

Kävelimme Basilicalta Quiton vanhan kaupungin läpi linja-autoasemalle. Erilaisten eväiden myyntikojut ohitettuamme laskeuduimme portaita alatasanteelle, jossa oli pitkät rivistöt eri bussiyhtiöiden lipunmyyntipisteitä. Käytävillä parveili yhtiöiden edustajia tarjoamassa lippuja kaikkiin mahdollisiin Ecuadorin kohteisiin. Ohittelimme heidät tyynesti etsien yhtiötä, joka myisi lippuja Quitosta Puyoon siedettävään lähtöaikaan. Edestakaisin lippuluukkujen editse ravattuamme löysimme etsimämme ja ostimme liput.

Palasimme takaisin vanhaan kaupunkiin hieman eri reittiä kuin menomatkalla päätyen kauniisti restauroitujen vanhojen rakennusten reunustamalle tielle. Vanhassa kaupungissa oli paljon Tarjoustalo-tyylisiä vaateliikkeitä, joista nappasimme mukaan vielä yhdet työhousut (5 EUR) ja -paidan (1,3 EUR) Merjalle eläintenhoitohommiin. Apteekista haimme Nivean kasvovoidetta ja -puhdistusainetta, jonka jälkeen kaikki tarvittavat hankinnat oli tehty.

Päivän ongelmaksi muodostuivat Visa-korttimme, joilla emme jostain syystä pystyneet nostamaan rahaa. Visa Electronit eivät toimineet Quiton automaateissa ja varsinainen Visa-korttimme kenkkuili sanoen, että olemme ylittäneet nostorajamme. Netistä katsoessamme meillä kuitenkin olisi vielä pitänyt olla käytettävissä rahaa kortillamme. Lähetimme Osuuspankkiin kyselyn, mistä oikein kiikastaa. Ja menimme nauttimaan matkailijaillallisen hostelimme hurmaavalle kattoterassille.