Varustelupäivä

QUITO, ECUADOR

Söimme aamiaisen hostelin kattoterassilla jutellen vanhemman amerikkalaispariskunnan kanssa. He olivat menossa päivän espanjantunnilleen. Aamiaiseksi Merja söi hedelmäsalaatin myslin ja jogurtin kera sekä leipää paistetulla kananmunalla ja teetä. Tero tyytyi teehen ja leipään.

Päivän tavoitteena oli löytää varusteita parin päivän päästä alkavaa vapaaehtoistyörupeamaa varten. Tällä kertaa tiesimme suurin piirtein mitä odottaa, joten meillä oli varsin selkeä kuva siitä, mitä tarvitsemme. Sen sijaan meillä ei ollut aavistustakaan, mistä sellaisia Quitossa löytäisimme. Ensimmäinen etappi oli kuitenkin kirjakauppa, josta halusimme hankkia Kuuban opaskirjan. Olimme nimittäin vastikään päättäneet kotimatkalla poiketa Kuubassa.

Emme olleet varautuneet siihen, että 2850 metrin korkeudessa sijaitsevassa kaupungissa voisi olla kuuma. Tänään kuitenkin oli ja meillä oli ihan liikaa päällä. Ilmeisesti Quiton sijainti vuorien hyvin suojaamassa laaksossa tekee siitä kesäisin lämpimän. Lämmintä oli ainakin 25 astetta, joten kävellessä tuli helposti hiki. Varsinkin kun lämpötilaan lisää vielä korkean ilmanalan.

Suunnistimme opaskirjamme kartan avulla Quiton uuden kaupungin puolella sijaitseviin kirjakauppoihin, joissa oli myytävänä myös englanninkielisiä kirjoja. Ensimmäisessä kaupassa oli vain espanjankielisiä Lonely Planeteja, mutta toisesta löytyi etsimämme Kuuban opaskirja. Piipahdimme vielä samassa korttelissa olevaan kolmanteen kirjakauppaan, joka oli todella hieno tummasta puusta tehtyine kirjahyllyineen ja laajoine valikoimineen. Ilmastointikin toimi.

Kirjaostoksista selvittyämme istuimme hetken läheisessä El Espanol kahvilassa kuumaa kaakaota nautiskellen. Seuraava kohteemme oli iso supermarket Santa Maria. Matkan varrella kävimme vaihtamassa loput Perun valuuttamme dollareiksi pienessä rahanvaihtoliikkeessä. Supermarketista hankimme kaikenlaisia eväitä viidakko-oleiluamme varten. Erityisesti panostimme namupuoleen. Raskas työ vaatii paljon energiaa. Täydensimme myös hygieniatarvikepuolta uusilla hammasharjoilla ja shampoolla.

Pyörimme hetken viereisillä ruokamarkkinoilla vain todeten, että täältä emme ainakaan löydä etsimiämme kumisaappaita. Vaeltaessamme takaisinpäin Tero halusi leikkauttaa hiuksensa. Eteen sattui sopiva kampaamo-parturi, joten sisään vain. Nips-naps ja homma oli hoidettu neljällä eurolla. Kampaaja yritti viritellä keskustelua, mutta kielimuuri oli liian iso.

Lähdettyämme kampaamosta Teron vatsassa alkoi kiertää niin, että oli toimittava nopeasti. Jostain oli pakko löytää vessa nyt heti. Tero ei enää pystynyt ajattelemaan muuta kuin, miten saa pidettyä tavarat sisällään, joten vessan löytäminen jäi Merjan tehtäväksi. Lähin ravintola sai kelvata. Onneksi siellä oli vessa ja kaiken lisäksi vapaa sellainen. Tero rynnisti sisään ja Merja jäi tavaroiden kera hieman hölmistyneenä odottamaan. Henkilökunta vähän ihmetteli outoa pariskuntaa, muttei pahemmin häirinnyt. Teron palattua huojentuneena hotelli helpotuksesta joimme kimppaan yhden cokiksen, kun emme kehdanneet ihan suoraankaan paikalta poistua.

Avenue 10 de Agostolta löysimme Tarjoustalon tyyppisiä kauppoja, joista hankimme vapaaehtoistyöhön sopivia vaatteita mahdollisimman halvalla. Tarkoitus oli löytää vaatteita, jotka lähtiessämme jättäisimme perinnöksi seuraaville vapaaehtoisille toisin sanoen niiden piti olla olosuhteisiin sopivia mutta muodikkuudella ei ollut mitään väliä. Bolivian kokemuksemme jälkeen tiesimme, että housuissa olisi hyvä olla paljon taskuja ja kankaan kovahkoa puuvillaa. Paitojen pitäisi olla mieluiten puuvillaisia, vaaleita ja pitkähihaisia, jolla välttää tehokkaimmin itikoiden puremat ja saa vähän suojaa muiltakin elukoilta sekä auringolta.
Kassit täynnä vaatteita ja viidakkomurkinaa suuntasimme takaisin Secret Gardeniin. Aivan hostelimme lähistöllä Merja bongasi vielä paikallisen Etolan. Sen ikkuna pursuili kumisaappaita, joten painuimme samantien sisään. Nopean sovitusrumban jälkeen ostimme itsellemme kumpparit viidellä eurolla per pari. Ne ovat ehdottomasti toimivimmat jalkineet sademetsässä.

Secret Gardenin ovella törmäsimme Nickyyn, joka juuri astui ulos taksista. Hän oli tulossa lentokentältä. Sovimme näkevämme illallisella ja painuimme omiin huoneisiimme. Merja kokeili innokkaana ostamiaan vaatteita tulevaa vapaaehtoistyöurakkaa varten. Vaikka asusteiden ulkonäollä, tai varsinkaan muodikkuudella, ei ollut niinkään väliä olimme erittäin tyytyväisiä volunteer-lookiimme. Illallisella istuimme saman vanhemman amerikkalaispariskunnan vieressä, johon olimme törmänneet aamulla. Secret Gardenin asiakaskunta vaihteli parikymppisistä lapsiperheisiin ja vanhuksiin. Tämä on harvinaista hosteleissa, mutta tämä konsepti tuntui purevan hyvin kaikenikäisiin. Tunnelma illallisella oli matkailuun inspiroiva ja kokemustenvaihto aiheutti mukavan puheensorinan.

Toisella puolellamme istuivat Ben ja Brett kertoillen ihmisten reaktioista eri majapaikoissa, kun henkilökunnalle selvisi heidän olevan homopariskunta. Eräässäkin hotellissa nuori vastaanotossa työskentelevä nainen oli pahoitellut, ettei heillä ole tarjota huonetta kahdella sängyllä vaan ainoastaan parisängyllä. Hän meinasi pyörtyä, kun Brett totesi ettei se heitä haittaa, vaan on oikeastaan ihan mukavaa.

Juttelimme myös hauskoista yksityiskohdista Etelä-Amerikan matkailussa. Yksi kaikkia naurattanut aihe olivat töpselit. Joka maassa kun tuntuu täällä olevan erilaiset sähköpistokkeet. Kaiken lisäksi laitteiden johdot eivät useinkaan meinaa millään pysyä seinässä, vaikka olisikin sopiva adapteri. Tämä aiheuttaa muun muassa sen, että sähköä tulee katkonaisesti. Lisäksi jännite vaihtelee, joten välillä eurooppalaiset laitteemme saavat virtaa liian vähän. Esimerkiksi hiustenkuivaaja vain pihisee tai partakoneella ei tee mitään, kun terä ei leikkaa. Keskustelu olisi jatkunut loputtomiin, mutta kattoterassin sulkeuduttua menimme nukkumaan noin kello 23.