2 000 metrin pudotus

QUITO - PUYO, ECUADOR

Otimme taksin kello 10 Secret Gardenista linja-autoasemalle. Matka kesti puolisen tuntia ja maksoi 2,5 dollaria. Päästäkseen bussien lähtöalueelle piti portilla maksaa 20 senttiä per henkilö jonkinlaista linja-autoaseman palvelumaksua. San Francisco -yhtiön bussi Quitosta Puyoon lähti lähes tyhjänä ajallaan kello 11.

Linja-autoaseman ulkopuolella bussinhoitaja huuteli avoimesta ovesta “Banos, Puyo, Banos, Puyo...” ja bussi alkoi yllättäen täyttyä. Avoimesta ovesta lappasi porukkaa niin kauan kuin istumapaikkoja riitti. Miksi ihmiset eivät olleet tulleet bussiin sen lähtöpaikalta noin 100 metrin päästä? Emme keksineet muuta selitystä kuin, että he halusivat välttää maksamasta linja-autoaseman palvelumaksun.

Pääsimme pian matkaan ja lähdimme nousemaan Quiton keskustan 2 850 metristä ylös vuorenrinnettä jonnekin 3 500 – 4 000 metrin korkeuteen. Nautiskelimme evääksi ottamiamme Bios-suklaapatukoita, joiden oli väitetty olevan parasta ecuadorilaista suklaata. Boliviassa ja Perussa popsimamme Sublime-patukat olivat kyllä parempia.

Parin tunnin kuluttua pysähdyimme huoltoasemalle, jossa oli mahdollisuus käväistä vessassa. Pitkät bussimatkat ilman vessaa ovat aina koettelemuksia. Koskaan ei tiedä, miten kauan vielä joutuu odottamaan ennen seuraavaa pysähdystä.

Latacungan linja-autoasemalla oli vähän pidempi pysähdys osan ihmisistä jäädessä pois. Luimme opaskirjastamme kaupungin tuhoutuneen historiansa aikana useamman kerran Cotopaxi-tulivuoren purkautuessa. Aina se on kuitenkin sitkeästi rakennettu uudelleen. Matka jatkui Panamericanaa pitkin Ambatoon asti, josta käännyimme alas kohti Banosia.

Vehreät vuoristolaaksot seurasivat toinen toistaan. Maisemat olivat aivan mahtavia. Tie kiemurteli pitkin vuorenrinteitä aina vain alemmas ja alemmas. Banos sijaitsee 1 800 metrin korkeudessa kapeassa laaksossa. Se on yksi Ecuadorin suosituimpia turistikohteita, jossa voi lillua kuumissa lähteissä, laskea koskia, maastopyöräillä, ratsastaa ja kivuta vuorille. Aluetta varjostaa Tungurahuan tulivuori, joka on edelleen aktiivinen. Vuosituhannen vaihteessa alue jouduttiin evakuoimaan tulivuorenpurkausuhan takia.

Banosista lähdimme laskeutumaan kapeaa ja kiemuraista vuoristotietä, josta oli paikoitellen useamman sadan metrin pudotus alas laaksoon. Maisema muuttui entistä trooppisemmaksi. Ohitimme lukuisia vesiputouksia ja vuolaasti virtaavia jokia sekä pieniä kyliä. 5,5 tunnin kuluttua tulimme Pastazan alueella sijaitsevaan Puyon kaupunkiin noin 900 metrin korkeuteen merenpinnasta. Siirtyessämme Quitosta Puyoon olimme laskeutuneet melkoisella vauhdilla kaksi kilometriä ja saapuneet mystiselle Oriente-alueelle eli Ecuadorin Amazoniin.

Otimme dollarilla taksin opaskirjasta valitsemaamme Posada Realiin, jonne majoituimme. Kello oli jo yli viisi, joten nälkä kurni vatsassa. Kävelimme syömään El Jardin -ravintolaan, joka sijaitsi kauniilla paikalla joen rannalla sademetsän siimeksessä. Upeat, valkoiset kukat reunustivat ravintolan terassia. Tilasimme molemmat taimenta, mutta eri kastikkeilla. Odotellessa saimme valkosipulileipiä ja joimme herkulliset vastapuristetut tuoremehut; Merja ananasmehua ja Tero maracujaa. Ruoka oli maukasta, joten olimme erittäin tyytyväisiä ravintolavalintaamme. Loppuillan vietimme nettikahvilassa suunnitellen loppumatkaamme.