BARILOCHE, ARGENTIINA
Odotukset ja motivaatio olivat ensimmäisenä koulupäivänä korkealla. Matkattuamme yli kuukauden Argentiinassa halusimme oppia kommunikoimaan paremmin paikallisen, ystävällisen väestön kanssa. La Montanan kielikoululla oli aamulla melkoinen hässäkkä, kun parikymmentä uutta oppilasta ilmoittautui vastaanotossa Lionelille. Sen jälkeen oli lyhyt alkuhaastattelu Glorian, koulun johtajattaren, kanssa. Olimme etukäteen lähettäneet lomakkeella vastauksia espanjankielisiin kysymyksiin. Haastattelun ja kysymysvastausten perusteella meidät jaettiin neljän henkilön ryhmiin.
Opettajamme oli pirteä nuori nainen, Flavia Lapalma. Hän osoittautui ammattitaitoiseksi ja tehokkaaksi opettajaksi, joka piti hyvin mielenkiintomme yllä ja selitti ymmärrettävästi espanjan kielioppia. Flavia puhui tunneilla pääasiassa espanjaa, mutta erittäin “lento lento” (=hitaasti, hitaasti) ja selkeästi. Tarvittaessa hän selitti asioita englanniksi, jotta varmasti ymmärsimme mistä on kysymys.
Koulupäivämme kesti klo 9-13. Puolivälissä oli 15 minuutin välitunti, jolloin tarjoiltiin teetä ja croissanteja. Samalla meille kerrottiin koulun tarjoamista iltapäiväaktiviteeteista. Kyseisellä viikolla oli tarjolla muun muassa kaupunkikierros, salsatunti, vuoristovaellus, vapaaehtoistyö ja keilaus. Aktiviteettien tarkoituksena oli saada oppilaat jatkamaan espanjankielen käyttöä myös kouluajan ulkopuolella ja tutustuttaa heidät paremmin toisiinsa. Osa oppilaista myös asui koulun hostelissa tai paikallisissa perheissä.
Viikon aikana opettelimme säännöllisiä ja epäsäännöllisiä verbejä preesensissä. Olla-verbit estar ja ser olivat erityisen tärkeitä. Lisäksi opimme muun muassa maskuliinin ja feminiinin käyttösäännöt, kysymyssanat, aikakäsitteet ja aakkoset. Jokainen aamu aloitettiin kertomalla, mitä olimme tehneet edellisenä päivänä koulun jälkeen ja mitä olimme syöneet ja missä. Ensimmäisenä päivänä kerroimme, mistä maasta tulemme ja mikä on ammattimme. Saimme monistekirjan, jossa oli peruskielioppi ja erilaisia tehtäviä. Läksyjen tekemiseen meni iltaisin noin tunti. Läksyksi saimme muun muassa verbien taivutuksia, lauseiden täydentämistä oikeilla verbeillä listan perusteella, feminiinin ja maskuliinin käyttöä sekä lauseiden muodostamista.
Neljän henkilön ryhmä oli mukavan pieni ja tulimme hyvin toimeen keskenämme. Meidän lisäksemme ryhmään kuului israelilainen 23-vuotias Edo ja amerikkalainen 66-vuotias Jim. Edo oli älykäs nuori mies, joka oli läpikäynyt vaikean syöpäsairauden ja jolla oli erittäin mielenkiintoinen sukutarina kerrottavanaan. Jim oli paljon maailmaa nähnyt vanhempi herra, joka oli sapattivapaalla opettajantyöstään. Hän opetti ympäristökirjoittamista Mainen collegessa. Ympäristökirjoittaminen (nature writing) on kurssi, jossa pyritään ilmaisemaan omia tuntemuksia luonnon keskellä ja oppimaan luonnon kuvaamista sanoilla. Jim lähettää oppilaansa yksin 24 tunniksi metsään ja pyytää heitä kirjoittamaan kokemuksestaan. Hän vie heidät myös telttasaunaan eli pyrkii elämysten kautta löytämään syvällisempää näkemystä kirjoittamiseen. Jim rakastaa luontoa ja nukkuu ulkona tähtitaivaan alla omalla pihallaan puolet vuodesta.
Parina päivänä osan päivästä olimme yhdessä toisen ryhmän kanssa, koska heidän opettajallaan oli jotain menoa. Ryhmien yhdistäminen oli koulun periaatteita vastaan, joten loppujen lopuksi saimme kaksi ylimääräistä tuntia kaupan päälle tästä hyvästä.
Tauon jälkeisillä tunneilla leikittiin. Harjoittelimme kuvaamaan eri ammatteja siten, että yksi meistä seisoi edessä otsassaan tietty ammattinimike. Muut kertoivat espanjaksi, mitä kyseinen henkilö tekee ja edessä olevan piti arvata, mitä hänen otsassaan lukee. Opettelimme kuvailemaan erilaisia henkilöitä pelaamalla peliä, jossa yritetään arvata kuka henkilö on vastapuolen kortissa. Onko henkilöllä iso nenä? vaaleat hiukset? silmälasit? punaiset posket? jne. Yhdistelimme ryhmissä kuvia ja verbejä ja loimme sen jälkeen kyseisistä verbeistä kilpaa mahdollisimman pitkiä lauseita. Yksi harjoitus oli myös kirjoittaa omasta päivästämme kotimaassamme: milloin heräämme, mitä ja milloin syömme, milloin menemme töihin ja mitä teemme vapaa-aikanamme.
Viimeisenä päivänä saimme todistukset kurssista. Palkitsimme Flavian hyvästä työstä Mamuschkan suklaarasialla. Kaupan päälle saamamme ylimääräiset tunnit kiertelimme opettajamme kanssa kaupungilla. Hän kertoi Barilochen historiasta, mutta pääasiassa juttelimme niitä näitä harjoitellen espanjaamme. Päätimme kurssin kahvilassa alfajoreja popsien.
Viidessä päivässä ei voi tehdä ihmeitä, joten emme edelleenkään pysty kunnolliseen keskusteluun espanjankielellä. Sitä vastoin opimme sen verran kielen rakenteesta, että meidän on huomattavasti helpompi ymmärtää kuulemaamme. Pystymme myös tarvittaessa muodostamaan järjellisiä lauseita, ainakin preesensissä. Tarvitsemme kuitenkin roimasti lisää harjoitusta ja meidän pitäisi kehittää sanavarastoamme laajemmaksi, jotta pystyisimme viestimään haluamamme asiat sujuvammin.
Kurssin hinta: 90 EUR/hlö (sis. materiaalin ja aktiviteetit)
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Viisi päivää koulunpenkillä
klo 13.00
Tunnisteet: Argentiina, Elämyksiä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti