Koiranelämää

ARGENTIINA

Argentiinalaiset rakastavat koiria. Koiria on joka puolella. On lellittyjä puudeleita, ahkeria vahtikoiria, kulkukoiria, erilaisia rakkeja ja rotukoiria. Ihan kaikkea. On hellyttäviä raajarikkoja, jotka ovat joutuneet auton töytäisemiksi tai ihmistä kaipaavia karanneita tai hylättyjä kotikoiria, joista osalla on jopa kaulapanta, vaikka ne selkeästi ovat aivan eksyksissä. Osalla koirista on hienot mökit tai kopit, kun taas osa etsii ruokansa roskasäkeistä.

Ushuaiassa aivan hurmaava sekarotuinen otus seurasi meitä usean korttelin välin pitäen huolta, etteivät kissat hyökkää kimppuumme. Samalla se pääsi turvallisesti kanssamme usean tien yli. Kun menimme ravintolaan, se asettui tyynesti ravintolan eteen vesisateeseen nukkumaan ja odottamaan paluutamme. Se oli yhä siinä jäätävän sinisine silmineen, kun tulimme ulos. Ravintolan edessä oli vähän hässäkkää, joten se ei huomannut lähtöämme. Merjan mielestä petimme sen luottamuksen, kun emme tuoneet mitään herkkupalaa ravintolasta mukaname. Jos olisimme Suomessa, meillä olisi jo aikamoinen koirahaaremi. Niin monta ihastuttavaa rakkia olemme tällä reissullamme kohdanneet.

Koirat tappelevat ja räksyttävät yömyöhään. El Bolsonin tyylisissä pikkukylissä niitä on lähes kaikissa pihoissa ja ne kommentoivat jokaista ohikulkijaa. Niillä on viestitysjärjestelmä pihasta toiseen. Ne kertovat toisilleen, missä päin ne juuri äsken sinun pihasi ohi kulkeneet henkilöt nyt ovat. Osa hyökkää lähes kimppuun aidan takaa. Osa tyytyy laiskasti nostamaan päätään ja seuraamaan ohikulkijaa.

Kulkukoirat yleensä vain nukkuvat tyynesti tai kaivelevat roskia, jotka jätetään täällä roskapusseissa tien laitaan odottamaan hakijaansa. Kulkukoirilla ja vahtikoirilla on omat kuvionsa ja välillä ne yhtyvät. El Calafatessa koirat pitävät jopa omia kokouksiaan tien laidassa hotellimme ulkopuolella. El Chaltenin alueen kansallispuiston vartijat kehottavat turisteja olemaan ottamatta kylän koiria mukaan vaelluksille, jotteivät ne pääse häiritsemään suojeltuja luonnonvaraisia eläimiä, kuten huemuleja (peuran/hirvenkaltainen otus).

Barilochen kulkukoirat ovat ihan omaa luokkaansa. Ollessamme kaupungilla ostoksilla seuraamme lyöttäytyi kolme koiraa. Ne kulkivat aivan vieressämme. Yksi linkutti kolmella jalalla neljännen roikkuessa velttona. Kun poikkesimme kauppaan, ne jäivät ulos odottamaan ja jatkoivat matkaa kanssamme, kun tulimme ulos. Me yritimme olla kiinnittämättä niihin mitään huomiota, mutta ne eivät kadonneet mihinkään.

Lähes joka aamu saimme seuraksemme ainakin yhden koiran mennessämme espanjantunneille. Nämä koirat eivät sentään enää koulutuntien jälkeen odottaneet portilla paluutamme. On käsittämätön mysteeri, millä logiikalla koirat valitsevat juuri tietyn henkilön, jota seurata? Kaduilla kävelee jatkuvasti valtava määrä ihmisiä, mutta yllättäen joku koira lyöttäytyy juuri meidän seuraamme. Mitä koira odottaa saavansa? Turvaa, hellyyttä, ruokaa?

Ensimmäisenä koulupäivänä Barilochessa meillä oli lyhyt kaupunkikierros, jonka teimme kävellen. Ryhmämme mukaan liittyi musta saksanpaimenkoiranoloinen koira, joka vaikutti mielenvikaiselta. Se hyökkäili risteyksissä autojen kimppuun juosten niiden perässä ja yrittäen haukata niistä palan. Ryhmäämme seuratessaan se tuijotti herkeämättä jalkoihimme aivan kuin se olisi nähnyt jotain pikku-ukkoja juoksemassa maassa, jossa ei oikeasti ollut mitään.

Nahuel Huapi -järven rannalla leikimme pitkään koiralauman kanssa. Yksi koirista ei kyllästynyt millään kepin hakemiseen vedestä. Se toi kepin aina jonkun henkilön viereen ja vaati haukkumalla heittämään sitä jatkuvasti. Koira oli vanha ja vaivaisenoloinen rannalla, mutta se muuttui energiseksi ja pentumaiseksi, kun se pääsi loikkaamaan kepin perään veteen. Sen haettua kepin pitkältä vedestä toinen koirista tuli rantamatalikkoon ja kiskoi kepin hakijan suusta vieden sen mennessään. Muut lauman koirat tyytyivät pääasiassa seuraamaan leikkiä vierestä ja hakemaan rapsutuksia.

Yleisesti ottaen koirat viettävät Argentiinassa melkoista koiranelämää ja suurin osa niistä juoksentelee vapaana ympäriinsä.