BARILOCHE, ARGENTIINA
Iltapäivällä koulun jälkeen ensimmäinen etappimme oli linja-autoasema, jotta saisimme lisätietoja yhteyksistä Valdiviaan. Linja-autoasema on muutaman kilometrin keskustan ulkopuolella, joten etsimme bussipysäkkiä katedraalin lähistöltä. Pysäkin löytäminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Lopulta päädyimme kysymään apua läheiseltä huoltoasemalta. Mies osoitti tienristeystä ja sanoi pysäkin olevan siinä. Tero kysyi hölmistyneenä “Missä?”, sillä paikalla ei ollut mitään mikä olisi viitannut siihen, että bussit pysähtyvät siinä. Ei auttanut kuin uskoa, että siinä se on. Paikalla oli muutama muukin henkilö bussia odottamassa. Pian bussi tulikin ja kyllähän se siinä pysähtyi.
Linja-autoasemalla on lukuisia eri bussiyhtiöiden tiskejä. Matkustajien pitää selvittää jokaisesta erikseen, millaisia yhteyksiä he tarjoavat. Mitään keskitettyä lipunmyyntiä ei ole olemassa. Niinpä ravasimme tiskiltä toiselle kysyen, ajaako kyseinen yhtiö Valdiviaan ja jos ajaa, mihin aikaan minäkin päivänä. Lopulta meillä oli tarvitsemamme tiedot. Otimme bussin takaisin keskustaan.
Keskustassa hankimme kirjakaupasta espanjankielen sanakirjan, koska mukanamme olevasta fraasikirjasta ei löydy lähellekään kaikkea tarvitsemaamme. Samalla ostimme E.M. Forsterin A Passage to India -kirjan. Mamuschkan suklaapuodista tarttui konvehteja mukaan sekä itselle että lahjaksi espanjanopettajallemme Flavialle.
Päivän lopuksi selvittelimme mahdollisuutta ratsastaa Barilochesta Andien yli Chileen. Löysimme Bastion del Manso -matkatoimiston, jonka kautta retki olisi onnistunut. Virkailija väitti, ettei hän osaa englantia. Koska oma espanjamme ei riittänyt kaikkien yksityiskohtien selvittämiseksi, yritimme sittenkin englanniksi. Yllättäen nuori nainen ymmärsi hyvin kysymyksemme ja saimme joitakin yksityiskohtia selväksi. Hän kuitenkin kehotti meitä tulemaan myöhemmin uudestaan, kun omistaja olisi paikalla.
Omistajan kanssa loputkin asiat selvisivät. Valitettavasti ratsastus alkoi retkellä vasta rajamuodollisuuksien jälkeen Chilen puolella ja 5-6 päivän reissulle olisi tullut hintaa noin 1 000 dollaria. Päätimme lopulta luopua ajatuksesta, kun kuulimme että seuraava retkikunta oli räätälöinyt matkan omalle perhe- ja ystäväpiirilleen. Emme halunneet tunkeutua mukaan, vaikka retki vaikuttikin kiehtovalta. Ehkä joskus toiste...
torstai 6. maaliskuuta 2008
Matka linja-autoasemalle
klo 14.12
Tunnisteet: Argentiina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti