Apinoita ja kierteishäntäkarhuja

PASTAZA, ECUADOR

Herätyskello soi 6.50. Olemme yllättyneitä, että asuintiloissamme ei ole oikeastaan ollenkaan itikoita eikä muitakaan ötököitä. Lämpötilakin oli yön aikana juuri sopiva. On mukava herätä sademetsän ääniin. Heräämme hieman aikaisemmin kuin suurin osa vapaaehtoisista. Näin ehdimme yhteisvessoihin ennen suurempaa tungosta. Flor de la Amazoniassa on 20 vapaaehtoista ja meidän käytössämme on kaksi vessa-suihkukoppia.

Jokainen huolehtii omasta aamiaisestaan, mutta yhteiset ruokatarvikkeet ovat käytettävissä. Jääkaapista löytyy juustoa, maitoa ja isot tonkat jogurttia. Muuten on tarjolla muun muassa mysliä, leipää ja erilaisia vihanneksia sekä tietysti teetä, kaakaota ja kahvia. Valmistamme omat aamiaisemme. Syön jogurttia ja mysliä. Tero ottaa leipää.

Aamiaisen jälkeen kello 8 on ns. käskynjako eli Gloudina jakaa aamupäivän tehtävät. Tero, minä ja Leyla saamme tehtäväksi siivota karanteeniapinoiden häkit. Leyla on ollut täällä viikon, joten hän toimii neuvonantajana. Otamme vajasta lattia-, taso- ja vesikulhoharjat sekä häkkien avaimet. Lisäksi tarvitsemme roskaämpärin ja kihvelin. Apinahäkit ovat noin 50 metrin päässä.

Ensimmäisessä häkissä on neljä vaaleaa kapusiiniapinaa. Houkuttelemme ne toiseen häkkiin ja suljemme luukun kahden häkin välillä olevassa “tunnelissa”. Näin saamme rauhassa siivota toisen häkin. Harjaamme ruokintatasot sekä kiipeilypuut. Puhdistamme vesikulhon ja laitamme siihen puhdasta vettä. Harjaamme maalattialta ruoantähteet ja ulosteet kihveliin, josta kaadamme jätteet roskaämpäriin. Leyla odottaa häkin ulkopuolella Teron ja minun häärätessä. Hänen tehtävänsä on ojentaa meille tarvittavat välineet. Kun häkki on siivottu, haemme toisen vapaaehtoisryhmän täyttämät ruokaämpärit. Laitamme hedelmiä ja vihanneksia sekä maapähkinöitä eri puolille häkkiä.

Houkuttelemme apinoita siirtymään juuri siivoamaamme häkkiin. Tero seisoo häkkien välisen luukun luona valmiina sulkemaan sen, kun kaikki ovat toisella puolella. Yksi apinoista, Sam, tukistaa Teroa häkin reikien läpi ja tarraa häntä jalkaan. Olemme yllättyneitä, miten pitkälle sen pienet kädet ylettyvät. Tero pääsee irti ja saa suljettua luukun apinoiden ollessa haluamallamme puolella. Pääsemme rauhassa jatkamaan siivoamista toisessa häkissä.

Apinat alkavat tapella ruoasta. Leyla tarkkailee tilannetta. Yksi apinoista puree toista käteen. Siitä tulee verta. Kutsumme Gloudinan paikalle. Hän pyytää meitä siivoamaan nopeasti häkin, jossa olemme jotta muut paitsi loukkaantunut apina saadaan siirtymään sille puolelle.

Laitettuamme vastasiivottuun häkkiin ruokaa saamme apinat houkuteltua sille puolelle. Ainoastaan loukkaantunut apina jää toiseen häkkiin. Apina tutkii kättään ja näyttää surkealta, mutta antaa Gloudinan tulla sen luo ja desinfioida haavat, vaikka vähän kirveleekin. Jätämme sen yksin toiseen häkkiin, jotta se saa rauhoittua ja syödä rauhassa.

Siirrymme siivoamaan varsinaisia karanteeniapinahäkkejä. Niitä on viisi ja jokaisessa on yksi apina. Victor on tummanruskea, muut vaaleita. Tero siivoaa Victorin häkin ja minä seuraavan. Leyla puhdistaa Ninjan häkin ja Tero seuraavan. Minulle jää Mona Lisan häkki. Kaikki häkit siivotaan samalla tavalla. Menemme sisään maapähkinä kädessä, jotta apinalla on muuta tekemistä kuin häiritä siivoustyötä. Ne ryhtyvätkin määrätietoisesti hakkaamaan pähkinää lattiaan tai puiseen tasoon saadakseen sen rikki. Sillä aikaa siivooja harjaa puhtaaksi tasot, vaihtaa vesikippoon puhdasta vettä ja harjaa lattian puhtaaksi.

Häkkien siivoamisen jälkeen viemme roskat kompostiin, joka on iso monttu metsässä. Sinne ei todellakaan tekisi mieli pudota. Sitten pesemme harjat ja ämpärit, desinfioimme ne ja palautamme ne paikoilleen. Noin kello 10.30 pidämme tauon, jolloin syömme vähän lisää aamupalaa.

Tauon jälkeen jaetaan seuraavat työt. Keskus sijaitsee kukkulalla ja osa lähtee hakemaan kukkulan alapuolelta sinne saapuneita tarvikkeita uuden apinahäkin rakentamista varten. Tero, minä ja muutama muu saamme tehtäväksi kaivaa 40 cm syvän ja 20 cm leveän vaon rakennettavan apinahäkin ympäri. Se onkin hikistä puuhaa. Onneksi meitä on niin monta, että jokaiselle parille tulee tehtäväksi yksi neljäsosa ison häkin ympäryksestä. Kaivamme Teron kanssa mutaista savimaata noin kuusi metriä. Tero tekee suurimman osan työstä, koska minun kuntoni ja voimani eivät oikein riitä. Mutta saan minäkin sentään jotain aikaiseksi. Lisäksi toimin huoltojoukkona eli haen hanskoja ja vettä, kun Tero tarvitsee niitä.

Kun kaivuutyö on saatu lähes valmiiksi, menemme lounaalle kello 13. Syömme Teron kanssa eilisen illallisen tähteet. Ne maistuvat hyvältä vielä tänäänkin. Tuntuu, että meillä on jatkuvasti jokin tauko. Aurinko alkaa paistaa. Tero haravoi piha-aluetta. Minä istuskelen riippumatossa ruokaa sulatellen.

Yksi vapaaehtoisista tulee paikalle käsittämättömän laiha, pieni koira mukanaan. Se on löytynyt metsästä, kun he ovat olleet keräämässä hyönteisiä syötettäväksi keskuksen eläimille. Annamme koiralle ruokaa. Se syö hyvällä halulla. Sillä on kirppuja ja ehkä matojakin kun se on niin laiha; pelkkää luuta ja nahkaa. Gloudina laittaa sen narulla kiinni, jottei se lähde vaeltelemaan ja tartuta mahdollisia tautejaan muihin eläimiin.

Iltapäivän pääoperaatio on kuskata iso määrä hiekkaa ja kiviä alhaalta tienreunasta ylös kukkulalle. Tätä varten muodostamme ketjun. Jokainen raahaa hiekka- ja kivisäkkejä noin 100 metriä kerrallaan ja luovuttaa sitten säkin seuraavalle. Tätä jatketaan tasaista tahtia pari tuntia. Melkoisen raskasta puuhaa. Säkit painavat arviolta 5-10 kiloa kappaleelta. Välillä pidämme juomatauon. Tero tekee toisen vapaaehtoisen kanssa loppuun aamupäivällä aloittamamme kaivuuhomman ja tulee vasta sen jälkeen kantamaan säkkejä.

Olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi ruokkimaan kierteishäntäkarhut (=kinkajou). Teen sen yhdessä toisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Hän opastaa, koska hän on tehnyt homman aikaisemminkin. Haemme ämpäriin hedelmiä ja vihanneksia varastokatoksesta. Otamme mukaan myös banaaneja alueella vapaana oleville linnuille. Jätämme banaanit niiden ruokinta-alustalle ja annamme isolle siniselle papukaijalle banaanin polunvarren puuhun. Se on hauskan näköinen pidellessään banaania jalallaan ja nokkiessaan sitä.

Suljemme häkin ulkopuolelta narun avulla siellä olevan kierteishäntäkarhun nukkumalaatikkoonsa. Tarkastan, että se on varmasti laatikossa eikä jossain muualla häkissä. Häkkiin ei voi mennä, jos karhu on vapaana, koska se puree. Se on kaiken lisäksi päästään vialla, koska se on loukkaantunut pahasti tappelussa. Toinen vapaaehtoinen menee häkkiin laittaen sinne tarvittavan määrän ruokaa. Suljemme häkin oven ja avaamme karhun laatikon luukun.

Menemme toisen kierteishäntäkarhun häkille, joka on valtavan iso. Sielläkin on vain yksi karhu, jonka saamme hyvin suljettua nukkumalaatikkoonsa. Menen viemään häkkiin loput ämpärissä olevista vihanneksista ja hedelmistä. Haemme vielä yhden banaanin, jonka pilkomme pieniksi paloiksi pavalle eli kalkkunatyyppiselle linnulle. Syötämme linnun kädestä häkin verkon läpi. Pelkään ensin vähän sen nokkaa, mutta se ottaa banaanipalat nätisti sormistani. Se syö vain osan banaanista.

Kello on viisi iltapäivällä, kun menen uudestaan siivoamaan karanteeniapinoiden häkkejä; tällä kertaa Benin ja Richin kanssa. Apinat ovat aktiivisempia ja kiinnostuneempia siivoojista kuin aamulla. Victor kiipeilee Richin päällä ja näykkii häntä. Se menee Richin t-paidan alle. Hänen on lopulta otettava paita pois, jotta hän saa Victorin pois kimpustaan.

Minun tehtäväkseni jää siivota Mona Lisan ja Ninjan häkit. Mona Lisa istuu osan ajasta selässäni, kun lakaisen lattiaa puhtaaksi ruoantähteistä. Häkin nurkassa oleva riippumatoksi sidottu peitto on irronnut. Laitan sen uudestaan kiinni. Ninjan häkissä ollessani se istuu polvellani, kun putsaan lattiaa. On mukava, kun pääsee vähän kontaktiin eläinten kanssa, vaikka sitä ei täällä suotavana pidetäkään. En varsinaisesti kiinnitä apinoihin huomiota niiden lähestyessä minua, koska ne eivät saa tottua liiaksi ihmisiin.

Tero on suihkussa lopettaessani työt. Käyn vielä ihailemassa upeaa sademetsämaisemaa auringon laskiessa ennen kuin itsekin menen suihkuun. Vain toista vapaaehtoisten suihkuista on mahdollista käyttää, jos haluaa kuumaa vettä. Tämä tarkoittaa, että kun toisessa kylpyhuoneessa oleva on valmis, hän huutaa “suihku on vapaa”. Tällöin toisessa kylpyhuoneessa oleva voi ryhtyä käyttämään suihkua. Homma toimii yllättävän hyvin, vaikka meitä on paljon.

Ruoka on pahasti myöhässä. Leyla paistaa vihanneksia nuotiolla eikä kananpalojen valmistusta ole vielä edes aloitettu, kun saavumme keittiöön. Valitsimme Teron kanssa kasvisvaihtoehdon, joten emme joudu odottamaan kanan valmistumista. Vihannekset ovat vähän raakoja, kun alamme syödä, mutta ei voi mitään. Ei mikään maailman paras ateria. Ruoan jälkeen olemme sen verran uupuneita, että painumme iltapesulle ja sänkyyn. Luen vielä vähän aikaa Jonathan Safran Foerin Extremely Loud & Incredibly Close -kirjaa.