Kunnes jälleen kohtaamme

VALDIVIA – PUCON, CHILE

Nautiskelimme rauhallisesta aamusta heräillen kaikessa rauhassa. Aamiaisella selvisi, että Teron kännykän kello oli etuajassa. Chilessä kello onkin tunnin vähemmän kuin Argentiinassa. Niinpä löhöilimme huoneessamme katsellen pitkästä aikaa tv:tä; BBC:n uutisia ja Amazing Raceä.

Merja bongasi opaskirjastamme loistavan La Ultimo Frontera -kuppilan, jota emme olisi ikinä löytäneet ilman opaskirjaa. Se oli hyvin piilotettu lähes läpitunkemattoman pihan perälle. Söimme isot, herkulliset lounassämpylät; Merja tonnikalalla ja Tero pelkillä kasviksilla. Lisäksi otimme vastapuristetut appelsiinimehut. Kahvila oli viihtyisästi sisustettu ja seinillä oli värikästä nykytaidetta. Palvelukin oli ystävällistä.

JAC-yhtiön bussi Puconiin lähti kello 13.30. Bussi oli lähes argentiinalaista tasoa ja erittäin siisti. Matka taittui chileläisissä maalaismaisemissa, kunnes noin kolmen tunnin kuluttua saavuimme Villarican kylään. Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa pitkin Villarica-järven rantaa Puconiin järven toiseen päähän. Kuski ajoi melkoista ylinopeutta, mutta muuten neljän tunnin matka oli miellyttävä.

Luotimme jälleen opaskirjaamme ja kävelimme Ecole!-hosteliin, josta yllätykseksemme löytyi haluamamme huone. Opaskirjan mukaan paikka on nimittäin lähes aina täynnä. Ei tosin ollut tällä hetkellä. Ruuhkaisin kausi oli juuri loppunut ja turistielämä hiljentymään päin.

Majoittumisen jälkeen ensimmäiseksi oli saatava pyykit pesuun. Samalta kadulta löytyikin pieni perheomisteinen pesula, josta luvattiin pyykkimme olevan seuraavana päivänä kello 13 valmiina noudettavaksi. Tarvitsimme kipeästi puhtaita vaatteita.

Pyörimme ympäriinsä parinkymmenentuhannen asukkaan pikkukaupungissa. Pucon on vahvasti turistoitunut, mutta miellyttävän oloinen. Pääkadulla on lukuisien retkijärjestäjien toimistoja, hyvälaatuisia retkivarusteita myyviä kauppoja sekä ravintoloita. Kyselimme tulivuorivaelluksista eri toimistoista, mutta emme vielä päättäneet mitään. Löysimme myös ison supermarketin, jonka valikoima oli huomattavasti argentiinalaisia vastaavia monipuolisempi.

Söimme illallisen hostelillamme, jossa on herkullista ja edullista kasvisruokaa tarjoava ravintola. Vihdoinkin ruoassa oli myös mausteita. Alkupalaksi saimme hostelilla vastapaistettua moniviljaleipää. Taivaallista kaikkien niiden valkoisten mössöleipien jälkeen.

Saatuamme juuri ruoat eteemme Virva ilmestyi paikalle. Tiesimme, että hän oli tulossa Puconiin, mutta emme tienneet milloin. Virva oli pyörähtänyt Etelä-Chilen ja Torres del Painen kautta meidän opiskellessa espanjaa Barilochessa. Oli todella hauska nähdä uudestaan. Juttelimme kokemuksistamme. Virva oli ollut Chiloen saarella, joka oli hänen mukaansa kokemisen arvoinen paikka. Ehkäpä Alexin matkasuunnitelma oli sittenkin jollain tavalla järkeenkäypä. Katselimme vähän valokuvia sekä sovimme, että lähdemme yhdessä tulivuorivaellukselle.