Täyttä laukkaa hiekkarannalla

MANCORA, PERU

Merjalla yö sujui hieman levottomasti ötökkäkammoa potien. Ilmeisesti ne saatiin kuitenkin eilen illalla metsästettyä tai heitettyä ulos, koska yöllä emme nähneet enää yhtään. Heräsimme kello 8.30 ja painuimme aamiaiselle. Hotellimme puutarhan käytävillä lojui sadoittain torakka-heinäsirkkojen raatoja, jotka henkilökunta oli tappanut hyönteismyrkyllä.

Tero oli edellisenä päivänä sopinut ratsastusretkestä rannalla vaeltaneen nuoren hevosmiehen kanssa. Sovitusti noin kello 10 poika hevosineen odotteli meitä hotellimme lähistöllä. Taivas oli pilvessä, joten lämpötila oli ihanteellinen. Merja sai alleen ruskean, 6-vuotiaan Rodrigon ja Tero vaaleahkon, 4-vuotiaan Manzasin. Hevoset olisivat voineet olla paremmassakin kunnossa. Erityisesti Rodrigo oli liian laiha. Mietimme, oliko eettisesti oikein valita tällaiset hevoset rannalta ratsuiksi. Toisaalta voi myös ajatella, että mitä enemmän asiakkaita heillä on sitä paremmat edellytykset heillä on hoitaa hevosia paremmin.

Hevosista huolehtiva nuori mies oli noin 13-vuotias. Hän kertoi hevosten kyllä saavan syödäkseen. Heillä on kotona näiden kahden lisäksi viisi muuta hevosta. Kehotimme häntä viemään Rodrigon eläinlääkärille. Kysyimme pojalta, miksei hän ole koulussa. Hän sanoi koulun alkavan tänään vasta kello 12.

Pojalla oli mukanaan vain kaksi hevosta, joten hän itse juoksi perässämme. Rodrigo oli ihmeen virkeä ja halukas juoksemaan, vaikka näyttikin vähän huonokuntoiselta. Sen sijaan Manzas oli laiskanpuoleinen eikä juossut kuin lyhyitä pätkiä. Merja nautti Rodrigon tasaisesta laukasta aaltojen kovettamalla hiekalla. Tero jolkotteli mukavasti Manzasin kyydissä.

Rodrigo totteli helposti käskyjä ja oli mukava käsiteltävä. Ikävää oli, että se vaikutti siltä, ettei sen koulutusta ollut hoidettu kovinkaan hellällä kädellä. Se on hieno ja ystävällinen hevonen, jonka toivoisi saavan parhaan mahdollisen kohtelun omistajiltaan. Molemmat hevoset pyrkivät väistämään rantahiekalle lyöviä aaltoja. Jokaisen mutkan takana ranta vain jatkui ja jatkui.

Aivan rannan tuntumassa oli useita arkkitehtuurisesti moniulotteisia hotelleja. Erikoisin niistä tuli vastaan vähän yli puolen tunnin kuluttua. Sen huoneet olivat pyramidinmalliset. Käännyimme takaisin. Osassa hotelleista oli upeita terasseja, joiden seininä hulmusivat luonnonvalkoiset verhot. Monilla parvekkeilla oli riippumatto. Ja kaikilla näkymä valkoiselle hiekkarannalle ja tyrskyävälle merelle.

Aurinko paistoi kuumasti palatessamme takaisin päin. Yhdessä kohdassa maasto oli hieman hankala, joten nousimme hevosten selästä ja talutimme niitä muutama kymmenen metriä. Laukkasimme joitakin pätkiä. Hevoset alkoivat olla jo aika hikisiä. Nousimme ratsailta saapuessamme hotellimme tuntumaan.

Ratsastuksen hinta oli 20 solea per hevonen. Pojalla ei ollut antaa 50 solesta takaisin, joten Tero lähti hakemaan vaihtorahaa hotelliltamme. Merja istuskeli hiekalla juttelemassa pojan kanssa. Hän kertoi heillä olevan keskimäärin 10 asiakasta viikossa. Hevoset olivat väsyneitä. Tero toi tullessaan omenoita ja porkkanoita hevosille. Manzas söi hyvällä halulla, mutta Rodrigolle ei oikein maistunut. Kello oli jo 11.30, joten hoputimme poikaa kouluun.

Tunnin ratsastus hiekkarannalla: 4 EUR/hevonen

Video: Merjan lyhyt tyylinäyte