Corpus Christi

CUSCO, PERU

Corpus Christi (lat. Kristuksen ruumis) on katolisen kirkon 1200-luvulla lanseeraama koko kansalle suunnattu iloinen juhlapäivä. Cuscossa juhlinta on tunnetusti äänekästä ja värikästä. Monet lähistöllä olevat perulaiset ja ulkomaalaiset turistit suntaavatkin tuolloin Cuscoon osallistuakseen juhlintaan. Corpus Christia voi massatapahtumana helposti pitää Latinalaisen Amerikan vastineena meidän vapullemme.

Fiestasta huolimatta päivämme käynnistyi normaalisti suhteellisen alkeellisella aamupalalla hotellissamme. Kokateet juotuamme suuntasimme kävelymatkan päässä sijaitseville lentoyhtiöiden toimistoille kysyäksemme, millä hinnalla mahdollisesti pääsisimme lentämään Cuscosta Liman kautta Perun pohjoisosaan. Saatuamme pari reititysvaihtoehtoa, päivämäärää ja hintaa päätimme nukkua yön yli ennen lopullista ostopäätöstä.

Kävelimme pääkatua pitkin keskusaukiolle, Plaza de Armasille, josta Corpus Christi kulkueen oli tarkoitus lähteä. Jalkapallokentän kokoinen aukio olikin jo täyttynyt pullolleen juhlijoista. Osalla oli päällään upeat kansallispukuja muistuttavat tamineet ja monella oli mukanaan instrumentti tai viiri. Me emme olleet valmistautuneet juhlahumuun millään tavalla. Meille riitti, että ehdimme paikalle kello 11 mennessä nähdäksemme, miten varsinainen juhlakulkue pärähtäisi täysillä käyntiin katedraalin edustalta.

Ei aikaakaan kun ilmoille kajahti Cuscon pormestarin karismaattinen juhlapuhe. Emme saaneet paljoakaan tolkkua espanjankielisen puheen sisällöstä, mutta perusliturgia tuntui tutulta. Kyseessähän oli loppujen lopuksi vakavasti otettava Jeesuksen kunniaksi tarkoitettu ehtoollisrituaali. Hilpeän rennosta karnevaalimentaliteetista huolimatta juhlijoiden huomio tuntui keskittyvän kunkin henkilökohtaisen pyhimyksen bongaamiseen, sekä siihen liittyvään palvonnanomaiseen kollektiiviseen läsnäoloon.

Kun kulkue lopulta lähti hitaasti liikkeelle, kenellekään ei jäänyt tulkinnanvaraiseksi kuinka raskas taakka harvoilla ja valituilla kantajilla oli harteillaan, ja kuinka pitkä matka heillä oli edessään. Kirkosta tuodut messiaita ja muita pyhimyksiä esittävät puuveistokset istuivat tai seisoivat kukin omalla kannettavalla lavallaan, jotka oli koristeltu värikkäillä tekstiileillä, kullalla ja kukilla. Urheimmat kantajat kävelivät paljain jaloin ja/tai ilman olkapääpehmusteita. Heille kulkue ilmeisesti oli muistutus Jeesuksen Via Dolorosasta (kärsimystentiestä).

Kulkuetta säesti Andien tuttuun sävyyn panhuilu ja rumpu. Lauluja emme pahemmin, jos ollenkaan, kuulleet päivän aikana. Erikoisinta oli seurata, miten kulkue muodostui päivän mittaan kymmenistä eri ryhmistä. Jokaisella ryhmällä oli kannettavanaan oma patsas ja he olivat pukeutuneet oman asuinalueensa, heimonsa tai seurakuntansa mukaiseen asuun. Useimmat kulkueessa olevat marssivat vakavana, mutta onneksi joukossa oli myös niitä, jotka etenivät hilpein askelin. Nuorimmat olivat hädin tuskin viidettä kesää nähneet, kun taas vanhimmat olivat jo kauan sitten siirtyneet eläkepäiviään viettämään.

Etsittyämme tovin sopivaa lounaspaikkaa aukion reunamalta löysimme lopulta vapaan pöydän ikkunan vierestä ravintolan toisesta kerroksesta. Syödessämme saimme seurattua rauhassa ihmisvilinää suoraan kulkueen yläpuolelta. Tällöin huomasimme, että moni oli hankkinut itselleen erikoislaatuisen fiesta-aurinkohatun (muistutti paperista pyöräilykypärää) ja pyhimysbongauslehtisen. Pariin otteeseen näimme, miten kulkueessa oleva ryhmä pysähtyi ja laski alas useamman tonnin painoisen taakkansa huilataakseen hetken. Kantajia myös vaihdettiin välillä.

Iltamme sujui Plaza de Armasin ympäri kävellessä. Merja halusi lopulta vetäytyä takaisin hotellillemme, jossa suunnittelimme reissumme seuraavia etappeja. Auringon laskiessa löysimme telkkarista englanninkielisen elokuvan (yleensä elokuvat dubataan espanjaksi). Tero lähti vielä myöhemmin illalla hakemaan pientä purtavaa keskustasta. Corpus Christi, mikäli juhla oli edelleen sama, oli tällöin muuttunut rauhallisesta perhejuhlasta aikuisten olutfiestaksi. Ehkäpä nautittu olut oli korvike aidolle ehtoollisviinille.

Mennessämme nukkumaan pohdimme toimisiko Suomessa kristillinen perinne, joka toisi Jeesuksen karnevaalimeiningillä kadulle kansan ihmeteltäväksi ja iloksi.

Video: ei mikään turha letkajenkka