keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Valmistautuminen vapaaehtoistyöhön

COCHABAMBA, BOLIVIA

Vaeltelimme Cochabambassa ostamassa kaikenlaista tarpeellista kahden viikon vapaaehtoistyörupeamaa varten. Kävelimme hotelliltamme Cochabamban markkina-alueelle. Matkan varrella poikkesimme muutamassa apteekissa ja luontaistuoteliikkeessä kyselemässä luonnonmukaista hyttyskarkotetta. Intiwarayassin verkkosivuilla on lista sopivista karkotteista, mutta jostain syystä niitä oli todella vaikea löytää. Kauppiaat kyllä tiesivät aineet, mutta opimme uuden espanjankielisen ilmaisun “no hay” (minulla ei ole) vähän liiankin hyvin.

Markkinoilla suuntasimme noitaosastolle, josta ajattelimme löytyvän mitä tahansa luonnonmukaisia rohtoja. Erityisesti etsimme citronellaa. Yhdestä kojusta löysimme pienen pullon eucalyptus-tippoja. Paremman puutteessa ostimme sen 0,50 eurolla. Noitakojut olivat täynnä mitä kummallisimpia yrttejä, taikakaluja ja onnenamuletteja. Kaikkein omituisimpia olivat kuitenkin kuivatetut laaman sikiöt. Bolivialaiset ostavat niitä muun muassa rakentaessaan talon. Laaman sikiö on uhrilahja pachamamalle eli äitimaalle. Se haudataan peruskiven alle onnea tuomaan. Olisikohan moisesta ollut hyötyä Arabianrannassa talomme alla – ehkä olisimme välttyneet edes osalta rakennusvaiheen ongelmia.

Markkina-alue oli iso. Lihaa myytiin suoraan tiskiltä ilman sen kummempia kylmälaitteita pitämässä sitä tuoreena. Hedelmiä löytyi joka makuun, samoin erilaisia hygieniatarvikkeita, työkaluja, koriste-esineitä, vaatteita, kenkiä, pyyhkeitä, kippoja ja kuppeja... mitä tahansa mitä keksii tarvita. Tuntui kuin olisi kävellyt läpi tavaratalon eri osastoja.

Etsimme sängyn päälle laitettavaa hyttysverkkoa. Se osasto olikin vaikea löytää. Lopulta eräs avulias rouva ohjasi meidät oikeaan paikkaan, kunhan ensin ymmärsi mitä oikein etsimme. Ostimme 6,5 eurolla hyvälaatuisen hyttysverkon, joka ei painanut paljon. Vielä tarvittiin Terolle pitkähihainen paita eläinten kanssa työskentelyä varten. Löysimme helposti käytettyjä vaatteita myyvän kojun, josta nappasimme eurolla hyväkuntoisen flanellipaidan mukaan.

Markkina-alueen vieressä olevasta puhelinpalveluyrityksestä soitimme Teron äidille Raijalle. Soittaminen on nykyään todella edullista. Noin kymmenen minuutin puhelu toiselle puolelle maailmaa maksoi alle neljä euroa. Puhelinpalveluja tarjoavia yrityksiä on kaikkialla niin kuin internet-yhteyksiäkin, joten yhteydenpito omaisiin on helppoa.

Kävimme lounaalla pienessä Gopinath-kasvisravintolassa. Olisi kannattanut tutkia buffet-pöydän antimia hieman tarkemmin ennen ostopäätöstä. Ruoka oli nimittäin epäilyttävän oloista ja haaleaa. Söimme kuitenkin jonkin verran, koska olimme niin nälkäisiä.

Läheltä hotelliamme löysimme lopulta apteekin, jonka apteekkari lupasi hankkia meille aamuksi citronellaa hyttyskarkotteeksi. Hän sanoi, että sitä on joskus vaikea löytää, mutta tiesi mistä sitä saisi. Siihen mennessä olimme kiertäneet varmaan puolet Cochabamban apteekeista, joita on kaupungissa melkoisen paljon. Illalla haimme pyykkimme pesulasta. Oli ihana saada kaksi kassillista puhtaita vaatteita pakattavaksi rinkkoihin. Pesupalvelun hinta on aina yhtä hämmästyttävän halpa. Tällä kertaa noin kaksi euroa.

Illallisen söimme italialaisessa La Cantonata -ravintolassa aivan hotellimme lähellä. Ravintola oli hieno valkoisine pöytäliinoineen ja kankaisine lautasliinoineen. Olimme nälkäisiä päivän shoppailun jälkeen. Tilasimme molemmille keskikokoiset pizzat ja pullon viiniä palan painikkeeksi. Pizzat olivat jättiläiskokoiset ja niissä oli valtavasti päällisiä. Juustoakin oli paksu kerros. Pizza oli hyvää, mutta yhden neljäsosan syötyämme olimme molemmat täynnä. Ahdoimme puolet pizzoista. Enempää ei kertakaikkiaan pystynyt syömään.

Tero otti loput pizzastaan mukaan. Hän kiersi sen kanssa korttelin ja lahjoitti sen kerjäläisnaiselle. Tämä otti pizzan tyytyväisenä vastaan, mutta Teron yllätykseksi nainen työnsi sen taakseen ja ojensi samantien hyväntekijälleen kolikkomukia rahaa anellen. Outoa, ettei kerjäläiselle ruoka riitä. Mielestämme tämä viittaa siihen, että rahaa kerjätään enemmänkin paikalliselle mafialle kuin omaan tarpeeseen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Lähetin heti tuon laamansikiövinkin taloyhtiömme hallitukselle tiedoksi. Siitä kiitos!
- yläkerran Merja