Täyttä laukkaa Kuulaaksossa

SAN PEDRO DE ATACAMA, CHILE

Heräämme kirkkaaseen auringonpaisteeseen kello 8. Muu porukka on jo ylhäällä. Pascal ja David kuvaavat pöllöjä ja hevosia. Kaivaudumme ulos teltasta aamupesulle ja -pisulle nurkan taakse. Syömme maittavan aamiaisen: juustovoileipiä, kokateetä, mehua ja hedelmiä. Istuskelemme odottamassa, kun Farolo ja Robin hakevat hevoset laitumelta. Hevoset juotetaan auton lavalla olevasta vesitankista ennen kuin niille laitetaan varusteet päälle.

Vihdoin pääsemme jälleen matkaan noin kello 11. Ratsastamme soratietä puoliväliin autiomaata. Menemme pienen Coyon kylän läpi. Törmäämme vanhaan mummoon aaseineen. Hän kiskoo aasin pois tieltä Pascalin kuvatessa. Kylän reunamalla on paikka, jossa voimme juottaa hevoset. Granito porhaltaa löytämänsä herkkupuun kimppuun sellaisella voimalla, että meinaan saada oksista naamaani. Robin tulee hätiin ja kiskoo Graniton takaisin tielle.

Jatkamme käyntiä autiomaan hiekassa, joka pölyää kasvoilleni edessä kulkevien kavioista. Aurinko on polttavan kuuma. Meillä on 40 suojakertoimista aurinkovoidetta, mutta se ei tunnu riittävän. Juomme vettä vähän väliä. Parin tunnin kuluttua leiriltä lähdöstämme olemme Kuulaaksoon johtavan ajotien kohdalla lähellä vuoristoa. Siitä menee vielä ainakin puoli tuntia ennen kuin saavumme kuulaakson lipunmyyntiportille. Vedän Icebreakerin villapaidan päälle, jotten polta käsivarsiani. Oletuksieni vastaisesti en tukehdu villapaita päällä, vaan pystyn hyvin ratsastamaan.

Kuulaakso

Robin oli suunnitellut meidän syövän lounasta suojaisassa kanjonissa, mutta Kuulaakson lipunmyyjä ei jostain syystä suostunut päästämään hevosia sinne. Niinpä jatkamme matkaa, vaikka kaikki ovat jo ihan loppu kuumuudesta. Hetken aikaa ajotietä kopisteltuamme saavumme hiekkadyyneille. Hevoset pohraavat polvia myöten pehmeässä hiekassa eikä varjoa näy missään. Vastakkaiselta dyyniltä meitä vastaan kävelee mies reppu selässään. Hullu turisti. Itse en kyllä lähtisi tänne kävellen tähän aikaan päivästä, mutta hän näyttää ihan tyytyväiseltä.

Farolo kertoo meidän ratsastavan tänään kokonaisuudessaan 25-30 kilometriä. Hevoset kestävät tässä kuumuudessa ilman varjoa ja vettä maksimissaan päivän ennen kuin kupsahtavat.

Suojellun 22 miljoonaa vuotta sitten muodostuneen Kuulaakson maisemat ovat uskomattomat; hiekkaa, kiveä ja erilaisia mineraaleja. Täällä eivät elä edes hyönteiset. Laakso koostuu useammasta osasta, joista tunnetuin on varsinainen Kuulaakso. Laakson pohja on kuin suoraan kuusta kivi- ja suolamuodostelmineen. Mahtavat hiekkadyynit reunustavat sitä. Pascal haluaa kuvata meitä hiekkadyynien keskellä.

Kuvauksen jälkeen laukkaamme ylös valtavaa dyyniä. Granito pysähtyy kesken kaiken. Se puuskuttaa. Ei jaksa. Liian raskasta. Hiekka valuu allamme. Annan sen hetken hengähtää, kunnes jatkamme käyntiä. Granito on jo 15 vuotias, joten en voi vaatia siltä samaa kuin Tero nuorelta ratsultaan. Kävelemme hitaasti Kuulaaksoa ihaillen, kunnes Robin viheltää. Granito ampaisee hurjaan laukkaan kohti mäenrinteellä kuvaavaa Pascalia. Hieno laukka, vaikka en varsinaisesti sitä itse pyytänytkään... ja Pascal sai sen nauhalle. Granito puuskuttaa kukkulan laella.

Lounastauko

Jatkamme matkaa seuraavaan laaksoon, jossa Robin kello 14 päättää vihdoin pitää lounastauon pienessä kivimöhkäleen tarjoamassa varjopaikassa. Hevosille ei varjoa riitä. Kuormahevonen vaikuttaa todella väsyneeltä raahattuaan raskasta taakkaansa syvässä hiekassa. Mutta kaikki ovat tyytyväisiä ansaitusta lepotauosta.

Robin ja Farolo kaivavat kuormahevosen laukuista esiin herkullisen lounaan: kasvisraastetta, keitettyjä kananmunia, juustoa, oliiveja ja suolaa sekä jälkiruoaksi omenoita ja keksejä. Kotona en yleensä lisää mihinkään suolaa, mutta että se voi maistua hyvältä kananmunan päällä usean tunnin ratsastuksen jälkeen tässä kuumuudessa. Olemme kaikki väsyneitä, joten tauko venyy lähes kahdeksi tunniksi. Ympärillämme on vain erämaalaakso ja hevoset. Muista turisteista ei ole tietoakaan.

Noustuamme energisinä ylös Pascal haluaa kuvata, kuinka Farolo selittää ryhmälle reittimme kartasta. Pascalilla on hyvä kartta mukanaan ja mielenkiinnolla seuraamme, missä oikein olemme olleet ja mihin olemme menossa. Oppaamme tuntuvat kertovan asioita vain kysyttäessä, mutta silloin toki mielellään (espanjaksi).

Kapeassa kanjonissa

Lounaan jälkeen tulee retkemme vaikuttavin osuus. Ratsastamme kapeassa kanjonissa, jossa juuri ja juuri mahtuu menemään hevosella. Polku mutkittelee korkeiden seinämien välisessä laaksossa. Pascal ei meinaa pysyä housuissaan. Tämä on upeaa. Käsittämättömiä maisemia toinen toisensa perään. Ei voi kuin huokailla. Tänne ei oikein millään muulla pääse kuin hevosella.

Saapuessamme eräälle kukkulalle Robin hyppää hevosensa selästä. Hevosen kenkä on irronnut. Robin etsii laukuista tarvittavat välineet ja ryhtyy kengittämäänn hevosta uudelleen. Odottelemme hetken, kunnes Robin pyytää muita jatkamaan matkaa. Kiemurtelemme polkua pitkin eteenpäin. Olen jonon viimeisenä.

Yhtäkkiä takaani kuuluu laukkaavan hevosen askeleet eivätkä ne tunnu hiljentävän lähestyessään. Ennen kuin ehdin tajuta mitään Robinin hevonen törmää Graniton perään. Granito hyppää pois polulta, vaikkei se tunnukaan mahdolliselta ja lopulta Robinin hevonen pysähtyy... mutta missä on Robin? Hevonen tuli yksinään ja kaikkien hämmästykseksi sen etujalat ovat edelleen sidottuna toisiinsa (tapa jolla hevoset yleensä pysyvät paikallaan). Miten ihmeessä se on loikkinut mutkaista polkua peräämme? Muutaman minuutin kuluttua hikinen ja äkäinen Robin juoksee vasara kädessä luoksemme. Perhanan hevonen karkasi, kun muu joukko lähti eteenpäin.

Uskomattomia maisemia ja viimeinen laukka

Matka jatkuu ylös alas kukkuloita. Maisemat ovat käsittämättömät. Saavumme suolavuoristoketjulle, joka myös amfiteatterin nimellä tunnetaan. Se on korkea kallioseinämä, kuin Grand Canyonin reuna. Ihastelemme näkymää ensin korkealta kukkulalta laskeutuen kallioseinämän juurelle. Seuraamme seinämän alusta loppuun hiekkaisessa laaksossa. Pascal pyytää meitä laukkaamaan seinämän vierellä kohti kameraa. Tuuli suhisee korvissani. Tunnen Graniton pehmeän laukan. Nautinto on täydellinen. Unohdan kameran, kunnes töks... Granito hidastaa nähdessään polulla Pascalin kameroineen. Kannustan sitä eteenpäin, mutta se on päättänyt kameran olevan liian outo esine tässä laaksossa ja pysähtyy aivan sen viereen. Olen pahoillani Pascal. Ymmärsin kyllä, että olisi pitänyt laukata kameran ohi...

Nousemme rinnettä ylös mahtavien maisemien avautuessa takanamme ja edessämme ja sivullamme ja joka puolella. Viimeiset metrit Kuulaaksossa laukkaamme koko porukka täyttä vauhtia alas hiekkadyyniä. Hevoset pysähtyvät vasta puolessa välissä seuraavaa rinnettä. Voiko enää hienompaa tunnetta olla?

Laskeudumme alas Atacaman autiomaahan. Robin tanssittaa hevostaan, joka osaakin aika hienosti kouluratsastusaskelia. Tosin emme ole ihan varmoja, onko moinen prässi järkevää, kun hevoset ovat jo tehneet koko päivän töitä paahtavassa kuumuudessa. Robin taitaa olla vähän äkäinen karkailevalle hevoselleen ja haluaa hieman koulia sitä.

Aurinko alkaa laskea, kun saavumme San Pedro de Atacaman kaupungin laitamille. Lämpötila laskee jälleen miellyttävälle tasolle. Saamme aikaan pienen draamaepisodin, kun ratsastajien hatut putoilevat kävellessämme muutaman puun alta. Olemme kaikki uupuneita. Saavumme tallille 7-9 tunnin ratsastuksen jälkeen noin klo 19. Noustuani selästä ja vietyäni Graniton tallialueelle se riistäytyy käsistäni päätettyään mennä sillä sekunnilla juomaan.

Hieno hevonen, hieno ratsastus. Enää en kadu hetkeäkään, että lähdin tälle retkelle (enkä laske rahoja). Se oli ehdottomasti yksi kaikkien tekemieni matkojen highlighteja. Hyvin verrattavissa Islannissa aikoinaan tekemäämme neljän päivän ratsastusvaellukseen, jota edelleen muistelen lämmöllä. Tero haki oppaillemme olutpullot, jotka he ottivat tyytyväisinä vastaan. Oli aika jättää haikeat jäähyväiset mukaville ihmisille ja ennen kaikkea loistaville hevosille. Toivomme, että Pascal lähettää meille jossain vaiheessa tiedon siitä, milloin dokumentti esitetään Artella (joskus kesällä 2008).

Ratsastusretken hinta: Puolitoista päivää 100 euroa / henkilö sisältäen hevoset, oppaat, varusteet, ruoat ja juomat

Video: dyynejä ja kanjoneita