Poliisiasemalla

PUCON, CHILE

Aamulla etsimme Teron kadonneita vaelluskenkiä hosteliltamme. Kukaan henkilökunnasta ei puhunut englantia, joten asian selvittely oli hieman hankalaa. Vaikutti kuitenkin siltä, että vastaanottovirkailija ymmärsi mitä oli tapahtunut ja kyseli muilta henkilökuntaan kuuluvilta, tiesivätkö he mitään kenkien kohtalosta.

Kukaan ei tiennyt mitään ja kengät pysyivät kadonneena. Harmillisinta koko episodissa oli, että vaelluskengät oli hankittu vähän ennen matkaamme eli ne olivat vielä melkein uudet.

Päätimme tallustaa aamiaisen jälkeen poliisiasemalle raportoimaan varkaudesta. Poliisiasema löytyi pääkadun loppupäästä. Astuimme varovasti sisään. Ystävällisenoloiset poliisit kysyivät asiaamme. Kukaan ei puhunut englantia, joten yritimme selittää espanjaksi, mistä on kysymys. Emme kuitenkaan tulleet täysin ymmärretyiksi.

Yksi poliiseista keksi soittaa englantia puhuvalle ystävälleen, jolle Tero selitti tapahtumien kulun. Sen jälkeen ystävä selosti asian poliisille. Puhelun jälkeen saimme selvitettyä espanjaksi varsinaiseen varkausraporttiin tarvittavat tiedot. Tyytyväisinä kävelimme ulos poliisiasemalta raportti kädessä. Poliisit olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita.

Matkan onnistumisen kannalta oli erittäin tärkeää saada uudet vaelluskengät. Olimme lähdössä Puconista eteenpäin seuraavana päivänä, joten aikaa ei ollut paljon. Onneksi kaupungissa oli hyvät valikoimat retkikauppoja. Ennen varsinaista shoppailua kävimme vielä hostelillamme varmistamassa, etteivät kengät olleet yllättäen ilmestyneet jostain.

Poliisiasemalla käyntimme aikana vastaanottovirkailija oli keskustellut hotellinjohtajan kanssa, joka halusi jutella Teron kanssa varkaudesta. Tero keskusteli johtajan kanssa puhelimitse. Johtaja esitti pahoittelunsa tapahtuneesta. Hän oli hyvin huolestunut tilanteesta, koska lähiaikoina hostelilta oli kadonnut myös yksi rinkka. Ylipäätään hän kertoi, että varkaudet ovat lisääntyneet Puconissa. Hostelin johto työskentelee paikallisten viranomaisten kanssa saadakseen tilanteen hallintaan ennen kuin se pahenee. Tero totesi, että tapahtuneelle ei voi mitään, vaan nyt on vain hankittava uudet kengät, sekä että toivomme vakuutusyhtiömme korvaavan ne päästyämme Suomeen.

Kokeiltuaan hyvin varustetuissa kaupoissa muutamia vaelluskenkiä Tero löysi mieleiset, jotka ostimme. Hintaa kertyi noin 100 euroa, joten ihan pikkusummasta ei ollut kysymys. Samalla hankimme uuden repun, sillä toinen repuistamme oli alkanut hajota. Hyvälaatuinen reppu maksoi 30 euroa.

Shoppailun jälkeen päädyimme syömään lounasmenun Cafe de la P:hen. Alkupalaksi oli kasviskeitto. Pääruoaksi Merja popsi noquis con salsan, jonka kääntäisimme mykyjä kastikkeen kera. Ei mitenkään erityisen herkullista. Tero söi kasvispizzan. Jälkiruoaksi menuun kuului jättiläiskokoiset suklaakakkupalat. Edes Merja ei jaksanut syödä sitä kokonaan.

Kävimme puhelinkeskuksessa soittamassa jälleen Ruka Rayeniin. Tällä kertaa onnisti. Peter vastasi. Linja oli vähän huono, joten meni hetki ennen kuin ymmärsimme toisiamme. Peter oli tulossa seuraavana päivänä Puconiin, joten meille tarjoutui mahdollisuus päästä hänen kyydissään maatilalle. Tapaamme hostelillamme klo 12.

Tulivuoriretkemme järjestäjä Aguaventura tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden käyttää toimistollaan ilmaiseksi internet-koneita. Koneet ja internet-yhteys ovat erittäin hyviä, joten otimme niistä kaiken hyödyn irti. Lihaksiamme särki edellisen päivän vaelluksen jäljiltä ja niinpä varasimme samalla itsellemme hieronnan.