Parapente

BARILOCHE, ARGENTIINA

Odotettuamme melkein tunnin istumme vihdoinkin valkoisen Mazdan takapenkillä. Moottori ulvoen nousemme vaivalloisesti hiekkaista vuorenrinnettä yhä ylemmäs. Kuskimme ei pahemmin piittaa pudotuksesta tien reunassa, vaan kyselee meiltä Ari Vatasesta. Mies on hyvin selvillä rallimaailman tapahtumista, joita emme itse pahemmin seuraa.

Köröteltyämme noin 1,5 kilometrin korkeuteen jäämme kyydistä ohjaajiemme, Federicon ja Erneston, kanssa. Siirymme vuorenrinteelle. Puemme haalarit päälle ja laitamme kypärät päähän. Saamme nopean perehdytyksen parapenten (paragliding) tekniikkaan. Kyseessä on tandem-varjoliito, jossa asiakas ja ohjaaja nousevat ilmaan juoksemalla hetken rinnettä pitkin. Ohjaaja pyrkii löytämään lämpimiä termokliineja eli ilmapyörteitä (thermacline), joiden avulla noustaan korkeammalle.

Merja ja Ernesto lähtevät ensin ja Tero ja Federico tulevat perässä. Sää on mitä mainioin, joten olemme toiveikkaita että lento tulee olemaan hieno. Sopivan tuulenpuuskan tullessa kohdalle Merja pinkaisee ohjaajan kanssa hurjaan juoksuun, mutta varjo nykäiseekin molemmat takaisin lähestulkoon lähtöasemaan. Merja jatkaa sinnikkäästi juoksemista juuri niin kuin on opetettu. Parin sekunnin kuluttua molempien jalat nousevat onnistuneesti ilmaan. Teron lähtö onnistuu myös ongelmitta. Hetken kuluttua molemmat liitelevät hymysuin Otto-vuoren ja Barilochen kaupungin yllä.

Yllätykseksemme sopivien pyörteiden löytäminen edellyttää jatkuvaa pyörimistä samaan suuntana ja voimakkaat nosteet tuntuvat mahassa. Merja ja Ernesto nousevat 800 metriä Otto-vuoren yläpuolelle, 2 150 metrin korkeuteen merenpinnasta maksimissaan 4,4 metriä sekunnissa. Siinä vaiheessa pyöriminen tekee tehtävänsä. Merja ilmoittaa Ernestolle, että hänellä on vähän huono olo. Ernesto suoristaa varjon asennon ja hetken kuluttua ei enää tunnu pahalta.

Hitaasti varjo liukuu kohti Nahuel Huapi -järveä kaartaen mukavasti alaspäin. Ennen laskeutumista Merja saa kokeilla hetken varjon ohjaamista. Laskeutuminen ei onnistu ihan taiteen sääntöjen mukaisesti, vaan Merja pyllähtää maahan istumaan. Mutta niin kuulemma aika moni muukin tandem-liitäjä. Vielä maassakin Merjaa huippaa vähän, mutta se menee pian ohi. Varjo laskostetaan yhdessä kasaan. Ernesto kertoo pisimmillään lentäneensä varjolla 125 kilometriä.

Tero seuraa hetken Merjan laskeutumista päästyään itse maksimikorkeuteen (2 300 metriin). Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Vuoristomaisema on henkeäsalpaava. Suoraan edessä on Katedral-vuori ja kauempana siintää Tronador-vuoren lumihuippu, joka kimaltelee kilpaa alla olevien järvien kanssa. Talot, kadut ja autot näyttävät todella pieniltä näin korkealta. Järven vesi on niin kirkasta, että haaksirikkoutunut kalastusvene näkyy sen pohjalta.

Teron ohjattua itse liitoa Federico kysyy: “Kestääkö vatsasi hieman kovepaa kieputusta”. “Tottahan toki”, vastaa Tero ja sitten mennään. Parinkymmenen sekunnin syöksykierteessä g-voimat kasvavat melkoisiksi. Tämän jälkeen Terokin on valmis laskeutumaan, sillä pientä pahoinvointia on ilmassa.

Merja seuraa Teron laskeutumista maasta käsin. Kuten ilmaan noustessa myös laskeuduttaessa on tarkoitus juosta. Pari metriä ennen maakosketusta jalkoihin pitää pistää vinhaa vauhtia tai muuten seurauksena on kaatuminen, jossa on aina suurempi loukkaantumisriski. Tero tulee Federicon kanssa mallikkaasti alas ja molemmat onnittelivat toisiaan upeasta suorituksesta.

Valkoinen Mazda kiitää paikalle porukan pakkaillessa varjoja reppuihin. Puolen tunnin kuluttua olemme takaisin hostelillamme, jossa odottaakin jo seuraava parapente-asiakas.

Hinta: 47 EUR/hlö
Lennon kesto: noin 30 minuuttia riippuen ilmavirroista