ARGENTIINA
Istuskellessamme hostelimme aulassa Merjan matkapuhelin pärähti repun pohjalla. Emme yleensä vaivaudu vastaamaan, koska emme halua joutua tilanteeseen, jossa puhelinlaskuumme rapsahtaa mojova roaming-lisä innokkaan lehtimyyjän takia.
Hörpätessäni teetä ihmettelin, miksi Merja alkoi vimmatusti etsiä puhelintaan. Ihmetykseni oli sitäkin suurempi, kun etsintä jatkui vaikka soitto oli jo lakannut. Kun Merja iski luurin pöydälle ja komensi vastaamaan kun puhelin ensi kerralla soi, olin jo ihan pihalla.
Parin minuutin kuluttua puhelin pärähti uudestaan. Vaimon aiempaa käskyä noudattaen vastasin puheluun pienellä varauksella. Yhteys Helsingistä Barilocheen oli todella huono, mutta tunnistin välittömästi työkaverini, herra Waltosen, asiallisen ja rennon äänen. Kepeästä protokollamaisesta alustuksesta selvisi, että kyseessä oli Grand One -kilpailun tuomariston iloiset terveiset: minut oli nimetty Vuoden Tekijäksi.
Grand One on Suomen digimedia-alan kerran vuodessa järjestämä gaala, jossa vuoden parhaille töille ja tekijöille jaetaan mainetta ja kunniaa.
Kuuntelin korva tarkkana ja suu herkässä hymyssä Waltosen perusteluja tuomariston yksimielisestä päätöksestä. Vaikka Waltosella on joskus tapana hieman “kuorruttaa tarinaa” ja tehdä pientä pilaa, tällä kertaa oli pakko uskoa että kyseinen nimitys oli osunut oikealle miehelle.
Puhelinkeskustelun lopuksi Waltonen kysyi, milloin ehtisin lähettää hänelle videoterveiseni reissun päältä. Video oli tarkoitus näyttää gaalajuhlassa isolla valkokankaalla. Vilkaisin seinällä olevaa kelloa. Meidän pitäisi tunnin sisällä lähteä Merjan kanssa linja-autoasemalle, jotta ehtisimme Chileen, Valdiviaan, menevään bussiin.
Nyt tuli hoppu.
Pasmat hieman sekaisin yllättävästä uutisesta (Merja tosin tiesi jo edellisenä päivänä) keräsimme kamat ja suuntasimme taksilla Barilochen linja-autoasemalle. Meillä oli noin 15 minuuttia aikaa purkittaa video, joten suuntasimme rinkat selässä pusikkoon. Löydettyämme sopivan luonnonläheisen alueen parin harjoitusotoksen jälkeen Merja sai taltioitua digikamerallamme lopullisen noin 20 sekunnin pituisen kiitospuheeni. Siinä lupasin korkata “valveutuneen shampanjapullon kultaiset kengät jalassa”. Tällä hieman salaperäisellä ilmaisulla halusin viestittää erityiskiitokseni sekä edellisen (Valve Branding) että nykyisen (Gyllene Skor) työpaikkani kollegoille ja -asiakkaille, joilla oli ollut vaikutus voittooni.
Ehdittyämme bussiin, ja jättäessämme Argentiinan hitaasti taaksemme, listasin mielessäni kuinka monta muuta loistavaa tekijää olisi vähintään ansainnut vastaavan nimityksen. Viimeisin ajatus jonka muistan ennen kun nukahdin, oli kuinka onnellinen olin istuessani bussissa isona ykkösenä matkalla Chileen - työkavereiden paiskiessa samaan aikaan töitä Suomessa.
maanantai 10. maaliskuuta 2008
Iso ykkönen
klo 11.42
Tunnisteet: Argentiina, Elämyksiä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Loistavaa! Hieno puhe, ja sopivasti paikallisväriäkin -- espanjahan sujuu jo mitä erinomaisimmin! Onnittelut kaikesta sydämestä,
toivoo yläkerran Merja
En lukenut tota pistän vaa kommenttii tulee :D
wuhuuuuu
Lähetä kommentti