Erikoinen kaupunki

VALPARAISO, CHILE

Yö bussissa sujui huonosti nukkuen. Saavuimme puolinukuksissa Valparaisoon kello 7 aamulla. Otimme samantien taksin Casa Aventura hosteliin, josta olimme varmuuden vuoksi varanneet huoneen. Olimme kuulleet, että hostelit ovat usein täynnä Valparaison kukkuloilla. Taksi ajoi lähes tyhjän kaupungin halki. Vain muutama ihminen oli jo matkalla töihin. Kaikki paikat olivat vielä kiinni.

Saapuessamme hostelille sen ovi oli lukossa. Soitimme ovikelloa ja kolkuttelimme ovelle, kunnes yläkerran ikkuna avautui. Yksi hostelin työntekijöistä kyseli sieltä asiaamme ja tuli lopulta avaamaan oven. Hän kertoi kaikkien huoneiden olevan varattu, joten joutuisimme odottamaan kello 10:een, jolloin huoneita alkaisi vapautua. Saimme kuitenkin istua aulan sohvalla, jossa voimme surffailla netissä wifi-yhteydellä. Olimme toivottaman väsyneitä.

Kahdeksan maissa hostelissa alettiin tarjoilla aamiaista, jolle myös meidät kutsuttiin. Herkullista, tuoretta leipää, teetä ja hedelmiä niin paljon kuin halusi syödä. Aika kului nopeasti muiden hostelin asukkaiden kanssa matkailukokemuksia vaihtaen.

Kymmenen jälkeen hostelin työntekijät alkoivat siivota huoneita. He aloittivat alakerrasta, vaikka meille oli luvattu huone yläkerrasta. Myös pari muuta henkilöä odotti huonetta yläkerrasta. Emme halunneet aivan aulan viereen, koska äänieristys huoneissa oli olematon.

Jossain vaiheessa kyllästyimme odottamiseen ja lähdimme käsinpiirretyn kartan kanssa kiertelemään lähikortteleiden sokkeloisia katuja. Alue oli mielenkiintoinen upeine seinämaalauksineen ja erikoisine taloineen. Tiesimme heti, että tulisimme pitämään tästä kaupungista. Sen päänähtävyydet ovat värikkäiksi maalatut talot ja katutaide juuri sillä alueella, jolle majoituimme. Kaikkialla on pieniä kahviloita ja ravintoloita sekä valtavasti katseltavaa. Kiersimme pienen karttaan merkatun reitin ja palasimme sen jälkeen hostelille.

Saimme huoneen viiden tunnin odotuksen jälkeen. Nukuimme muutaman tunnin ja lähdimme takaisin kaupungille kiertäen toisen kävelyreitin. Oli hauska löytää yhä uusia ihmettelyn aiheita jokaisen nurkan takaa. Ei ollut aikataulupaineita eikä tarvinnut ostaa mitään järjestettyä retkeä. Piti vain kävellä rauhallisesti ylös alas Concepcion- ja Alegre-kukkuloiden kiemurtelevia pikkukatuja. Suuri osa alueen reiteistä kulki pienillä kujilla, joissa ei ollut tilaa autoille.

Ravintolat olivat harmillisesti auki vain lounasaikaan ja myöhään illalla. Vatsojamme kurni jo kello kuuden aikaan illalla, mutta ravintolat aukesivat vasta kello 20. Niinpä lopulta istuimme haluamamme ravintolan ulkopuolella jalkakäytävällä odottaen sen aukeamista. Odotellessa söimme pähkinöitä ja Tero joi pari olutta. Lopulta Le Filou de Montpellier -niminen ranskalaisomisteinen ravintola aukesi. Söimme herkulliset taimenet hyvin maustetuilla vihanneksilla ja pinaattimuusilla. Ateria oli kauniisti katettu. Lisäksi joimme chileläistä valkoviiniä. Paikka oli chileläisittäin kallis. Aterian hinnaksi tuli 30 euroa meiltä kahdelta viineineen, mutta se oli sen arvoista. Saimme pitkästä aikaa niin hyvää ruokaa.

Illallisen jälkeen olimme valmiit nukkumaan, sillä edellinen yö ei ollut täyttänyt unitarvettamme. Ennen nukahtamista kummastelimme alakerrasta kuuluvia juhlimisen ääniä. Olimme ihan varmoja, että sieltä kuului suomenkieltä. Olimme kuitenkin liian väsyneitä mennäksemme katsomaan...