Argentiinasta Chileen

BARILOCHE – VALDIVIA, ARGENTIINA – CHILE

Aamiaisen popsimme yhdessä slovenialaisen ja saksalaisen matkailijan kanssa matkakokemuksia vaihtaen. Saksalainen kertoi, että Chilessä on huomattavasti Argentiinaa kalliimpaa. Hän oli siirtynyt Argentiinaan ajateltua aikaisemmin, koska Chilessä kustannukset nousivat liian korkeiksi. Hän oli ollut myös Boliviassa ja kertoi, että se on käsittämättömän halpa maa. Slovenialaisella oli mukanaan matkalaukku rinkan sijasta. Kaiken lisäksi sen kädensija oli irronnut. Hän sai hostelilta työkaluja lainaksi ja korjasi kädensijan aamupäivän aikana. Laukkua olisi muuten ollut lähes mahdoton liikutella.

Bussimme Valdiviaan lähti linja-autoasemalta kello 14. Se oli taattua Andesmar-laatua. Matkan alettua kaikille jaettiin alfajore-keksit. Myöhemmin saimme vielä lentokonetyyppisen piknik-aterian. Bussi kiersi Nahuel Huapi -järven toiselle puolelle, josta oli mukavat näkymät Barilochen kaupunkiin. Matka jatkui upeissa vuoristomaisemissa. Ajoimme myös Villa Angosturan läpi pysähtyen ottamaan sieltä lisää matkustajia. Angostura oli idyllisen näköinen pikkukaupunki. Siellä olisi vierähtänyt mukavasti pari päivää.

Rajamuodollisuudet olivat mielenkiintoiset. Argentiinan puolella jouduimme odottelemaan sisällä bussissa puolisen tuntia ennen kuin koko porukka siirtyi passintarkastusjonoon. Jono piti muodostaa bussin istumajärjestyksen mukaan, koska passintarkastajalla oli sen mukainen lista henkilöistä. Järjestys meni kuitenkin jossain vaiheessa sekaisin, mutta saatiinhan kaikkien passit lopulta tarkastettua.

Argentiinan rajalta jatkoimme kiemuraisia vuoristoteitä kohti Chilen rajaa. Välissä oli kymmeniä kilometrejä. Chilen rajalla oli erityisen tärkeää, ettei maahan saanut tuoda mitään orgaanista; ei hedelmiä, vihanneksia, lihaa, maa-ainesta... Kaikkien laukut läpivalaistiin, mutta mitään hälyttävää ei löytynyt. Passien tarkastus sujui saman kaavan mukaan kuin Argentiinankin puolella.

Päästyämme Andien yli Chilessä maasto muuttui maanviljelysalueiksi. Viljapellot ovat yleisesti ottaen chilemäistä maisemaa. Harvemmin eteemme tuli varsinaista erämaata niin kuin Argentiinassa. Ajoimme Puyehuen kansallispuiston läpi. Maasto on kauniin kukkulaista ja siellä täällä näkyy lumihuippuisia tulivuoria. Ohitimme Puyehue-järven jatkaen matkaa kohti Panamericana-moottoritietä. Auringon jo laskeutuessa saavuimme Osornoon, jossa suuri osa bussimme matkustajista jäi pois.

Jatkaessamme matkaa hyväkuntoisella moottoritiellä aurinko laski kukkuloiden taakse. Bussimme oli jo reilusti aikataulusta myöhässä. Ilmeisesti rajamuodollisuudet olivat vieneet ajateltua kauemmin, sillä muuten matka oli sujunut mukavasti. Aurinko laski vihreiden kukkuloiden taakse. Bussi pimeni ja matka vain jatkui ja jatkui. Kuski soitti nauhalta 80-luvun pop-hittejä. Lauleskelimme hiljaa mukana sen mitä osasimme ja arvailimme kappaleen alkusekunneista, mikä biisi on kysymyksessä. Olimme jo aika väsyneitä.

Lopulta saavuimme Valdiviaan kello 22 kaksi tuntia aikataulusta myöhässä. Matka-aika oli pidentynyt kuudesta kahdeksaan tuntiin. On aina ikävä tulla uuteen paikkaan pimeällä. Meillä ei ollut majapaikkavarausta, mutta katsoimme opaskirjastamme lähimmän hostelin ja suuntasimme sinne. Samaa matkaa kanssamme käveli australialainen Alex, joka oli samaan aikaan espanjankurssilla La Montanassa kuin mekin. Matkaa Villa Beauchefiin oli onneksi vain noin puoli kilometriä. Valdivian kaupunki vaikutti rauhalliselta.