sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Andrea, Claudia ja Elias saapuvat

SAN PEDRO DE ATACAMA, CHILE

Nukuimme kuin tukit koko yön, kunnes herätyskellomme soi klo 9. Olimme sopineet Paolan kanssa, että hän laittaa meille aamiaisen kello 9.30. Möngimme sängystä ja vedimme jotain vaatetta päälle. Päästyämme keittiöön yllätyimme. Kellomme oli jälleen väärässä. Chilessä oli käännetty kelloja yön aikana tunti taaksepäin. Olisihan Paola tietysti voinut sanoa siitä edellisenä iltana, mutta hyvä näinkin. Olimme nälkäisiä, joten sovimme että hän valmistaa aamiaisen pikapuolin.

Katselimme ratsastusretkemme valokuvia läpi ja poistimme huonoimmat. Silti kuvia jäi jäljelle kymmeniä. Lounasaikaan suuntasimme keskustaan. Olimme syöneet jo pari kertaa Todo Naturalissa, joten päätimme kokeilla jotain uutta paikkaa. Sattumanvaraisesti valitsimme Casa Piedran. Ravintolan päivän menu kuulosti hyvältä.

Asettauduimme sisäpihalle istumaan ja teimme tilauksemme. Tarjoilija kertoi pomonsa olevan suomalainen Reijo. Hetken kuluttua pihamaalla alkoi pyöriäkin yksi suomalaisen näköinen heppu. Hän oli kiireinen, mutta ehti sentään huikata meille moi. Alkupalaksi Merja valitsi lihakeiton ja Tero salaatin. Pääruoaksi otimme molemmat lohta. Merjan lohi ei ollut kypsä, joten lähetimme sen takaisin keittiöön. Sen paluu kesti todella kauan.

Odottaessamme Merjan lohta takaisin ratsastusoppaamme Robin pölähti paikalle. Hän kiitteli Teroa saamastaan oluesta ja halusi ehdottomasti tarjota hänelle yhden. Robin oli tainnut hieman pössytellä ennen ravintolaan tuloaan, sillä kaikki hänen juttunsa eivät olleet ihan järkevimmästä päästä. Juttelimme kuitenkin hänen kanssaan niitä näitä ja yritimme hyödyntää espanjankielentaitoamme. Lopulta Merjan kala tuli ja hänkin sai syödyksi. Jälkiruoaksi saimme hedelmäsalaatin. Ensi kerralla mennään kyllä taas Todo Naturaliin. On ruoka siellä sen verran parempaa.

Hostelille palatessamme pihalla istuivat sveitsiläiset Andrea ja Claudia, joihin olimme tutustuneet Valparaison hostelissamme. Heidän seurassaan oli myös Andrean serkku Elias, joka vaikutti myös mukavalta hepulta. Oli mukava nähdä heitä. Olimme puhuneet Valparaisossa, että saattaisimme haluta tehdä yhdessä retken San Pedrosta suola-aavikon halki Uyuniin. He sanoivat ajatelleensa lähteä kyseiselle retkelle keskiviikkona. Meille olisi sopinut tiistaikin, mutta kyseisellä retkellä hyvä porukka on tärkeä, joten olimme valmiit odottamaan keskiviikkoon.

Ei kommentteja: