2 440 metrin korkeudessa

SAN PEDRO DE ATACAMA, CHILE

Sumaj Jallpan Paola-emäntä valmisti meille aamiaisen, johon kuului teen ja leivän lisäksi muroja, banaani ja jogurttia. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan aurinkoiseen San Pedron kaupunkiin, joka sijaitsee Atacaman autiomaan reunamilla. Hosteliltamme oli keskustaan noin 10 minuutin kävelymatka. Ilma oli kuuma ja kuiva. Päästessämme pääkadulle meitä väsytti vähän. Olimmehan saapuneet edellisenä päivänä merenpinnan tasolla olevasta Santiagosta noin 2 500 metrin korkeuteen merenpinnasta. Meidän piti totutella ohuempaan ilmanalaan.

San Pedrossa on alle 5 000 asukasta ja paljon turisteja. Toiminta keskittyy pääasiassa pääkadun ympäristöön. Lähes kaikki talot on rakennettu savesta. Ruskea väri on hallitseva. Talot ovat matalia ja hiekkaa on joka puolella. Tuuli pöllyttää sitä silmät ja korvat täyteen. Pääkadulla on paljon idyllisiä ravintoloita ja kahviloita sekä lukuisia kauppoja turisteille. Erämaa on käsinkosketeltavan lähellä.

Ostimme turistikaupasta Terolle matkailijahousut sekä Merjan siskontytölle Iinalle korvakorut. Söimme lounaan Todo Natural -ravintolassa, jonka lounasmenu ja tuoremehut olivat todella herkullisia. Ennen paluuta hostelille poikkesimme Rancho Cactus -hevostilalle. Heillä sattui olemaan mielenkiintoinen tarjous puolentoista päivän ratsastusretkestä ranskalaisen filmiryhmän kera. Hetken mietittyämme otimme tarjouksen vastaan ja ostimme retken.

Hostelillamme tutustuimme saksalaiseen keski-ikäiseen mieheen, joka matkasi moottoripyörällä halki Etelä-Amerikan. Hän kertoi hurjia juttuja vuoristotaudin oireista, joita hän kokee aina päätyessään yli 3 800 metrin korkeuteen merenpinnasta. Ensimmäisen kerran hän oli kokenut vuoristotaudin Lhasassa Tiibetissä, jossa hän voi pahoin yhdeksän päivää kymmenen päivän matkastaan. Viimeisin kokemus oli Andien ylitys Argentiinasta Chileen, jossa tie oli varsin huonokuntoinen. Hän kaatui useamman kerran moottoripyörällään ja joutui työntämään sitä korkealla vuoristossa. Istuuduttuaan lähes epätoivoisena tien laitaan hänen luokseen oli tullut vanha mies, jolla oli mukanaan pussillinen kokalehtiä. Hän osti lehdet mieheltä ja pureskeli niistä puolet. Hän sai niistä niin paljon energiaa, että selviytyi vaikean tieosuuden läpi Chileen.