Shamanistinen sauna

OLKHONIN SAARI, VENÄJÄ

Lihaksia särki, joten odotimme malttamattomasti pääsyä saunaan. Olimme varanneet sen vasta kello 21, mutta kävimme vastaanotossa aikaistamassa vuoroamme kello 18.40:een. Merjan lepäillessä kämpässämme Tero kävi hakemassa lähikaupasta olutta ja Spritea saunajuomiksi.

Ennen saunaa kävimme kävelyllä Baikalin rannalla auringon jo alkaessa painua mailleen. Otimme valokuvia käppyräisistä, tuulen tuivertamista puista sekä rannan tuntumassa olevasta shaamaanikalliosta. Kävelimme kukkulalle, josta aukeaa näkymä kohti saaren pohjoisosia ja lahden toisella puolella olevia vuonoja. Nautimme hetken maisemista, kunnes oli aika palata takaisin. Kukkulalla olevan auton vieressä seisova mies ojensi Terolle DVD-levyn sanoen: “Present” (=lahja). Katsoimme toisiamme hölmistyneinä. Levyllä oli multimediaesitys Baikalista. Kiitimme tuntematonta miestä pitäen tyytyväisinä saamamme lahjan.

Kävelimme pientä polkua, joka seuraili järven rantaa. Pujahdimme Nikita'sin portista sisään. Haimme saunatarvikkeet huoneestamme ja suuntasimme saunalle. Sen edessä seisoi yksinäinen matkailija odottamassa vuoroaan. Kysyimme, mihin kellonaikaan hänen vuoronsa on ja hän näytti lapustaan sen olevan kello 18.40. Kummastelimme tilannetta, kunnes tajusimme että hänen vuoronsa oli vain 20 minuuttia. Niinpä hänen kuului mennä eri saunaan kuin me. Me olimme maksaneet erikseen tunnin saunavuorosta.

Sauna oli vapaa. Riisuuduimme pimeähkössä pukuhuoneessa ja menimme pukuhuoneen kautta saunaan. Ihana lämpö imaisi meidät sisäänsä. Puut rätisivät uunissa lämmittäen isoa, metallista vesiastiaa. Kiukaalle ei voinut heittää vettä, vaan metalliastiasta nouseva höyry ajoi saman asian. Emme kuitenkaan kutsuisi saunaa höyrysaunaksi niin kuin sitä oli mainostettu, vaan enemmänkin kosteaksi saunaksi. Hiki tuli helposti ja lihakset rentoutuivat.

Kävimme välillä vilvoittelemassa pukuhuoneessa Merjan ottaessa huikkaa Spritesta ja Teron oluesta. Ehdimme toistaa rituaalin muutaman kerran, kunnes oli aika peseytyä. Lisäsimme hieman puita uuniin, jottei tuli sammuisi. Otimme kuumaa vettä kiukaassa olevasta hanasta ja kylmää isoista paljuista pesuhuoneessa. Sotkimme ne vadeissa ja peseydyimme. Oli raukea olo.

Menimme illalliselle kanttiiniin. Istuimme samaan pöytään tasmanialaisen vähän hönön miehen ja suomalaisen Laurin kanssa. Lauri oli ollut edelliset kuusi päivää yksinään vaeltamassa Olkhonin pohjoisosissa nukkuen teltassa ja peseytyen järvessä. Se oli hänen jokavuotinen rituaalinsa, jolla hän ohjelmoi arvonsa uusiksi. Hän lähtee erämaahan, hankaliin olosuhteisiin olemaan itsensä kanssa, jotta hän jälleen osaa arvostaa kaikkea mitä hänellä on. Erämaa voi toki sijaita missä tahansa. Tällä kertaa kohteena oli Olkhon.

Ruoka oli suunnilleen samanlaista kuin muinakin iltoina, mutta ihan syötävää perussapuskaa. Jäimme paikoillemme kello 21 alkavaa kansanmusiikkikonserttia odottaen. Samalla juttelimme tasmanialaisen kanssa siitä, miten hän on Irkutskissa opiskelemassa venäjää, koska on kiinnostunut venäläisestä kulttuurista. Alkuperäiseltä koulutukseltaan hän on insinööri.

Kello 21 hurmaava, paikallinen vanha herrasmies avaa konsertin soittaen harmonikkaa. Se on illan pääsoitin. Hänen lisäkseen kuulemme kahden naisen laulua ja hieman kitaransoittoa. Tarjolla on ainakin venäläisiä, ukrainalaisia ja uzbekistanilaisia kansanlauluja. Välillä mieskin lurauttaa jonkun laulun yksinään naisten levätessä hetken. Hän ei jaksa kannatella harmonikkaa koko tuntia, joten hän kaivaa hetkeksi kitaran esiin ja laulaa englanniksi ja espanjaksi pari laulua. Sen jälkeen paikalle tulee nuorempi buryatilaismies, joka toimii erään ryhmän oppaana. Hän laulaa buryatilaisen kansanlaulun ja soittaa kitaraa. Tunnin kestävän konsertin loppupuolella kuulemme Kalinkan ja Katjuskan, jotka olivat meillekin tuttuja sävelmiä.

Konsertti oli mukava elämys tapahtumarikkaan päivän päätteeksi. Uni alkoi painaa silmiä, joten palasimme omaan kämppäämme. Merja pakkaili vähän tavaroitamme seuraavan päivän lähtöä varten. Terolla oli hieman ongelmia puuhellamme lämmittämisen kanssa, joten hän jäi vielä vartioimaan tulta Merjan jo tuhistessa tyytyväisenä untenmailla.

Video: Hanuristi vetelee biisejään