Juna jyskyttää

EKATERINBURG – IRKUTSK, VENÄJÄ

Heräsimme kello 10 siihen, kun juna pysähtyi kirskuen Novosibirskin asemalle. Opaskirjamme mukaan asemarakennus on Siperian suurin ja sen rakentaminen kesti yli 10 vuotta 1930-40 -luvuilla. Tiirailimme kaupunkia ikkunasta jaksamatta nousta ylös, vaikka kyseessä olikin pitkä pysähdys. Ympäröivää maaseutua täplittivät paikallisten datshat eli kesämökit. Osa niistä oli varsin idyllisiä. Venäläiset haluavat vapaapäivinään maalle niin kuin suomalaisetkin, mutta heidän mökkinsä ovat usein kuin osana kyläyhteisöä tai metsän keskellä. Heillä on harvoin mahdollisuutta järven- tai merenrantamökkiin, joka meille suomalaisille taitaa olla se ainoa oikea vaihtoehto.

Kävimme pesulla ja ostimme vaunuissa kiertelevältä nuorelta mieheltä herkulliset omenapullat, jotka olivat vastapaistettuja. Söimme ne teen kera aamiaiseksi. Tuntui kuin olisimme olleet hytissämme kaksistaan, koska nuori venäläismies nukkui nukkumistaan toisessa alasängyssä. Emme antaneet sen häiritä, vaan nautimme rauhastamme.

Seurasimme maisemia. Viereisessä hytissä oli nuoria venäläisiä ja heidän mankastaan kuului venäjänkielisenä “juna jyskyttää... mulla kauas menolippu oooon...”. Kappale sopi vallan mainiosti sen hetkiseen tunnelmaamme. Napsimme valokuvia datshoista ja junan kiemurtelusta. Saimme käytävältä yhden pienen ikkunaluukun auki, joka selkeästi helpotti kuvaamista. Lähes samantien eräs venäläismies tuli läheisestä hytistä valittamaan, että ikkunasta tuleva veto on huonoksi heidän pienelle lapselleen. Lopulta saimme hänet ymmärtämään, että otamme vain pari kuvaa ja suljemme sitten ikkunan. Tero ehdotti myös miehelle, että voisivathan hekin hetkeksi sulkea hyttinsä oven, jottei lapsi vain saa raitisilmamyrkytystä.

Itseasiassa mietimme, miten pieni raittiinilman tuulahdus sai miehen tuohtumaan, kun koko junavaunu oli tupakansavun peitossa. Hyteissä ja käytävällä ei saa savuttaa, mutta ihmiset käyvät tupakalla vaunujen molemmissa päissä olevissa eteisissä. Niistä savu ilmeisesti pääsee ilmastointikanaviin ja siten pahimmillaan koko vaunuun. Tupakansavu oli mielestämme todella ahdistavaa.

Matkakumppanimme heräili kello 15 ja kömpi tupakalle. Hän söi nuudeleita ja istui hetken mitään sanomatta maisemia katsellen. Sen jälkeen hän käänsi kylkeä ja alkoi jälleen nukkua. Aika kaurismäkeläistä meininkiä. Ehkä hän vain halusi välttää joutumasta puhumaan meidän kanssamme. Vaunun käytävällä hyöri lapsia toisista hyteistä. He ammuskelivat leikkipyssyillään, joita olisi voinut ulkonäöltään luulla oikeiksikin.

Päivä kului rennosti äänikirjaa kuunnellen ja maisemia katsellen. Ei ollut kiire mihinkään, kun juna hoiti liikkumisen. Me vain istuimme ja annoimme maisemavirran huuhtoa aivojamme. Metsiä, kaivoksia, pieniä kyliä ja kaupunkeja, maaseutua, suota, jokia – sellaista on Trans-Siperian junamatkan maisema ainakin tällä osuudella. Koimme päivän dramaattisimman hetken, kun äänikirjamme tiedostot 75-79 olivat rikki. Ja juuri jännittävässä kohdassa, kun sankarit yrittävät laittomasti Venäjältä Suomen rajan yli. Ei auttanut muu kuin jatkaa tiedostosta 80.

Tero teki päivän retken junan viimeiseen vaunuun, joka oli aika lähellä omaamme ja tiiraili takaikkunasta raiteita. Ekskursioon kuului myös piipahdus ravintolavaunussa hieman omaa vaunuamme edempänä. Tällä välin Merja kirjoitteli blogijuttuja ja taisteli lähimmästä käytäväpistokkeesta viereisen hytin nuorison kanssa, joka halusi pelata tietokoneellaan. Pistokkeesta tuli ulos vain 50 volttia, joten se ei riittänyt lataamaan tietokonetta, vaan ainoastaan pitämään sen päällä, jos se oli kiinni töpselissä. Ruoka-aikaan söimme jälleen nuudeleita. Lisäksi Merja popsi pullapojalta ostamansa herkullisen, lämpimän lihapiirakan.

Kävimme nukkumaan puoli kahdentoista maissa illalla. Juuri kun olimme saamassa unenpäästä kiinni juna pysähtyi ja Krasnojarskin aseman kirkkaat valot valaisivat hyttimme. Kurkimme ulos. Asemalla oli aavemainen tunnelma. Hiljaisuuden rikkoivat vain kuulutukset ja junaa ulkopuolella kiertelevien ratatyömiehien kilkutus, kun he löivät metalliputkilla junan pyöriä. Vaunumme oli pysähtynyt kauniisti valaistun, jalustalle nostetun vanhan höyryveturin eteen. Ihastelimme sitä junan nytkähtäessä jälleen liikkeelle ja unettavan tasaisen jyskytyksen alkaessa painoimme päät tyynyyn.