Vanhaa kaupunkia kierrellen

HAVANNA, KUUBA

Aamiaista syödessämme tuli lyhyt sadekuuro, joka hieman raikasti ilmaa. Sen loputtua lähdimme kävellen Vallankumousmuseoon. Pian astelimme sisään pääasiassa marmoriset sisätilat omaavaan entiseen presidenttipalatsiin. 3,5 eurolla pääsimme tutustumaan Kuuban historian merkittävimpiin tapahtumiin.

Aloitimme kierroksemme museon ylimmästä kerroksesta. Talon kaikki ikkunat ja ovet olivat auki, mutta sisällä oli tukalan kuumaa. Turistit hikoilivat lukiessaan espanjalaisten valloittamasta 1500-luvun Kuubasta, miten Britit ottivat saarivaltion haltuunsa 1700-luvulla, ja kuinka Amerikkalaiset saivat vuonna 1898 syyn hyökätä Kuubaan Maine-laivan räjähdyksen jälkeen. Museon mukaan Kuubassa vallitsi laaja itsehallinto vuodesta 1902, kunnes Batista otti vallan itselleen 1952. Varsinainen vallankumous, jonka päähenkilöitä olivat Castron veljekset Fidel ja Raul sekä Che Guevara onnistui useamman yrityksen jälkeen vuonna 1959, jolloin Fidel Castrosta tuli virallisesti Kuuban presidentti.

Museon yläkerran huoneet on kaikki toteutettu samalla kaavalla. Tarjolla on valokuvia erilaisista historiallisista hetkistä ja henkilöistä sekä esineitä, jotka kuvastavat kyseisiä tapahtumia. On tiedettävä melko paljon Kuuban historiasta, jotta pystyy ymmärtämään esillä olevia asioita. Käännökset espanjasta englantiin ovat varsin tökeröitä ja monessa kohdin vaikeita hahmottaa.

Toisessa kerroksessa on alkuperäisin huonekaluin sisustettuja huoneita, joita Batista ministereineen käytti valtakaudellaan ja jotka vallankumousjoukot ottivat haltuunsa. Presidentin huoneen vieressä on pieni ovi kapeaan rappukäytävään, jonka kautta Batistan uskotaan kadonneen maanpakoon 40 miljoonan dollarin kera vallankumouksen onnistuttua.

Museon pihamaalla on Granma-huvijahti , jolla Fidel saapui Meksikosta Kuubaan noin 80 kapinallisen kanssa vuonna 1956 tarkoituksenaan kaapata valta Batistalta. Veneen rantauduttua heidät saatiin kiinni ja suurin osa kapinallisista teloitettiin. Pihalla on myös kaksi vanhaa taistelulentokonetta, panssarivaunu sekä Fidelin taisteluissa käyttämiä kuljetusajoneuvoja. Näitä tutkiskellessaan Tero tokaisi, että täällä Pärre olisi ollut mielissään.

Erityisesti museosta jäi mieleen varsin sosialistis-propagandistinen ote asioihin sekä amerikkalaisvastaisuus. Tähän on monia historiallisia syitä, jotka tekevät kuubalaisten asenteesta ymmärrettävän. Museossa kerrotaan useista USA:n tekemistä CIA-iskuista Kuubaa kohtaan ja kiitetään Batistaa, Reagania ja George Bushia vallankumouksen “avustamisesta”. Amerikkalaisten Kuuban kauppasaarto on kestänyt jo yli 40 vuotta. Vuonna 2005 YK:ssa äänestettiin kauppasaarron lopettamisesta. Tällöin selkeä äänienemmistö (182 - 4) oli sitä mieltä, että saarto tulisi lopettaa.

Tiukan historia-annoksen jälkeen suuntasimme kevyemmille markkinoille. Kiertelimme vanhan kaupungin käsityöläismarkkinoilla, joiden laatu oli jonkinmoinen pettymys. Kojuissa oli pääasiassa perusmatkamuistokrääsää. Mielenkiintoiseksi markkinat tekivät monipuoliset taidevalikoimat. Tarjolla oli kokonainen rivistö hyvinkin erilaisia maalauksia ja taiteilijoita. Emme kuitenkaan löytäneet sellaista teosta, jonka olisimme halunneet hankkia omaan kotiimme.

Jatkoimme matkaa opaskirjamme kehumaan turisteille suunnattuun käsityöläispalatsiin. Rakennuksella on ollut vaiherikas historia. Se on toiminut Havannan oikeustalona ja poliisin päämajana. Kauppojen rivistöt kiertävät keskellä olevaa patiota, jossa AnitaHirvostyylinen nainen lauloi kovaäänisesti kuubalaisia kappaleita. Valitettavasti suurin osa kaupoista oli suljettu tai lopetettu, joten emme saaneet tästäkään paikasta irti haluamaamme.

Nälkä kurni jo vatsassa, joten menimme syömään Prado12-ravintolaan. Istuimme ulkona kauniiden pylväiden suojassa. Tarjoilija oli ylitsevuotavan ystävällinen, jopa liiaksikin. Merja tilasi hummeria keltaisella riisillä ja paistetuilla banaaneilla ja sai lisäksi katkarapuja ja kalaa. Tero otti pelkän katkarapuannoksen, mutta napsi loput Merjan jättiannoksesta. Ruoka oli kohtuullisen maittavaa.

Palasimme takaisin vanhaan kaupunkiin tarkoituksena etsiä itsellemme laadukas majapaikka viimeiseksi Havanna-yöksemme. Piipahdimme muutamassa kauniisti restauroidussa hotellissa, joista osassa pääsimme näkemään huoneitakin. Osa oli täynnä. Hintataso liikkui 80-93 euron tuntumassa.

Kävimme parissa taidegalleriassa, joista hieman hämäräperäisessä ihastuimme yhteen kalatauluun. Ihmettelimme, miksei taulua ole signeerattu. Saimme selitykseksi, että erikoissäännöksen mukaan taulu voidaan signeerata vasta kun se myydään. Ilmeisesti selitys oli silkkaa puppua, koska toisessa galleriassa taulut oli signeerattu. Paikalla oli "itse taiteilija".

Taide-elämysten uuvuttamina suuntasimme kohti suklaamuseota. Pysähdyimme hetkeksi seuraamaan katuteatteriesitystä, joka harmiksemme loppui juuri saapuessamme paikalle. Tutkailimme vanhojen kirjojen ja lehtien kirpputoria. Suklaamuseolle päästyämme sen edessä oli jono. Olimme yllättyneitä paikan suosiosta. Kymmenisen minuuttia jonotettuamme pääsimme sisään. Pettymykseksemme paikka oli enemmänkin kahvila kuin museo.

Sisäänkäynnin luona oli suklaan myyntipiste. Eri puolilla kahvilaa oli suklaamuotteja ja vanhoja kaakaokuppeja yms. Lisäksi yhdessä vitriinissä oli näytillä eri suklaiden sisältö. Toisella puolella kahvilaa mies valmisti suklaakonvehteja. Seinillä oli espanjankielisiä plakaatteja suklaan historista, valmistuksesta ja kuubalaisesta suklaakulttuurista. Harmiksemme tietoja ei ollut käännetty englanniksi.

Merja tilasi itselleen kuuman atsteekkikaakaon ja Tero kylmän kaakaon. Lisäksi otimme epäselvästä menusta pari suklaakonvehtia ja suklaalevyt. Paikan konsepti oli mielestämme hieman hukassa. Turistit tuntuivat tulevan kahvilaan erilaisilla odotuksilla kuin mitä sillä oli heille tarjota. Suklaat olivat herkullisia, samoin kylmä kaakao. Kuuma kaakao oli vähän turhan tönkköä. Siihen oli ilmeisesti lisätty chilin sijasta tavallista pippuria, joten maku oli oudohko. Makeanhimo tuli tyydytettyä ja saimme nauttia kahvilan ilmastoinnista, joten olimme kokonaisuuteen varsin tyytyväisiä.

Päädyimme lopulta Hotel Sevillan aulaan, jossa hyödynsimme tunnin verran nettiyhteyttä. Internetin käyttö on Kuubassa varsin kallista, yli 4 euroa per tunti. Hinta tuntuu olevan kaikkialla sama eli ilmeisesti se on valtion säätelemä. Hotelleissa myydään tunnin internet-kortteja, jollaisen hankimme Sevillan vastaanotosta. Totesimme, että juuri läpikäymämme hotellit olivat netissä halvempia kuin suoraan kadulta sisään kävelemällä. Meillä oli enää kolme minuuttia aikaa jäljellä nettikortissamme, kun päätimme varata huoneen Hotel Inglaterrasta. Hämmästykseksemme ehdimme juuri ja juuri tehdä varauksen ja maksaa sen luottokortillamme ennen kuin aikamme loppui. Se oli nopeaa toimintaa pitkällisen hotellisivustojen surffailun jälkeen.

Nostimme pankkiautomaatista 300 CUC:tä, joka vastaa 215 euroa. Automaatti kertoi ennen hyväksymistä, että 300 CUC:tä = 324 USD:tä, jonka lisäksi meiltä veloitetaan 9,72 USD:n palkkio. Näin ollen tililtämme tullaan kokonaisuudessan veloittamaan nostostamme 333,72 USD:tä eli 238 euroa. Oma luottokuntamme ottaa vielä omat palkkionsa välistä, joten rahan nostaminen täällä tulee melkoisen kalliiksi.

Video: Kuuban oma Anita Hirvonen