Aurinkorannikolla

HAVANNA – PLAYAS DEL ESTE, KUUBA

Luimme tänään, että heinäkuu on kuumin kuukausi Kuubassa. Paikallisetkin näyttävät hikoilevan ihan kiitettävästi. Havannan kaduilla näkee paljon paidatta kulkevia miehiä ja vähiin vaatteisiin pukeutuneita naisia. Tämän pitäisi myös olla sadekautta, mutta ei täällä paljon sadetta ole näkynyt.

Maksoimme majoituksemme, söimme aamiaisen ja jätimme mukavan mutta kuuman casa particulare -kokemuksen taaksemme. Nappasimme kadunkulmassa seisovan keltaisen, huonokuntoisen Lada-taksin, joka lupasi viedä meidät Playas del Este -rantalomakohteeseen 11 eurolla. Ei hassumpi hinta parinkymmenen kilometrin matkasta. Rinkkamme mahtuivat auton tavaratilaan juuri ja juuri. Kuljettajamme piti hoitaa jokin asia ennen kuin pääsimme matkaan. Tähän kului noin 15 minuuttia.

Ajomatka Playas del Esten alueelle meni sujuvasti. Kertoessamme haluvamme Blau Club Arenal -hotelliin kuljettajamme joutui kysymään pari kertaa neuvoa paikallisilta taksikuskeilta. Saavuimme perille kello 12 aikoihin. Hämmästykseksemme toisella Havannan sightseeing-busseista on pysäkki kyseisen hotellin edessä. Ilmeisesti toinen kierros tuo turistit tutustumaan lähialueen hiekkarantoihin.

Hotellin vastaanoton virkailija oli ystävällinen, mutta varsin huonosti englantia osaava nainen. Hotellissa oli paljon tilaa. Tero kävi katsomassa yhden huoneen ja minä toisen. Päädyimme maantasalla olevaan huoneeseen, koska siitä pääsee pation kautta pihamaalle. Myös huoneen sisustus miellytti meitä enemmän. Hinta-laatusuhde eivät ihan kohtaa tässä hotellissa, mutta päätimme silti jäädä. Matkamme tässä vaiheessa tarvitsemme mahdollisuuden vain rentoutua tarvitsematta järjestellä sen enempää.

Hotellialueemme tuo mieleen Espanjan aurinkorannikon tai Kanarian saarten pakettimatkahotellit. Kaikki tarvittava on näppärästi lähellä ja ruokaakin saa kolme kertaa päivässä. Edes juomista ei tarvitse maksaa erikseen. Ainoastaan internet-yhteyden käyttö ei kuulu pakettihintaamme.

Majoituttuamme ilmastoituun huoneeseemme lähdimme tutustumaan hiekkarantaan. Kuljimme kapeaa puusiltaa mangrove-pöheikön ympäröimän laguunin yli. Matkaa rannalle on noin 150 metriä. Yllätykseksemme ranta on tupaten täynnä kuubalaisia lomanviettäjiä. Rantakaistale on varsin kapea, joten tungos on kouriintuntuva. Kävelimme vedenrajassa puolisen tuntia merituulen tuivertaessa ja auringon paahtaessa kuumasti.

Palasimme takaisin hotellillemme, koska kello 13-14.30 on tarjolla buffet-lounas. Painuimme nälkäisinä syömään. Salaatit olivat hieman nahistuneita ja lämpimät ruoat vähän kuivahtaneita. Löysin kokkipisteen, jossa paistettiin hyvälaatuisia kanapaloja. Jälkiruoaksi tarjoiltavat hedelmät olivat tuoreita, mutta kakkuvalikoimassa oli parantamisen varaa. Tarjoilijat olivat mukavia ja avuliaita. Heiltä voi tilata haluamansa juomat.

Löhöilimme mukavan uima-altaan reunalla. Tero keskittyi suomalaiseen maalaisromantiikkaan Jari Tervon “Taksirengin rakkaus” -kirjan parissa. Minä lopettelin Jonathan Safran Foerin “Extremely Loud and Incredibly Close” -kirjaa. Aurinko piiloutui ukkospilven taakse. Katselimme matkan päästä salamointia ja kuuntelimme jyrähtelyä, mutta vältimme sateen.

Tero lähti juoksemaan hiekkarannalle noin tunniksi minun jäädessäni lukemaan kirjaansa. Rannalla oli sattunut jokin onnettomuus tai sairaskohtaus. Yhtä nuorta miestä kuskattiin tajuttomana jonnekin hoitoon. Välillä oli hankala keskittyä juoksemiseen, kun rannalla oli niin valtava tungos ihmisiä nauttimassa auringosta, merestä ja kuubalaisesta rommista.

Seuraavaksi olikin jälleen aika syödä. Illallinen toisti pitkälti samaa kaavaa kuin lounas. Ranskalaisten perunoiden tilalla oli yuccaa ja lihavalikoima oli hieman erilainen. Kokki paistoi tuoreita katkarapuja. Tätä sapuskaa ei kyllä haluaisi syödä viikkotolkulla, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei hotellialueella ole tarjolla. Läheiseen kylään on jonkin verran matkaa.

Pistäydyimme rannalla auringonlaskun aikaan. Vihdoin siellä oli hieman rauhallisempaa. Lähistöllä kuubalaisseurue harrasti hiekkasotaa, mutta positiivisessa kaverihengessä. Istuskelimme viileällä rantahiekalla miettien, mitäköhän kaikkea tulemmekaan tekemään Siperian reissullamme syksyllä. Hyttysten kiusatessa palasimme huoneeseemme, jossa aloitimme muurahaissodan. Isohkoja muurahaisia vilisti melkoinen määrä huoneemme lattialla. Tero lähti etsimään hyönteismyrkkyä. Minä jäin listimään sisään uskaltautuneita murkkuja. Ilmestyipä oven alta yksi isohko hämähäkkikin. Sen metsästin lasin alle odottamaan Teron paluuta.

Tero viipyi retkellään tuhottoman kauan. Halusin mennä katsomaan illan tanssishowta, joten lopulta lähdin etsimään Teroa. Tanssishow osoittautui onnettomaksi muotinäytökseksi. Teron löysin aulabaarista juttelemassa mukavan kanadalaisen kanssa. Sain hepulin, koska hän ei ollut tullut sanomaan huoneeseemme, ettei hyönteismyrkkyä löytynyt. Tästä saatiinkin kunnon perheriita aikaan, joka päättyi lopulta siihen että parisuhteemme kaipaa hoitoa niin kuin kaikki parisuhteet.