Kuumeessa

ALOAG – QUITO, ECUADOR

Merja oli todella väsynyt istuessamme taksissa. Se ei ollut mikään ihme, koska kolmen päivän ratsastukset korkeassa ilmanalassa kävivät voimille. Silti olo oli jotenkin vähän outo. Saavuimme pian risteykseen, josta Quiton bussit ajavat ohi. Hyppäsimme pois taksista ja asetuimme tienlaitaan odottamaan sopivaa bussia. Se saapuikin samantien.

Bussi oli lähes täynnä, mutta löysimme kaksi istumapaikkaa, vaikkeivät ne olleetkaan vierekkäin. Jostain syystä bussissa oli paljon hienosti tummiin pukuihin pukeutuneita ecuadorilaismiehiä. Mistäköhän he olivat tulossa? Jonkin matkaa ajettuamme saimme vierekkäiset paikat bussin takaosasta. Merja yritti jaksaa katsella maisemia, mutta nukahti pää Teron olkapäällä.

Saavuimme Quitoon ennätysajassa. Matkan piti kestää tunnin, mutta kuskimme päästeli sellaista ylinopeutta... jos ylinopeudesta voi puhua, kun missään ei näy nopeusrajoituksia... että olimme puolen tunnin kuluttua Quitossa. Sehän sopi meille, koska halusimme pian Hostel Secret Gardeniin lepäämään. Olimme varanneet sieltä huoneen lähtiessämme sieltä ennen sademetsäretkeämme.

Otimme taksin hostelille. Kävelimme kattoterassille vastaanottoon, jossa meille annettiin eri huone kuin jonka olimme pari viikkoa aikaisemmin varanneet. Olimme pettyneitä, mutta uusi huone vaikutti ihan mukiinmenevältä, joten tyydyimme siihen. Tiesimme sen tosin olevan meluisampi kuin aikaisemman huoneemme, koska tämä sijaitsi sisäpihan puolella ja siihen kuuluu kaikki äänet kattoterassilta. Vessa oli parempi, vaikka sijaitsi tämänkin huoneen osalta käytävällä. Ruuhkaa ei hostelin täysinäisyydestä huolimatta onneksi syntynyt. Se johtui varmaankin siitä, että yhtä vessaa jakamassa on vain pari huonetta.

Päästyämme huoneeseemme Merja rojahti sänkyyn ja mittasi kuumeen. “Oho”, pääsi molemmilta, kun selvisi että Merjalla oli yli 38 astetta kuumetta. Se tarkoitti sitten, että shoppailut Quitossa jäivät tekemättä. Oli tärkeintä saada itsensä kuntoon ja se vaati koko iltapäivän tiukkaa lepoa. Merja nukahti lähes välittömästi Teron lähdettyä käymään netissä ja hoitamassa muutaman asian kaupungilla.

Illalla kävimme illallisella kattoterassilla, jossa Merjakin jaksoi yllättävän hyvin vaihtaa matkakokemuksia kahden nuoren naisen kanssa. He eivät olleet reissanneet paljoakaan ja ahmivat innolla vinkkejämme Perusta ja Boliviasta kirjoittaen kiinnostavimmat asiat ylös. Ruoka oli jälleen herkullista ja tunnelma rentouttava. Kovin pitkään emme kuitenkaan ylhäällä viipyneet, koska tarvitsimme molemmat reilusti unta ennen huomista lähtöä kohti Kuubaa.