Vapaapäivä Puyossa

PASTAZA, ECUADOR

Aamutoimet sujuvat normaalisti, vaikka tunnelma onkin hieman erilainen kuin yleensä. Viisi vapaaehtoista, jotka ovat olleet keskuksessa kolme viikkoa, ovat lähdössä tänään pois. He pakkailevat tavaroitaan. Kello kahdeksan käskynjaossa Tero, Michael ja minä saamme tehtäväksi siivota kahden kapusiiniapinan häkin. Nämä kaksi eivät ole vielä valmiita siirtymään uuteen, isoon häkkiin. Toinen niistä, Tina, tappelee kaikkien kanssa ja toinen on vasta tullut keskukseen, joten se tarvitsee vielä totutteluaikaa.

Houkuttelemme ensin apinat isommalle puolelle häkkiä. Suljemme luukun kahden häkin välillä ja siivoamme kaikessa rauhassa pienemmän puolen. Sen jälkeen laitamme osan ruoista pienelle puolelle, jolloin saamme apinat helposti siirtymään sinne. Suljemme jälleen luukun ja siivoamme isomman puolen. Tina on normaalia rauhallisempi, kun se on vain yhden apinan kanssa samassa häkissä. Koko homma on nopeasti hoidettu kolmen henkilön voimin.

Ainoaksi ongelmaksi muodostuu, ettemme saa häkin lukkoa kiinni. Lukot tuottavat jatkuvasti vaikeuksia. Avaimia on paljon ja on vaikea tietää, mikä kuuluu mihinkin lukkoon. Lisäksi lukot menevät nopeasti epäkuntoon sademetsäolosuhteissa. Lopulta ei auta muu kuin hakea Gloudina apuun. Hän saa kuin saakin lukon kiinni.

Siivoamme vapaaehtoisten tiloja. Tänään on lyhyempi työpäivä, koska on lauantai. Sunnuntaina ei tehdä töitä lainkaan. Viiden vapaaehtoisen ryhmä lähtee. Olen tyytyväinen, koska he olivat melkoinen mölykööri. Syömme välipalaa keittiössä ja valmistaudumme lähtemään Puyoon. Osa porukasta on menossa Tenaan laskemaan koskea. Tero, Gabriel ja minä menemme Puyoon hoitamaan erilaisia asioita.

Lähdemme keskuksesta alas kukkulaa kello 11 bussiin. Meitä on bussikatoksessa kahdeksan. Alkaa sataa. Ricky jahtaa paikallisia koiria sen verran hurjan oloisena, että onneksi koirat ehtivät sitä karkuun. Odotamme ja odotamme. Lopulta yksi kylän miehistä tulee kysymään, haluammeko että hän heittää meidät Puyoon. Tottakai se sopii. Ennen kuin hän ehtii valmistautua lähtöön ja hakea autonsa, bussi tulee. Mietimme hetken, mutta hyppäämme kaikki bussiin. Kello on noin 12.

Vähän matkan päästä bussiin nousee arviolta 8-vuotias tyttö vihreä papukaija käsivarrellaan. Teroa ja minua harmittaa, ettemme osaa enemmän espanjaa, koska olisimme halunneet käydä tytön kanssa keskustelun siitä, että on laitonta pitää villieläimiä kotieläiminä tai myydä niitä eteenpäin. Yritämme saada toisen vapaaehtoistyöntekijän, Benin, joka osaa espanjaa, juttelemaan tytön kanssa, mutta hän ei halua. Pian tyttö jääkin pois bussista El Triunfon kylässä. Sovimme, että kerromme Gloudinalle tapauksesta. Hänellä on keinot selvittää, kuka tyttö on ja mitä hän aikoo tehdä linnulle.

Ohitamme matkalla lukuisia pieniä kyliä ja taloja. Ihastelemme mahtavaa sademetsää, joka paikoitellen näkyy alhaalla laaksossa vasemmalla puolellamme. Tenaan suuntaavat jäävät pois 10 kilometriä ennen Puyoa. Siirrymme istumaan Gabrielin viereen. Saavumme Puyoon kello 13 kuultuamme bussiesitelmän ihmepilleristä, joka puhdistaa elimistön. Hinta on vain dollari 14 tabletista tätä 100 prosenttista luonnontuotetta.

Puyossa hakeudumme ensimmäiseksi puhelimen ääreen. Gabriel soittaa kotiin ja me yritämme soittaa. Puhelinpalvelua hoitava mies sanoo, että puhelinnumerossamme on yksi numero liikaa. Siksi soittaminen ei onnistu. Emme kuitenkaan voi jättää numeroita pois, koska silloin puhelu ei mene sinne minne haluamme. Ilmeisesti Suomen kolminumeroinen maanumero sotkee kyseisen järjestelmän. Siirrymme toiseen palveluliikkeeseen, josta onnistumme soittamaan vanhemmilleni. Tarvitsemme heidän luottokorttinsa numeron, jotta voimme ostaa netistä lentoliput Havannasta Nueva Geronaan. Jostain syystä oma Visa-korttimme ei toimi vieläkään. Äitini kaivaa kortin esiin. Kirjoitamme sen tiedot ylös. Puhelinlinja pätkii pahasti, mutta asia tulee hoidettua.

Viemme Gabrielin pyykit pesulaan ja hakeudumme lähimpään nettikahvilaan. Pankistamme on tullut järkeenkäyvämpi vastaus koskien Visa-korttimme ongelmia. Voisimme maksaa laskun etukäteen, jolloin saisimme jälleen käyttöön koko luottorajamme mukaisen summan. Jokin tässä kuitenkin vielä mättää, koska emme ole kuluttaneet viimeisen kuukauden aikana lähellekään luottorajamme mukaista määrää ja kaikki aikaisemmat laskut on jo maksettu.

Käymme meilit läpi. Printtaamme Havannan hotellivarauksen vahvistuksen. Vahvistamme toisen majoitusvarauksemme Havannassa. Varaamme kaksi yötä ja yhden päivän hevosratsastuksen haciendasta läheltä Quitoa vapaaehtoistyörupeamamme päätteeksi. Ostamme Cubanalta lennot äitini Mastercardilla. Varaus menee muuten hyvin, mutta emme koskaan saa vahvistusta sähköpostiimme. Lähetämme Cubanalle kyselyn varauksemme tilanteesta. Olisi pitänyt ottaa varausnumero ylös varausta tehdessämme, mutta eipä tullut otettua.

Menemme tien toisella puolella olevaan supermarkettiin ostamaan kaikenlaista tarpeellista keskukseen ja itsellemme seuraavaksi viikoksi. Ostamme muun muassa peilit asuintalomme vessoihin sekä uuden leikkuulaudan keittiöön. Kaikki ostoksemme suklaita ja rommia myöten maksavat yhteensä 26 dollaria. Gabriel haluaa ostaa lihaa. Sitä löytyykin seuraavasta kadunkulmasta. Ostamme itsellemme uuden adapterin kadonneen tilalle.

Istumme hetken ravintolassa. Tero juo oluen ja minä cokiksen. Gabriel syö lounaaksi valtavan pihviaterian, joka näyttää yllättävän hyvältä paikan laatuun nähden. Hintakin on vain viisi dollaria cokiksen kera. Kävelemme Gabrielin kanssa hakemaan hänen pyykkejään, jotka eivät ole valmiina, vaikka painotimme että tarvitsemme ne kello 16.30. Lopulta hän saa ne takaisin kosteina, joka osittain vie hyödyn koko pyykkäysoperaatiosta. Nimittäin kaikkein hankalinta on saada pyykit kuivaksi kosteissa sademetsäolosuhteissa.

Tero ja minä käymme sillä aikaa shoppaamassa lisätarvikkeita keskukseen. Löydämme hyviä liikkeitä, mutta meillä ei ole enää paljon aikaa. On ehdittävä kello 17 bussiin. Ostamme vahakangaspöytäliinan keittiöön ja kolme sementtilastaa käytettäväksi häkkien maalattioiden puhdistukseen. Olemme kyllästyneet putsaamaan niitä harjoilla, jotka eivät toimi siihen tarkoitukseen lainkaan. Haluamme kokeilla, toimivatko lastat yhtään paremmin.

Kiiruhdamme bussille, koska seuraava menee vasta kello 20 emmekä halua jäädä odottamaan sitä. Gabriel tulee vähän meidän jälkeemme. Tero käy vielä hakemassa pari vesipulloa ennen kuin bussi lähtee. Pääsemme matkaan jonkin verran yli viisi. Bussi täyttyy paikallisista matkalla lähikyliin. Lähempänä Flor de la Amazoniaa sumu valtaa alueen. Pian sataa kaatamalla. Aurinko alkaa laskea. Saavumme kilometri 35 kohdalle noin kello 18. Onneksi otimme sadetakkimme mukaan. Tallustamme ylös kukkulalle lähes joeksi muuttunutta polkua pitkin.

Saavumme perille juuri pimeän laskeutuessa. Annamme tuliaiset Gloudinalle. Valmistamme mukana tuomamme pussikeiton. Gloudina lähtee nenäkarhu olkapäällään viemään sitä nukkumaan. Istumme juttelemassa syntyjä syviä Gabrielin kanssa. Hän on matkansa jälkeen menossa yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta ja filosofiaa, joten keskustelunaiheet liikkuivat näissä aihealueissa.

Tänään on valtavasti itikoita. Isoja yöperhosia, hyttysiä, pieniä yöperhosia ja kaikenlaisia muita ötököitä. En pysty pesemään hampaita vessassa, koska siellä pyörii niin paljon erilaisia lentäviä otuksia. Pesen hampaat huoneessamme, jossa itikoita ei ole niin paljon ja käyn vain huuhtelemassa suuni vessassa.