Kävelyretkellä sademetsässä

PASTAZA, ECUADOR

Sunnuntai – vapaapäivä. Koko yön sataa kaatamalla ja sade jatkuu aamullakin. Heräilemme kahdeksan maissa kaikessa rauhassa. Valmistamme aamupalan keittiössä vain kissat seuranamme. Gloudina ja Gabriel tulevat herättyään seuraamme keittiöön.

Aamupalan jälkeen siivoamme huoneemme ja asuinrakennuksen. Toisen vessan ovi on mennyt vahingossa lukkoon. Tero ja Gabriel saavat vahingossa sen auki, kun Gabriel kiipeää sinne katon kautta. Lukko on rikki. Ovea ei saa auki ulkopuolelta, jos sen laittaa kiinni. Laitamme oveen lapun, ettei sitä saa sulkea ja kerromme ongelmasta Gloudinalle. Siivoan saapasvaraston ja lakaisen eteisemme. Tero järjestelee eteisen tavarat ja ottaa kaikki pesuaineet pois vessoista, jotta saisimme tietää mitä niistä oikeasti käytetään ja mitkä lähes tyhjät purkit voi heittää pois. Myöhemmin päivällä Tero laittaa ostamamme peilin toiseen vessoista.

Putsailemme keittiötä ja pesemme pyykkiä. Toivottavasti saamme ne kuivaksikin joskus. Ulkona sataa koko aamupäivän, joten ripustamme pyykit huoneessamme risteileville naruille. Teemme lounaaksi tonnikalapastaa. Lounaan jälkeen sade on lakannut. Lähdemme kävelylle sademetsän siimekseen Ricky seuranamme. Se on aivan innoissaan, kun se kerrankin pääsee pois keskuksen alueelta. Se juoksee edellämme polkua alas tullen aina välillä katsomaan, mihin me oikein jäimme.

Alas tielle päästyämme käännymme oikealle. Käveltyämme noin 100 metriä näemme paikallisia pienen koiran ympärillä. Toivomme, ettei Ricky hyökkää sen kimppuun. Lähemmäs päästyämme huomaamme, että koira on sama pikkuinen jonka Garyn tytär löysi metsästä ja toi keskukseen muutama päivä sitten. Se katosi yllättäen ja nyt se on täällä tiellä. Kysymme paikallisilta, onko koira heidän. He sanovat, ettei ole. Päätämme viedä sen takaisin keskukseen. Jään paikalle odottamaan Rickyn kanssa, kun Tero vie pikkuisen ylös.

Aurinko alkaa paistaa. Ricky tutkailee ympäristöä, mutta pysyy luonani vartioimassa. Paikalliset odottavat ilmeisesti bussia tienristeyksessä. Lopulta Tero tulee takaisin ja jatkamme kävelyretkeämme. Ricky tuntuu tietävän reitin, joten seuraamme sitä. Pian eteemme avautuu mahtava sademetsämaisema – Amazon, joka näyttää jatkuvan loputtomiin ja todellisuudessa jatkuukin todella pitkälle.

Lähdemme laskeutumaan savista polkua Rickyn perässä. Se juoksentelee innoissaan edellämme ja palaa välillä hakemaan meitä. Polku kiemurtelee alas rinnettä. Ylitämme pari puroa. Välillä on todella mutaista, koska viimeisen vuorokauden aikana on satanut niin paljon. Meillä on kumisaappaat jalassa, joten ei haittaa vaikka onkin märkää. Jatkamme alaspäin, kunnes tulemme purolle, jonka toisella puolella on talo. Emme halua häiritä, joten käännymme takaisin.

On raskaampaa kävellä polkua ylös kuin alas, mutta loppujen lopuksi matka taittuu yllättävän nopeasti. Ricky alkaa olla jo vähän väsyneempi juostuaa edestakaisin polkua. Palaamme takaisin keskukselle noin kello 17. Kierrän songo songon häkin kautta. Se on kyllä outo apina. Pörröinen ja pitää hassuja ääniä. Ben vahtii nenäkarhua pihamaalla. Se kipuaa puuhun ja meinaa hyökätä papukaijan kimppuun.

Löytämämme pikkuinen koira on laitettu hihnaan ja sille on annettu sama laatikko ja sama peitto kuin aikaisemminkin. Ricky seuraa minua kaikkialle, koska Gloudinan aika menee nenäkarhusta ja koiranpennusta huolehtimiseen. Ricky ei saa häneltä tarpeeksi huomiota, joten se on alkanut hakeutua metsäretkemme jälkeen minun seuraani. Tero ryhtyy piirtämään karttaa keskuksen alueesta. Vaeltelemme lähiympäristössä. Käyn katsomassa pekareita. Ne vaikuttavat nälkäisiltä, mutta tänään emme tee töitä. Käyn tervehtimässä villa-apinaa. Katselemme upeaa usvamaisemaa Teron kanssa juuri ennen pimeän laskeutumista. Sademetsä peittyy utuiseen huntuun, joka saa jännittävän valon laskeutuvasta auringosta.

Käymme suihkussa ja virittelemme hyttysverkon sänkymme yläpuolelle. Gary tulee takaisin Quiton reissultaan ja tuo mukanaan yhden uuden vapaaehtoisen, jonka he ovat Nickin kanssa poimineet matkalta Banosista. Hän on israelilainen Jaron, joka vaikuttaa oikein mukavalta. Hän pelkää ötököitä, mikä on mielenkiintoista, kun kyseessä on sademetsä. En itsekään pidä ötököistä, mutta ne nyt vain sattuvat kuulumaan tänne.

Gloudina on tehnyt herkullisia lohkoperunoita, joita popsimme illalliseksi. Paljon muuta ei ruokavarastostamme enää löydykään. Huomenna tulee täydennystä. Avaamme viimeisen hapankorppupakettimme. Juttelemme matkailujuttuja Jaronin kanssa, kunnes saamme kaikki sätkyn kun valtava sarvikuonokoppakuoriainen pörräilee keittiön katossa. Sen laskeuduttua lattialle Gloudina vie sen ulos.

Koiranpentu uhittelee Rickylle, joka melkein puree sitä. Jostain syystä pentu murisee Rickylle jatkuvasti ja käy sen hermoille. Menen asuinrakennukseemme ja Ricky seuraa perässäni. Kaksi kissaa häiritsee vielä rauhaamme. Kymmenen jälkeen Tenaan lähteneet vapaaehtoiset palaavat retkeltään ja kertovat sen onnistuneen hyvin. On aika painua nukkumaan.