Aamu alkaa kuunnellessa rankkasateen ropinaa peltikattoon. Ei tee mieli nousta sängystä, mutta teemme sen silti. Jopa pihalla olevat linnut ovat varsin hiljaisia tänä aamuna. Ne nököttävät vettä valuvina ja surkeina oksillaan. Käskynjaossa saamme Teron kanssa ruoanleikkuuhomman. Tosin tänään apinoita ei syötetä lainkaan, koska ne siirretään kaikki uuteen apinahäkkiin iltapäivällä.
Olemme hämmentyneitä ruokaohjeista varaston seinällä. Gloudina tulee selittämään, mitä ruokia millekin eläimille laitetaan, mutta meille jää silti sekava mielikuva tästä työstä. Sekavuutta lisää, kun ranskalainen Ben laittaa osan ruoista valmiiksi ennen kuin me ehdimme ymmärtää, mitä pitää tehdä. Leikkaamme ja laitamme sen mitä osaamme ja siivoamme sen jälkeen ruokavaraston perusteellisesti.
Lyhyen tauon jälkeen saamme uudet tehtävät. Tero ryhtyy rakentamaan apinoiden siirtohäkkejä. Minä hajotan brittiläisen Gabrielin kanssa vanhaa kanihäkkiä. Se on ikävää puuhaa, koska se on täynnä hämäkkejä ja niiden verkkoja. Gabriel ei onneksi pahemmin pelkää hämähäkkejä, joten hän tekee sen osan työstä, jossa joutuu näiden otusten kanssa tekemisiin. Irrotamme ensin häkin päällä olevan muovin. Sen jälkeen avaamme kaikki rautalankaviritykset, jotka pitävät häkin kattoa kasassa ja pudottelemme kattolankut kasaan häkin ulkopuolelle.
Gabriel irrottaa hyttysverkkotyyppisen verkon, joka toimii häkin seininä. Seuraavaksi hajotamme seinä- ja lattiakehikot sekä avaamme oudon luukun häkin maalattiassa. Sieltä löydämme valtavan ison torakan ja pussin, jonka sisältö on ilmeisesti joskus kauan sitten ollut papaija. Hajotamme luukun alla olevan laatikon ja irrotamme sinne johtavan bambutunnelin. Luukussa on joskus aikaisemmin pidetty marsuja. Saatuamme kanihäkin tuhottua lähdemme aamiaistauolle kello 11.
Palattuamme tauolta Tero jatkaa siirtohäkin rakentamista. Hänen mielestään rakentaminen on muuten mukavaa, mutta välineet voisivat olla paremmat, samoin rakennusmateriaalit. Gabriel ja minä siivoamme kanihäkin jäänteet. Roskat laitamme roskakatokseen, käyttökelpoiset muovit pesemme ja taittelemme ruokakatoksen alle, mädät puuosat viemme nuotiopuiksi ja käyttökelpoiset puukappaleet laitamme talon alle kuivumaan. Lopuksi keräämme rautalangat työkaluvarastoon käytettäväksi uudelleen.
Alkaa olla kuuma, koska aurinko porottaa jälleen siniseltä taivaalta. Päivästä tuli sittenkin kaunis, vaikka aamulla satoi niin paljon. Ennen lounasta siivoamme vielä Gabrielin kanssa uuden apinahäkin edustalta puunkappaleita, rautalanganpaloja ja muovipussinjäänteitä. On pakko päästä juomaan ja saada jotain syötävää. Lopulta Gloudina ilmoittaa lounastauon alkaneeksi kello 14. Syömme Teron kanssa jälleen munakasta ja lepäämme hetken keittiön ulkopuolella istuskellen.
Päivän jännittävin hetki on, kun apinoita ryhdytään siirtämään uuteen häkkiin. Gloudina hoitaa ecuadorilaisen apumiehen kanssa apinoiden pyydystämisen niiden sen hetkisistä häkeistä. Oikeastaan vain Gary ja Ben saavat olla muuten paikalla. Garyn tytär ja hänen poikaystävänsä ovat myös auttamassa, koska heidän perheensä on mahdollistanut rahoituksellaan sen että häkki saadaan rakennettua valmiiksi. Heidän rahoillaan on hankittu loput materiaalit, joihin tarkoitetut rahat eivät ole jostain syystä saapuneet lahjoittajataholta Flor de la Amazoniaan.
Menen lähistölle katsomaan apinoita häkeissään. Gloudina pyytää kaikkia siirtymään kauemmaksi, koska apinat ovat jo nyt hyvin stressaantuneita eikä suuri ihmismäärä auta tilannetta. Siirryn vähän kauemmaksi. Yksi apinoista, Sam, on päässyt karkuun ja Gary yrittää saada sitä kiinni. Lopulta hän saa sen napattua, mutta Sam puraisee häntä käteen. Gary kantaa apinan siirtohäkkiin. Riennän sulkemaan sen luukun ja tuon mukanani rautalankapätkiä, jotka juuri irrotimme kanihäkistä aamupäivällä. Rautalangoilla suljetaan kuljetushäkin luukku.
Mona Lisa veuhtoo häkissään siihen malliin, että se saattaa loukata itsensä. Se työntelee häkkiä edestakaisin polulla, johon se on laskettu odottamaan. Jään pitelemään häkkiä paikoillaan. Huolehdin myös, ettei Victor kaada omaa kuljetushäkkiään ja satuta itseään. Apinat ovat ihan vauhkoja. Ne yrittävät kaikin keinoin murtautua ulos siirtohäkeistään. Ne yrittävät löytää ympäriltään työkaluja ulosmurtautumista varten. Joku onnistuukin saamaan kiven sisään häkkiinsä ja toisella on käytössään jokin keppi, mutta häkit kestävät kovankin käsittelyn.
Lopulta Gloudina on saanut kaikki kymmenen apinaa metsästettyä siirtohäkkeihin. Osassa häkeistä niitä on kaksi ja osassa yksi. Kaikki häkit viedään samaan aikaan uuteen jättihäkkiin. Saan luvan kantaa Mona Lisan siirtohäkissään uuteen kotiinsa. Jään avaamaan ja sulkemaan uuden häkin ovea tarpeen vaatiessa. Muut vapaaehtoiset tulevat paikalle kameroineen ja asettuvat näköalapaikoille seuraamaan apinoiden päästämistä uuteen meidän yhdessä rakentamaamme häkkiin.
Gloudina on määrittänyt, missä järjestyksessä apinoiden siirtohäkit avataan. Kaikki häkit ovat sisällä uudessa häkissä ja ne avataan mahdollisimman nopeasti. Näin kukaan apinoista ei koe, että muut tulevat hänen alueelleen. Viidessä minuutissa kaikki apinat ovat vapaana uudessa upeassa häkissään. Kaikki kuljetushäkit on saatu häkin ulkopuolelle, samoin kaikki ihmiset.
Istumme kaikki häkin ulkopuolella ihastelemassa mahtavaa häkkiä ja apinoiden asettumista sinne. On mielenkiintoista katsella, kuinka apinat löytävät niille asetetut ruoat. Ne eivät ole syöneet koko päivänä, joten ensi töikseen ne nauttivat häkissä olevista hedelmistä tyytyväisesti ynisten. Pari niistä löytää myös betonialtaassa uiskentelevat kalat, mutta ne eivät oikein ymmärrä mitä kaloille pitäisi tehdä. Apinat tutkivat uutta kotiaan. Moni niistä ei ole koskaan ollut niin isossa häkissä. Tilaa on riittämiin kaikille, mutta silti pieniä kahinoita alkaa ilmetä, kunhan pahin nälkä on ensin tyydytetty.
Katselemme, kuinka Victor syö sokeriruokoaan ja löytää aivan häkin katonrajasta papaijan. Victor roikkuu pää alaspäin häkin katosta irrottaen haluamansa palan papaijasta. Ninja joukkioineen hyökkää Mona Lisan kimppuun ja puree sitä jalkaan. Mona Lisa tulee sille nurkalle häkkiä, jossa me vapaaehtoiset istumme katselemassa ja näyttää meille, kuinka sen jalassa on haava. Vain puolet hampaista omaava Sam yrittää saada välillä kontaktia meihin ihmisiin. Kaikki tuntuvat asettuvan enemmän tai vähemmän omille paikoilleen häkissä. On kiehtovaa seurata apinoiden elämää isossa häkissä.
On aika siirtyä muihin puuhiin. Tätä edistää se, että keskukseen on tuotu uusi eläin, noin puolivuotias nenäkarhu. Keskuksen vieressä asuva paikallinen nuori nainen on ollut kävelyllä viidakossa ja palatessaan törmännyt pimeille markkinoille menossa olevaan joukkioon. Hän on vaatinut nenäkarhun itselleen selittäen, että on laitonta myydä villieläimiä markkinoilla. Aikaisemmin hän on ollut itse osa tätä pimeää kauppaa. Gloudina on tyytyväinen, että on saanut tällaisen muutoksen aikaan, mutta samalla hän sanoo naiselle, että on erittäin vaarallista vaatia salametsästäjiltä eläimiä itselleen. Gloudina on kerran meinannut itse tulla ammutuksi tällaisessa tilanteessa.
Nenäkarhu nukkuu tyytyväisenä Gloudinan sylissä. Sen kyljet ovat hiertyneet niiden ympärille kiedotusta narusta vereslihalle, mutta banaani maistuu silti. Se ei pahemmin häiriinny, vaikka lähes kaikki vapaaehtoiset pyörivät sen ympärillä ja pikku koiranpentukin änkeää kuononsa melkein kiinni sen kuonoon. On hauska saada yksi nenäkarhu tänne. Hoidin niitä Boliviassa Intiwarayassissa ja toivon, että pääsen hoitamaan tätäkin pikkuotusta.
Käyn Clairen kanssa jakamassa pihamaan viidelle papukaijalle banaanit ja syöttämässä banaanipalat pavalle. Pava syö vain puolet banaanista. Jätämme loput sen kippoon häkkiin. Yritämme mennä viemään ruokia toiselle kierteishäntäkarhuista, mutta se on ulkona nukkumalaatikostaan, joten emme voi mennä sisälle sen häkkiin. Lähdemme käymään toisen karhun häkillä. Sen onnistumme sulkemaan laatikkoonsa. Matkan varrella polulla Claire melkein astuu mustan käärmeen päälle. Onneksi käärme on nopeampi ja luikahtaa pusikkoon. Kiljaisemme molemmat.
Palaamme takaisin ensimmäisen karhun häkille. Tällä kertaa saamme sen suljettua laatikkoonsa. Claire laittaa ruoat sen häkkiin. Avattuamme laatikon karhu ampaisee ulos sieltä ja ryhtyy syömään banaaniaan. Claire on tyytyväinen, koska tänään on hänen viimeinen päivänsä täällä eikä hän ole aikaisemmin onnistunut näkemään kierteishäntäkarhua.
Menen vielä silittelemään ja pitämään seuraa villa-apinalle. Se nyyhkyttää ensin vähän, mutta tyytyväinen kun silittelen ja rapsutan sitä. Se ojentelee käsiään verkon läpi ja ottaa minua kädestä kiinni. Se haluaa maistaa sormiani, joita se nuolaisee. Tuon sille tuliaisiksi villisitruunan, mutta se on sen mielestä liian kirpeää eikä se käytä sitä niin kuin muut apinat hyttyskarkotteena. Se heittää sen kakkakasaansa. Annan sille vähän lehtiä lähipuusta. Se mutustelee niitä tyytyväisenä.
Palattuani talollemme juttelemme hetken Leylan, Teron ja Clairen kesken huoneessamme. Tero käy suihkussa. Minun vuoroni tulee Gabrielin jälkeen. Talo täyttyy suihkun äänestä ja siitä, että noin viiden minuutin välein joku huutaa “shower is free” (suihku on vapaa). Vuoro vaihtuu ja homma toimii. Huomenna viisi meistä lähtee pois kolmen viikon vapaaehtoistyön jälkeen. He pakkaavat tavaroitaan. Meidänkin huonekaverimme vaihtuvat ensi viikoksi. Maanantaina tulee ainakin viisi uutta vapaaehtoista.
1 kommentti:
Tue Flor de la Amazonian toimintaa.
Aloitimme Facebookissa Euro apinoille -tukiryhmän kuultuamme, että hoitamamme apinat ja muut suojelusta tarvitsevat eläimet ovat joutumassa evakkoon.
Nopein tapa auttaa on suorittaa rahalahjoitus siirtymällä Flor de la Amazonian sivuilta löytyvään Paypal -palveluun.
Lähetä kommentti