Lääkäreitä ja järjestelyjä

LA PAZ, BOLIVIA

Merjan onnettomuuden takia vietimme La Pazissa kolme päivää enemmän kuin olimme ajatelleet. Silmien alle muodostui yön aikana melkoiset mustelmat niin että kadulla ihmiset katsovat Teroa kuin vaimonhakkaajaa. Lisäksi isoimpien haavojen peittona on siteet, joten kokonaisuus on aika hurjan näköinen. Perjantaina 9.5. pääasiana oli käydä hammaslääkärillä kello 12.30. Merjan hampaita viilattiin parempaan kuntoon ja hän oli niihin tyytyväinen. Sovittiin, että tulemme vielä maanantaina viimeiseen tarkastukseen.

Söimme illallista Simonen ja Berndin kanssa Maphrao On -aasialaisravintolassa, jonne menimme taksilla hotelliltamme. Ravintolan omistavat Gravityn Camilla ja hänen miehensä. Tero söi intialaista thalia ja Merja thaimaalaista; katkarapuja kookoskastikkeessa. Simone ja Bernd olivat jatkamassa matkaa Titikaka-järvelle lauantaiaamuna. Meidän piti jatkaa matkaa heidän kanssaan, mutta valitettavasti se ei nyt onnistu. Toivomme näkevämme heidät vielä Cuscossa, kunhan pääsemme itse sinne asti. Sovimme pitävämme yhteyttä sähköpostitse.

Lauantaina käväisimme Gravityn toimistolla, jotta saisimme heiltä papereita vakuutusyhtiötä varten sekä cd:n jossa on Merjan onnettomuusvideo. He kirjasivat tarpeemme ylös ja pyysivät tulemaan maanantaina uudestaan. Silloin kaikki pitäisi olla valmiina. Kävelimme syömään Subwayhin, jonka olimme nähneet taksimatkallamme hammaslääkärille. Sinne olikin yllättävän pitkä matka. Syötyämme otimme taksin sieltä takaisin hotellillemme. Istuskelimme iltapäivän hotellimme internet-huoneessa ja päivitimme blogiamme.

Sunnuntaina oli äitienpäivä. Soitimme molempien äideille toivottaen hyvää äitienpäivää. Lisäksi kerroimme ikävänä uutisena Merjan pyöräonnettomuudesta. Onneksi vanhempamme eivät järkyttyneet siitä kovin pahasti.

Tänään oli viimeinen päivämme La Pazissa. Merjalla oli sovittuna tarkastuskäynti klo 9.30 Clinica del Surin plastiikkakirurgin luona. Jouduimme odottamaan lääkäriä jonkin aikaa. Käynti oli ihan hyödytön. Lääkäri vain totesi, että otsassa oleva teippaus pitää olla paikallaan vielä kymmenen päivää. Sen tiesimmekin jo.

Pyysimme lääkäriltä hoitokertomuksen vakuutustyhtiötä varten. Se oli hänen mukaansa valmiina koneella, mutta jostain syystä hän ei saanut sitä sieltä ulos. Odotimme ja odotimme. Lopulta Merjalta meni hermot. Hän totesi vastaanottohenkilölle, että meidän on lähdettävä ja tarvitsemme yksityiskohtaisen hoitokertomuksen nyt heti. Lopulta lääkäri kirjoitti sen käsin. Aivan käsittämätöntä toimintaa. Pääsimme lähtemään klinikalta kello 10.45, vaikka varsinainen lääkärikäynti kesti vain noin viisi minuuttia.

Seuraavaksi suuntasimme uudestaan Gravityn toimistolle. Odotimme saavamme heiltä selvityksen onnettomuudesta, mutta he olivat ymmärtäneet meidän tarvitsevan vain kuitin retkestä vakuutusyhtiötä varten. Sanoimme, että meillä on jo kuitti. Emme myöskään saaneet luvattua kuvacd:tä. Onneksi olimme saaneet jo kopion siitä Simonelta ja Berndiltä. Käynti Gravityn toimistossa osoittautui siis myös hyödyttömäksi.

Ostimme tiistaiaamulle bussiliput La Pazista Punoon ja painuimme lounaalle libanonilaiseen Yussef-ravintolaan. Tilasimme erilaisia pieniä annoksia. Ruoka oli hyvää, mutta menun perusteella oli vaikea tietää millaisia annokset ovat. Ne olivat selkeästi isompia kuin olimme ajatelleet, joten tulimme tilanneeksi hieman liikaa ruokaa. Cola-pullot olivat puolestaan hämmästyttävän pieniä.

Merjalla oli aika hammaslääkärille viimeiseen tarkastukseen kello 15.30. Menimme sinne jälleen taksilla, joiden käyttö maksaa täällä naurettavan vähän – 1-3 euroa mihin tahansa La Pazissa.

Hammaslääkäri otti viimeiset röntgen- ja valokuvat sekä katsoi, että kaikki oli kunnossa. Lopuksi hän laittoi muovipaikka-ainetta etuhampaiden ja niiden viereisten hampaiden väleihin. Näin hän varmisti, että hampaat pysyvät paikallaan kunnes niihin saadaan pari kuukautta myöhemmin laitettua kuoret. Saimme lääkäriltä perusteellisen hoitokertomuksen sekä cd:n, jossa on kaikki otetut röntgen- ja valokuvat. Hoitokertomus on espanjaksi, mutta siinä on kaikki tarvittava jatkotoimenpideohjeita myöten.

Päästyämme hotellihuoneeseemme Merja näki, miltä hänen hampaansa näyttivät lääkärin viimeisen toimenpiteen jälkeen. Hän oli ollut tyytyväinen hampaisiinsa ennen tätä, vaikka niissä näkyy pienet murtumajäljet. Nyt hän kuitenkin pettyi pahasti, koska hampaat eivät hänen mielestään näyttäneet enää samanlaisilta kuin ennen. Päätimme käydä Cuscoon päästyämme kysymässä toisen hammaslääkärin mielipidettä asiasta, mutta juuri nyt hampaille ei voinut tehdä mitään. Viimeistään Suomessa ne saadaan varmasti kuntoon. Tosin emme ole ihan varmoja, mitä kaikkea vakuutuksemme korvaa hammastapaturmien osalta.