Intiwarayassi ja ristiriitaiset tunteet

VILLA TUNARI, INTIWARAYASSI, BOLIVIA

Intiwarayassi tarjosi mahtavan elämyksen, mutta herätti myös lukuisia varsin ristiriitaisiakin ajatuksia. He tarvitsevat paljon pitkäaikaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, jotta eläimet voisivat kehittyä ja tuntea luottamusta hoitajiaan kohtaan. Kaksi viikkoa on aivan liian lyhyt aika. Hoitajien vaihtuessa eläimet kokevat aina epävarmuutta ja sen aistii niistä. Oli todella vaikeaa kävellä pois ja jättää eläimet jälkeensä. Toivomme, että edes osa niistä pääsee vapauteen. Ja että esimerkiksi tayroille rakennetaan isommat häkit. Ne ovat aktiivisia eläimiä, joiden ei pitäisi olla niin pienissä häkeissä.

Keskustelimme muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa paljon siitä, miten Intiwarayassin organisaatiota hoidetaan. Organisaatio on lähtenyt kehittymään 15 vuotta sitten siitä, kun Nena, toinen perustajista, ryhtyi pelastamaan huonosti kohdeltuja eläimiä. Silloin niitä oli vain muutama. Nyt eläimiä on kahdessa puistossa yhteensä noin 1000. Organisaation hallinnolla on vaikeuksia hoitaa näin isoa toimintaa. Perustajilla on halu auttaa eläimiä, mutta heillä ei ole johtamis- ja hallinnointikykyä. Homma pyörii paljolti vapaaehtoistyöntekijöiden varassa, jotka myös kehittävät organisaatiota. Suurin osa viipyy kuitenkin vain kaksi viikkoa, jolloin vasta alkaa ymmärtää, mitä pitäisi tehdä muttei ehdi kehittää asioita.

Mietimme, haluaisimmeko jäädä puistoon pidemmäksi ajaksi. Jotta olisimme todella pystyneet auttamaan organisaatiota eteenpäin, meidän olisi pitänyt jäädä puoleksi vuodeksi. Viikko tai pari lisää olisi ollut liian vähän. Intiwarayassissa on paljon hyviä asioita, kuten vapaaehtoistyöntekijöiden vuorovaikutusmahdollisuudet eläinten kanssa ja hyvä, auttamishaluinen henki.

Isoksi paisunut organisaatio joutuu painimaan vaikeiden asioiden kanssa, sillä Bolivian valtio ei anna lupia eläinten päästämiseen vapauteen muualle kuin puistojen alueille. Kaikkia eläimiä ei kuitenkaan voida päästää niihin. Lisäksi apinakanta on liian iso. Ne aiheuttavat ongelmia muiden eläinten hoidolle. Apinakaranteenissa on liikaa eläimiä pienissä häkeissä. Monet niistä voitaisiin päästää vapaaksi luontoon, jos vain olisi tilaa. Intiwarayassin perusperiaate on, että kaikki eläimet otetaan vastaan. Mutta kuinka kauan näin voidaan tehdä, jos ei organisaatio pysty hoitamaan tai vapauttamaan niitä. Eutanasiaa ei harjoiteta lainkaan.

Lisäksi toinen bolivialainen eläintenpelastusorganisaatio, Animales SOS, on hyökännyt voimakkaasti Intiwarayassia vastaan. He käyttävät tehokkaasti medioita saadakseen viestinsä bolivialaisten tietoisuuteen. Intiwarayassin organisaatio ei tiedä, mitä tehdä. Niinpä he pyysivät apua vapaaehtoistyöntekijöiltään. Tero kirjoitti muutaman muun vapaaehtoistyöntekijän kanssa toimintasuunnitelman, miten tulisi edetä. Kaikki olivat sitä mieltä, että vastahyökkäys Animales SOSia vastaan ei ole järkevää. Tärkeämpää on viestittää positiivisia asioita Intiwarayassista ja kehittää omaa toimintaa, jotta syytöksille ei löydy perusteita.

Vapaaehtoistyöntekijöinä meidän oli vaikea ottaa kantaa siihen, ovatko Animales SOSin syytökset aiheellisia vai eivät. Uskomme kuitenkin vakaasti siihen, että Intiwarayassissa kaikki yrittävät parhaansa ja pyrkivät hoitamaan eläimet hyvin. Suosittelemme lämpimästi kaikille tätä kokemusta. He todella tarvitsevat kaiken avun, mitä saavat.