Herkkuja ja hemmottelua

CUSCO, PERU

Kävimme aamiaisella Inkafe Cafessa, jossa palvelu pelasi aamulla huomattavasti iltaa nopeammin. Puoli yhdentoista maissa lähdimme tallustelemaan taidekauppojen reunustamaa katua kohti Cuscon keskusaukiota. Piipahdimme parissa taideliikkeessä, joissa oli ihanan värikkäitä ja makuumme sopivia teoksia. Vain aniharva niistä tosin oli uniikki.

Aurinko paistoi lämpimästi saapuessamme kauniille keskusaukiolle. Perulainen kansanmusiikki soi ja paikalla oli valtavasti ihmisiä. Oli sunnuntaiparaatin aika. Katolisena maana Perussa vietetään usein erilaisia uskonnollisia juhlia. Aukiota kiertävää tietä kulki lukuisa joukko tanssivia ryhmiä. He esittivät monivivahteisia tansseja peräjälkeen musiikkien sekoittuessa keskenään rytmiseksi sekamelskaksi. Mukana oli kaikenikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia ihmisiä, joista osalla oli erikoisia asuja ja kaikilla näytti olevan hauskaa.

Kirkon portaiden edessä seisoi sotilasasuisia henkilöitä kannatellen isoa puista lavaa, jonka päällä olevilla tuoleilla istui Jeesus vieressään ilmeisesti Mooses. Juhlavasti pukeutuneet vanhemmat rouvat ottivat ryhmäkuvia patsashäkkyrän edessä. Kello 12 sotilaat lähtivät kantamaan valtavaa asetelmaa hitaasti ja arvokkaasti ympäri Cuscoa iloisten tanssijoukkojen jatkaessa omia esityksiään. Kävellessämme aukion toiselle laidalle ihmettelimme valtavia määriä ryhmiä, jotka jonottivat omaa vuoroaan päästäkseen esiintymään aukiota kiertävälle tielle.

Menimme Royal Inka -hotelliin kyselemään, voisimmeko saada hierontaa heidän kylpyläosastollaan. Kylpylä oli juuri aukeamassa kello 13, joten pääsimme molemmat tunnin hierontaan kello 13.15. Vaihdoimme pienessä pukuhuoneessa aamutakit päälle ja tohvelit jalkaan. Sitten sipsuttelimme hierontahuoneeseen. Merjan tosin oli päästävä vessaan ennen sitä. Kauhukseen hän sai kuulla, että vessa on hotellin toisessa kerroksessa, joten hän joutui kävelemään aamutakki päällä aulan poikki. Pakko oli kuitenkin mennä, eikä matkalla onneksi sattunut tulemaan ihmisiä vastaan.

Meitä hierottiin samassa huoneessa vierekkäisillä pöydillä. Hiljainen musiikki soi taustalla hierojarouvien levitellessä runsaasti öljyä vartaloillemme. Huone ei ollut erityisen viehättävä, vaikka olimmekin korkeatasoisessa kylpylässä. Toisaalta eipä sitä tule hierottaessa paljon katseltua ympärille. Rentouduimme hiljaisuuden vallitessa nauttimaan hierovien käsien liikkeistä. Puolivälissä käännös ja etupuolikin sai oman osuutensa. Tunnin kuluttua askel tuntui kevyemmältä, vaikka olikin raukea olo. Maksoimme mielellämme tästä hemmottelusta 25 euroa/henkilö.

Hieronta oli laittanut aineenvaihduntaan vauhtia, joten alkoi olla nälkä. Lounastimme pizzerian terassilla auringon lämmittäessä mukavasti. Naureskelimme edessämme olevan aukion nimeä. Harvemmin sitä istuskelee Kusipata-aukiolla. Tarkkailimme, kuinka puliukko jakoi riisiannostaan kulkukoiran kanssa ja miten poliisit reagoivat terassilla pyöriviin kaupustelijoihin ja kerjäläisiin.

Jatkuvana virtana meille yritettiin tarjota milloin purukumia, milloin sanomalehtiä, leluja tai ruusuja. Kaupustelijoille ei onneksi tarvinnut kuin pyöritellä päätä niin he häipyivät, mutta kyllä sekin alkoi vähitellen olla epämukavaa. Monet kaupustelijoista olivat lapsia tai nuoria. Osa heistä jäi katselemaan heidän näkökulmastaan rikkaiden turistien elämää haaveellisen näköisinä unohtaen myyntityöt tykkänään. Onneksi tänään oli sunnuntai, joten ainakaan juuri nyt he eivät olleet pois koulunpenkiltä ansaitakseen perheelleen rahaa.

Kiertelimme pieniä putiikkeja etsiskelemässä Merjalle alpakanvillapaitaa, mutta mieleistä ei löytynyt. Cuscossa on paljon hyviä vaate- ja matkamuistomyymälöitä, joissa on laadukkaat ja aika laajat valikoimat. Ostimme kokatuotteita myyvästä pikkuputiikista kokasuklaata ja menimme nauttimaan niitä keskusaukion hulinaan. Istuimme puistonpenkillä mutustellen namuja, jotka eivät olleet odotetun herkullisia. Tummaa suklaata oli liian vähän kokalehdistä tehdyn mauttoman vihreän marsipaanimössön ympärillä.

Kävelimme pikkukujia hotellillemme samalla etsiskellen mukavia majapaikkoja tulevia Cusco-öitä varten. Nimesimme yhden kujan Jerusalem Avenueksi, koska se oli täynnä israelilaisia ravintoloita ja baareja sekä ruokakauppoja. Hepreaa kuului enemmän kuin espanjaa.

Illalla Zozi toi hotellillemme huomiset junalippumme ja hotellivoucherimme. Sitä vastoin Machu Picchun bussi- ja sisäänpääsyliput sekä paluumatkan junaliput jäivät uupumaan. Hän kertoi meidän saavan ne seuraavana päivänä Aguas Calientesin hotelliimme toimitettuna. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa, että näin tapahtuu.

Loppuillan kirjoittelimme blogijuttuja, pakkasimme tavaroita ja suunnittelimme matkamme jatkoa. Oli päätettävä, mihin suuntaamme Machu Picchun ja Cuscon jälkeen. Lisäksi selvittelimme vapaaehtoistyökohteita Ecuadorissa. Kokemuksemme Intiwarayassissa Boliviassa oli sen verran myönteinen, että halusimme kokeilla jotain toistakin paikkaa. Mielestämme vapaaehtoistyö tuo kaipaamaamme uudenlaista sisältöä matkailuun.

Video: musiikki- ja tanssiesityksiä