Coca Museo

LA PAZ, BOLIVIA

Tero heräsi aamulla kello 6 outoon tunteeseen, että jotakin on vialla. Merjan kummastukseksi hän nousi sängystä, veti vaatteet päälle ja meni käymään hotellin internet-huoneessa. Palattuaan hän kertoi, että yhteydessä oli ollut jotain vikaa ja kuvien latautuminen Flickriin oli keskeytynyt. Hän oli laittanut ne uudestaan menemäään ja voi siten jatkaa rauhassa uniaan.

Varsinainen herätyksemme oli kello 9, jotta ehdimme ennen kello kymmentä aamiaiselle. Sen jälkeen suuntasimme parin korttelin päässä sijaitsevaan Koka-museoon. Maksettuamme euron sisäänpääsymaksun saimme molemmat monikymmensivuiset vihkoset, joissa oli käännetty englanniksi kaikki museon tekstit. Juuri kun ryhdyimme lukemaan kokalehtien käytön historiasta kertovia tarinoita, huomasimme takanamme tutut kasvot.

Thomas ja hänen tyttöystävänsä Intiwarayassista. He aloittivat työt Machia-puistossa juuri, kun me olimme lähdössä. Thomas työskenteli samalla lintujenhoitoalueella kuin Tero ja hänen tyttöystävänsä hoiti vapautettavaksi suunniteltuja apinoita syvällä metsässä. Ihmettelimme, miten he ovat jo nyt La Pazissa. Thomas kertoi heidän lähteneen Intiwarayassista yhden päivän työskentelyn jälkeen. He olivat keskustelleet eläintenhoidosta ja organisaation hallinnosta puiston johtajien kanssa ja todenneet olevansa eri mieltä heidän kanssaan monesta asiasta. Niinpä he eivät halunneet jatkaa työtä Intiwarayassissa.

Olimme hämmästyneitä heidän nopeasta ratkaisustaan. Thomas on bisneskonsultti. Hän kertoi kokeneensa aivan samalla tavalla kuin me, että jotta hän olisi saanut jotain aikaan organisaation hyväksi, hänen olisi pitänyt jäädä sinne huomattavasti pidemmäksi ajaksi. Hänen tyttöystävänsä taas ei pitänyt tavasta, jolla vapautettavia apinoita hoidettiin. Olimme itse pohtineet samoja asioita ja olimme monesta asiasta heidän kanssaan samaa mieltä. Emme kuitenkaan täysin ymmärtäneet heidän lähtönsä syitä tai hyötyä. Ilmeisesti he halusivat lähtemisellään protestoida ja herätellä puiston johtoa hoitamaan hallinnollisia asioita paremmin.

Jatkoimme tutustumista kokankäytön historiaan. Kokalehdet ovat tärkeä osa bolivialaista kulttuuria. Kokaiini on kokalehdistä jalostettua huumetta, jonka valmistuksen eurooppalaiset ovat bolivialaisille opettaneet. Kokaiini ei varsinaisesti kuulu bolivialaiseen kulttuuriin, vaan sitä valmistetaan pääasiassa vientiin. Kokaiinitehtaita on viidakoissa ympäri Boliviaa ja niitä yritetään pohjois-amerikkalaisten avustuksella kitkeä pois. Lääketiede on hyödyntänyt kokaiinia kautta aikojen. Kiinnostava yksityiskohta oli, että Sigmund Freud oli ensimmäisiä kokaiinikäyttäjiä maailmassa.

Museossa kerrottiin koka-lehtien käyttötavoista ja tutkimuksista, joissa on todettu niiden käytön edistävän terveyttä ja parantavan suorituskykyä. Meidät yllätti tieto siitä, että Coca Cola Company ostaa joka vuosi tonneittain kokalehtiä Boliviasta, vaikka USA yrittää saada Boliviaa luopumaan täysin kokalehtien tuotannosta. Myös monet Euroopan maat ostavat kokalehtiä Boliviasta.

Museo oli ihan mielenkiintoinen, mutta se kaipaisi pikaista tietojen päivittämistä. Kaikki tutkimustiedot olivat todella vanhoja. Tietoa oli valtavasti, mutta sitä ei ollut esitetty kovin inspiroivasti. Museo on suosittu turistikohde, joten ymmärsimme että sitä ollaan lähitulevaisuudessa uudistamassa.

Kävimme lounaalla Angelo Colonial -ravintolassa. Se oli sisustettu kaikenlaisella antiikkitavaralla aseista gramofoneihin ja puhelimista kirjoituskoneisiin. Oli hauska kummastella vanhoja tavaroita ruokaa odotellessa. Ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista.

Kello 15 tapasimme Simonen ja Berndin hotellimme vastaanoton luona. Kävelimme yhdessä Gravityn toimistoon, josta varasimme seuraavalle päivälle maastopyöräretken maailman vaarallisimmalle tielle. Retki on erittäin suosittu matkailijoiden keskuudessa. Tutustuimme Gravityn kansioon, jossa kerrottiin kaikki tästä kuuluisasta alamäkiretkestä. Valitsimme paketin, johon kuuluivat täysjousitettujen maastopyörien lisäksi kaikki mahdolliset tarvittavat varusteet. Allekirjoitimme paperit, joilla vapautimme Gravityn kaikesta vastuusta, jos meille tapahtuu jotakin. Olimme vakuuttuneita yrityksen ammattitaidosta. Lopuksi valitsimme, millaiset t-paidat haluamme saada retken päätyttyä.

Paluumatkalla hotellille käväisimme hyvinvarustetussa retkeilykaupassa. Löysimme vihdoin vaelluskenkien suojaspraytä, jota olimme etsineet. Vaelluskenkämme olivat Intiwarayassin jäljiltä aikamoisen surkeassa kunnossa. Harjan ja sprayn avulla saimme niistä jälleen käyttökelpoiset. Vietimme illan hotellihuoneessamme rentoutuen ja valmistautuen seuraavan päivän aikaista retkellelähtöä varten.