Yöbussi

NECOCHEA – VIEDMA, ARGENTIINA

Check out Ruca Lauquen hotellista on normaaliin tapaan klo 10. Merja saa siirrettyä sen kello kahteentoista. Näin saamme vähän lisää aikaa nukkua ja pakata. Siitä huolimatta päivästä tulee pitkä. Necocheassa ei oikein ole enää mitään tekemistä ja bussimme lähtee vasta klo 22.

On lämmin ja aurinkoinen päivä, joten suuntaamme puistoon, jossa lepäilemme havupuun varjossa tiiraillen yläpuolellamme roikkuvia valtavia käpyjä. Olemme kuulleet, että palmupuusta päähän putoava kookospähkinä voi olla jopa tappava. Mitähän tapahtuu, jos tuollainen iso käpy putoaa päähän? Se tulee aika korkealta ja kovaa, mutta ei ole kyllä kovin painava.

Päivän suurimmat operaatiot olivat lounas ja eväiden hankinta bussimatkaa varten. Hengattuamme koko päivän päämäärättömästi haimme laukut hotellilta. Hyppäsimme paikallisbussiin, jolla pitkällisen siksakkailun jälkeen päädyimme linja-autoasemalle.

Jouduimme odottelemaan bussia lähes kaksi tuntia, sillä se oli jonkin verran myöhässä. Linja-autoasemalla ei ollut yhtään nurkkausta, jossa joku ei olisi polttanut tupakkaa. Täällä saa nimittäin polttaa ihan missä vain. Jopa kaupanmyyjät saattavat tupakoida palvellessaan asiakkaita. Muistelemme kuinka vielä vuonna 1997 ollessamme häämatkalla Afrikassa lentokoneissa sai tupakoida. Paluumatkalla Nairobista jouduimme tupakoimattomien ja tupakoivien rajamaastoon istumaan. Matka oli melkoista kidutusta.

Klo 22.30, kun bussimme vihdoin starttasi Necocheasta kohti Viedmaa, oli jo aivan pimeää. Asettauduimme bussin toiseen kerrokseen valtavan leveille ja pehmeille melko edessä oleville paikoillemme istumaan. Kyseessä oli ns. cama- eli sänkybussi, jossa penkit saa lähes makuuasentoon ja jalkatilaa on mukavasti. Jalkatuki tosin oli päällystetty muovilla, joten se liukui ikävästi. Tuen alle saa repun turvalliseen paikkaan, jolloin siihen on aika hankala päästä käsiksi ilman että nostaa jalkatuen tieltä pois. Niinpä voi torkkua pelkäämättä jatkuvasti, että joku ryöstää tavarat.

Tv:ssä pyöri Poseidon-elokuva espanjankielisenä. Se oli mennyt jo jonkin aikaa, mutta tuijottelimme sitä paremman tekemisen puutteessa. Elokuvan päätyttyä yön pimeys valtasi bussin. Kaikki nukkuivat tai ainakin yrittivät nukkua. Paitsi tietenkin kuljettaja apureineen. He kuuntelivat äänekkäästi radiota ja polttelivat tupakkaa, jonka savu vaelteli ainakin meidän kohdallemme portaikkoa pitkin.

Tällä matkalla tie oli aika huonokuntoinen. Meistä tuntui kuin bussi olisi ajellut perunapellolla ennemminkin kuin moottoritiellä. Ulos vilkuillessa ei nähnyt mitään, joten mistäpä me olisimme tienneet millaisia oikopolkuja kuskimme hyödynsi.