Mongolialainen barbeque

ULAAN BAATAR, MONGOLIA

Syötyämme aamiaisen Merjan vatsassa alkoi kiertää ja hän juoksi vessassa useamman kerran. Teron vatsavaivat olivat menneet jo illalla ohi. Epäilimme, että jokin ravintola Californiassa syömämme oli saanut vatsamme sekaisin.

Olimme sopineet näkevämme Sarahin ja Tomin Nomadic Journeysin toimistolla kello 10.30. Tero joutui lähtemään sinne yksin, koska Merja istui vessassa. Hän lupasi seurata perässä, jos vain suinkin kykenisi. Tero ehti ajoissa toimistoon. Keskustelu Länsi-Mongoliaan suuntautuvasta retkestä jatkui jälleen. Jan ei ollut saanut vahvistusta englanninkielisen oppaan löytymisestä käyttöömme ja koko konaisuuden hinta oli noussut tuntuvasti ollen nyt 1 000 euroa per henkilö. Retki olisi kestänyt viikon, josta kaksi päivää olisimme viettäneet Kotkafestivaaleilla. Sarah halusi edelleen lähteä, mutta Tero ja Tom olivat sitä mieltä, että hinta ja epämääräinen matkaohjelma eivät oikein kulkeneet käsi kädessä.

Merjan saapuessa Nomadic Journeysin toimistolle keskustelu oli loppusuoralla. Lopulta yksimielinen päätös oli jättää kiehtova retki väliin. Kiitimme Jania kaikesta vaivannäöstä ja vielä kerran hänen järjestämästään ikimuistoisesta retkestä Mongolian erämaahan. Hän kertoi viettävänsä tänään toimistonsa 15-vuotisjuhlaa ja lupasi kertoa Manille terveisiä meiltä. Hän aikoi antaa illan juhlissa Manille meidän lahjoittamamme vodkapullon.

Kävelimme yhdessä Sarahin ja Tomin kanssa Zaya hosteliin, jonne hekin tänään majoittuivat. Tunsimme itsemme edelleen nomadeiksi vaihtaessamme jatkuvasti hostelia Ulaan Baatarissa. Tosin turistisesongin hiljennyttyä saimme jo vakaamman yösijan Zayasta. Sovimme Sarahin ja Tomin kanssa, että menemme illalla syömään yhdessä. He lähtivät hankkimaan itselleen junalippuja Ulaan Baatarista Pekingiin. Merja istui jälleen huoneessamme kirjoittamassa blogijuttuja Teron ladatessa Mongolia-valokuvia Flickr-albumiimme läheisessä nettikahvilassa.

Illalla menimme Sarahin ja Tomin kanssa BD's Mongolian barbeque-ravintolaan. Ovella meidät oltiin käännyttämässä pois, koska ravintola oli täynnä. Sinnittelimme hetken aikaa odottamassa ja muutaman minuutin kuluttua meille löytyi neljän henkilön pöytä. Mongolialaiset tuntuvat elävän täysin nykyhetkessä, koska nuori nainen ovella ei nähnyt mitään mahdollisuutta, että jonkin ajan kuluttua ravintolassa olisi tilaa. Hän vain totesi meille, että paikka on täynnä. Olimme törmänneet samanlaiseen tilanteeseen aikaisemminkin, joten osasimme odottaa, että tilanne ei ollut aivan niin toivoton.

Homma toimi kuten mongolialaisessa barbequessa yleensäkin. Asiakkaat valitsevat buffet-pöydästä raakoja vihanneksia ja lihoja kippoihin. Haluttu kastike otetaan erilliseen kippoon, jonka jälkeen tallustetaan ison paistokiven luo. Kokit paistavat taidokkaasti ruokaa käännellen ja heitellen koko komeuden valmiiksi ja voila herkullinen ateria lautasella palataan pöytään.

Söimme useamman lautasellisen hyvää ruokaa jutellen niitä näitä elämästämme Sarahin ja Tomin kanssa. Keskustelu pyöri matkailun lisäksi muun muassa psykologisissa testeissä. Illallisen jälkeen käväisimme supermarketissa hankkimassa aamiaistarvikkeita ja juomavettä.

Päästyämme takaisin hotellille olimme todella väsyneitä, mutta meidän piti vielä tehdä vähän hommia. Olimme saaneet Tomilta lainaksi hänen irtokovalevynsä, jonne hän oli säilönyt kaikki erämaaretkellämme ottamansa valokuvat. Kävimme ne läpi ja valitsimme niistä haluamamme siirtäen ne omalle muistitikullemme. Lisäksi valitsimme Sarahille ja Tomille meidän ottamistamme kuvista sopivimmat ja tallensimme ne heidän kovalevylleen. Kello lähenteli kahta, kun pääsimme vihdoin nukkumaan.

Video: Mongolialaisella grillillä kilisee ja suhisee