sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Maagisia temppeleitä ja patsaita

ULAAN BAATAR, MONGOLIA

Erämaaretken jälkeen lähes kaikki vaatteemme olivat likaisia, joten olimme jättäneet ne Zaya hostelissa pestäväksi. Yleensä pyykit saa muutaman tunnin kuluttua kuivina takaisin, mutta nyt olimme odottaneet jo puolitoista vuorokautta. Tero lähti kysymään, jokohan pyykit olisivat valmiina. Siivooja näytti hänelle, että ne olivat kuivumassa pienellä parvekkeella jonkun muun pyykkien kanssa. Vaikutti siltä, etteivät ne kuivuisi parvekkeella tähän aikaan vuodesta, joten Tero nappasi ne mukaaansa ja toi ne huoneeseemme. Tosin hän ei ollut ihan varma, mitkä kaikki olivat meidän ja mitkä jonkun muun. Merja kävi palauttamassa parit meille kuulumattomat ja otti vielä muutamat sukat mukaansa. Ripustimme pyykit huoneeseemme kuivumaan.

Tänään oli vihdoinkin sopiva aika kierrellä Ulaan Baatarin kiehtovia nähtävyyksiä. Valitettavasti oli sunnuntai, joten osa halutuista kohteista saattaisi olla kiinni. Kävelimme Choijin Lama -temppelille, joka toimii tätä nykyä museona. Tämä kaunis 1900-luvun alussa rakennettu temppelialue sijaitsi uusien rakennusten puristuksissa ja oli hieman hankala löytää. Päästyämme portista sisään voimme aistia ikiaikaisen rauhan, joka sulki ulkopuolelleen pääkaupungin melun ja saasteet. Tässä paikassa oli jotakin maagista.

Luvsan Haidav Choijin Lama oli Bogd Khaanin veli ja toimi hänen valtakaudellaan valtion shamaanina. Aktiivinen uskonnollinen toiminta loppui Choijin Lama -temppelissä vuonna 1938 ja siitä tehtiin museo vuonna 1942. Alueella on kuusi temppeliä. Suoraan portista keskellä aluetta on päätemppeli, jonka sisätilat luovat kuvaa rangaistuksesta seuraavassa elämässä. Täällä ei ole rauhaa, vaan kärsimystä. Katossa on kuvia ihmiselimistä; maksasta, munuaisista ja sydämestä. Choijin Laman patsas on temppelin perällä kaikkien epämiellyttävien kuvien ympäröimänä.

Päätemppelissä on myös upeita tsam-maskeja, joita lamat käyttivät tanssiessaan uskonnollisissa seremonioissa. Eräs maskeista koostuu 6 000 vaaleanpunaisesta korallista ja painaa 30 kiloa. Kokonaisuudessaan puku painaa 70 kiloa. Sellainen päällään tanssivalla lienee oltavakin hengellisiä voimia apunaan.

Siirryimme ahdistavasta päätemppelistä sen vieressä sijaitsevaan Rauhan temppeliin, jota hallitsi kuuluisan taiteilijan ja Mongolian ensimmäisen buddhalaisjohtajan Zanabazarin kultainen omakuva. Zanabazar on luonut muun muassa Mongolian kansallissymbolin “Soyombon” ja häntä pidetään Aasian merkittävimpänä renesanssiajan taiteilijana. Kahdeksankulmaisessa temppelissä oli miellyttävä ilmapiiri. Se oli kuin vastakohta päätemppelille. Se viesti vapautta kärsimyksistä ja sairauksista sekä onnellisuutta ilman sotia.

Soyombo on mielenkiintoinen symboli, jota näkee kaikkialla Mongoliassa temppeleistä autojen rekisterikilpiin. Symbolissa ylimpänä oleva tuli viestii hyvinvointia ja menestystä, ja sen kolme liekkiä menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Aurinko ja kuu kuvastavat isätaivasta, mongolialaisten alkuperää. Kaksi alaspäin osoittavaa nuolta symboloivat sekä sisäisten että ulkoisten vihollisten häviötä. Keskellä oleva ying-yang -kuvio kuvastaa naisen ja miehen yhdessä muodostamaa kokonaisuutta. Kaksi horisontaalista suorakulmiota luovat stabiliteetin pyöreälle muodolle ja kertovat mongolialaisten rehellisyydestä ja oikeudentajusta. Kokonaisuutta pitävät kasassa kaksi vertikaalista suorakulmiota, jotka symboloivat yhtenäisyyttä ja vahvuutta.

Temppelialueen perällä sijaitsi Choijin Laman oma salainen pyhättö, jossa hänen huhutaan pitäneen orgioita nuorten naisten ympäröimänä. Siellä olikin kamasutratyylisiä veistoksia ja maalauksia.

Päätemppelin vasemmalla puolella sijaitsee Zuu-temppeli, jossa naispuolinen suojelijapyhimys ratsastaa muulilla. Tämä patsas on tehty paperimassasta, samoin muut kyseisessä temppelissä olevat veistokset.

Viimeiseksi piipahdimme alueen matkamuistomyymälässä, joka osoittautui puolittain antiikkikaupaksi. Pyörimme keskellä sikinsokin olevia pienempiä ja isompia kiehtovia, mongolialaisia antiikkiesineitä. Ostimme kauniin nuolenkärjen ajatuksissamme antaa se Merjan siskonpojalle, Simolle. Toivomme, että esine on imenyt itseensä Choijin Lama -temppelin ainutlaatuista energiaa. Ainakin se on hankittu hyvin erikoislaatuisesta paikasta tavallisen matkamuistomyymälän sijasta.

Jatkoimme nähtävyyskierrostamme kävelemällä Sukhbaatar-aukiolle. Sen keskellä on Mongolian vallankumoussankarin Damdin Sukhbaatarin ratsastajapatsas. Hän johti Mongolian itsenäistymistaistelua Kiinaa vastaan vuonna 1921. Patsaan juurella on Sukhbaatarin julistus: “Jos me kaikki yhdistämme voimamme ja tahtomme, ei maailmassa ole mitään mitä emme voisi saavuttaa, oppia tai tehdä.”

Vuodesta 2006 Chinggis Khaanin valtava pronssipatsas on jättänyt Sukhbaatarin patsaan varjoonsa. Chinggis Khaanin patsas hallitsee aukion laidalle rakennetun huippumodernin parlamenttitalon julkisivua. Chinggis Khaanin patsaan länsipuolella on Ögedein ja itäpuolella Kublain patsaat. Näitä kolmea vartioivat kahden kuuluisan mongolialaissotilaan patsaat, Boruchu ja Mukhlai. Aukio on vaikuttava paikka, jossa voi aistia historian havinan.

Oli aika pitää tauko, joten vetäydyimme rauhalliseen ja kauniisti sisustettuun buddhalaiseen Stupa-kahvilaan, joka oli voittoa tuottamattoman FPMT-organisaation (Foundation for the Preservation of the Mahayana Tradition) ylläpitämä. Organisaatio opettaa mahajana-buddhalaisuuden perinteitä luostareissa kuudessa maassa ja meditaatiota 26 maassa. Mutta se myös auttaa vankeja sekä erilaisia terveysklinikoita. Lisäksi heillä on omia avustusprojekteja. Organisaation hengellinen johtaja on Lama Zopa Rinpoche.

Kahvilasta sai edullisia ja herkullisia voileipiä ja suklaakakkua sekä mongolialaista maitoteetä. Nautiskelimme näitä herkkuja katsellen samalla kahden taiteilijan töitä. Työt olivat postikorttimaisia kuvaelmia mongolialaisesta elämästä. Toinen taiteilijoista istui vankilassa ja toinen yritti elättää köyhää perhettään. Ostimme pari hevosaiheista teosta.

Kävelimme kaupungin keskustan läpi Gandan Khiid -luostarille. Sen osalta odotuksemme olivat korkealla, koska opaskirjamme mukaan se on yksi Mongolian tärkeimmistä luostareista. Sisäänpääsy alueelle oli ilmainen, mutta päätemppeliin joutui maksamaan 1,5 euroa. Luostarin nimi merkitsee täydellisen ilon aluetta. Kommunismin aikaan Gandan Khiid toimi luostarikulttuurin näyttelyalueena muun muassa ulkolaisille vieraille, koska varsinaista uskonnollista toimintaa ei maassa silloin harjoitettu. Nykyään luostarissa on 900 munkkia, joista ei alueella näkynyt meidän siellä käydessämme kuin muutama.

Portilta suuntasimme Gandan kompleksiin, jossa oli useampi pienempi temppeli. Paikalle saapuneet mongolialaiset kiersivät myötäpäivään temppelialuetta pyörittäen rukouspyöriä. Seuraavaksi siirryimme Migjed Janraisigiin, joka on alueen päätemppeli. Tämä rakennus symboloi mongolialaisille itsenäisyyttä ja sisältää 26,5 metrisen kullatun laupeuden suojeluspyhimyksen kuparipatsaan.

Patsaaseen käytetty kupari on tuotettu Erdenetin kaivoksessa. Alkuperäinen patsas rakennettiin vuonna 1911, mutta kommunistit tuhosivat sen 1938. Nykyinen patsas saatiin valmiiksi vuonna 1996 mongolialaisten, japanilaisten ja nepalilaisten avustuksella. Patsas on ontto ja sisältää Lonely Planet -opaskirjamme mukaan 27 tonnia lääkeyrttejä, 334 sutraa, 2 miljoonaa mantraa ja kokonaisen jurtan huonekaluineen. Näitä ei tosin pääse näkemään, vaan on vain uskottava niiden olevan patsaan sisällä.

Päätemppelissä on ison pyhimyspatsaan lisäksi käsittämätön määrä pitkäikäisyyden Buddhan patsaita. Ne on aseteltu lasikaappeihin kolmelle seinälle kiertämään pyhimyspatsasta. Patsaita on satoja ja ihmiset uhraavat niille rahaa ja esimerkiksi keksejä. Paikalliset kiersivät pyhimyspatsaan ympäri pyörittäen jokaista kymmenistä rukouspyöristä mantroja hokien. Osa ei tosin vaikuttanut kovin keskittyneeltä uskonnolliseen seremoniaan, koska he puhuivat samalla kännyköihinsä. Eräs mies kiersi useamman kerran tämän reitin yrittäen samalla napata Buddha-patsaille uhrattuja rahoja. Hän taisikin kerätä ihan kivan potin

Päätemppeliä ympäröi lukuisa määrä luostarirakennuksia, joihin ei perusturistilla kuitenkaan ollut asiaa. Alueella toimii muun muassa miljoona sutraa sisältävä kirjasto, Mongolian buddhalainen yliopisto sekä perinteisen lääketieteen ja astrologian koulu.

Suunnatessamme takaisin luostarialueen portille pieni kerjäläistyttö yritti työntää linnunsiemenpussin Teron taskuun. Tämä oli hänen tapansa myydä pussi väkisin turistille. Tero otti pussin ja ojensi sen ystävällisesti takaisin tytölle. Tyttö ei suostunut ottamaan sitä takaisin, joten lopulta Tero pudotti pussin maahan. Tästä tyttö suuttui ja yritti lyödä Teroa. Tero nosti kätensä merkiksi, että hän huitaisee takaisin, jos tyttö lyö. Tyttö säikähti ja katosi pussinsa kanssa takaisin ystäviensä luo.

Kävellessämme takaisin majapaikkaamme olimme hieman pettyneitä Gandan Khiidin antiin. Mielestämme Choijin Lama -temppeli oli paljon mielenkiintoisempi. Olimme todella nälkäisiä päivän kierroksen jälkeen ja menimmekin syömään hostelimme lähellä olevaan Della Casa -pizzeriaan, jossa oli hyvät italialaispizzat. Päivän päätteeksi Tero käväisi nettikahvilassa. Illalla tapasimme vielä Sarahin ja Tomin, joille kerroimme että aiomme suunnata Ulaan Baatarin jälkeen Orkhoniin eräälle maatilalle. Näin ollen emme lähtisi heidän kanssaan enää toiselle maaseuturetkelle. Sarah ja Tom olivat tehneet omia järjestelyjään, eivätkä he vaikuttaneet kovinkaan pettyneiltä päätökseemme. Sovimme viettävämme viimeistä iltaa yhdessä huomenna.

Ei kommentteja: