Sadepäivä

PERM, VENÄJÄ

Herätyskello soi kello 7.30. Olimme liian väsyneitä nousemaan, joten siirsimme herätystä puoli tuntia myöhemmäksi. Lopulta onnistuimme vääntäytymään ylös sängystä kello 9. Taisimme kärsiä aikaerosta. Olihan muutosta sentään Suomesta laskettuna jo kolme tuntia.

Peseydyttyämme painuimme aamiaiselle hotellin kellarikerroksen ravintolaan. Siellä oli tarjolla ihan mukiinmenevä buffet-aamiainen: jogurttia, corn flakesejä, vihanneksia, makkaroita, kananmunia, teetä, kahvia yms. Ainoa, johon selkeästi petyimme oli leipä. Odotimme saavamme venäläiseen tyyliin tummaa leipää, mutta tarjolla olikin pahvinmautonta, kuivaa valkoista leipää. Saimme kuitenkin hyvin syödäksemme.

Merja huomasi viereisessä pöydässä puhuttavan suomea. Kaksi matkailijanoloista suomalaista nuorta naista popsivat aamiaista hyvällä halulla. Tero meni kysymään heiltä, ovatko he jo käyneet Perm36:ssa, paikallisen pakkosiirtolaitoksen museossa. He kertoivat paikan olevan tänään kiinni, mutta suuntaavansa sinne huomenna. He olivat varanneet itselleen englanninkielisen oppaan kello 14. Olimme itse ajatelleet ostaa retken permiläisestä matkatoimistosta, mutta jos suomalaisnaiset vain huolisivat meidät mukaansa, säästäisimme tuntuvasti rahaa. Heille sopi hyvin, että lyöttäydymme heidän seuraansa, joten homma oli sillä sovittu.

Jäimme juttelemaan Annaksi ja Katrineksi esittäytyneiden mukavien naisten kanssa. Anna asuu ja työskentelee Pietarissa, hänen siskonsa Novosibirskissä ja setänsä Pekingissä. Niinpä Anna ja Katrine matkaavat Trans-Mongolian rautatietä Pekingiin asti. He olivat saapuneet Pietarista Permiin viime yönä ja majoittuneet kanssamme samaan kerrokseen kello 2 aamuyöllä. Tänään he suuntasivat Kunguriin, joka on myös meidän suunnitelmissamme, muttemme sentään joka päivä voineet häiritä heidän matkarauhaansa, joten sovimme näkevämme huomenna aamulla.

Kävelimme parin korttelin päässä sijaitsevaan Krasnov-matkatoimistoon, jonka ohi kuljimme eilen. Menimme sisään avoimesta ovesta tupsahtaen eteiskäytävään, jossa oli vain suljettuja ovia. Päättelimme, että ensimmäinen ovi oikealla oli Krasnovin. Tutkimme ovessa olevia venäjänkielisiä tekstejä ja pähkäilimme, onkohan toimisto auki. Tero koputti ja avasi oven, jonka toisella puolella olevassa toimistossa istui kaksi naista ja kaksi miestä. Tero kysyi, puhuuko kukaan englantia. Englanninkielentaitoinen nainen löytyi ja saimme luvan astua sisään.

Kyselimme retkimahdollisuuksista Kunguriin ylihuomenna. Retki kyllä löytyisi, mutta hinta oli kallis – 116 euroa per henkilö, kun meitä oli vain kaksi. Kunguriin on parin tunnin matka Permistä Ekaterinburgin suuntaan. Olisimme halunneet mennä matkan junalla, käydä Kungurin kuuluisassa jääluolassa ja jatkaa samana päivänä Ekaterinburgiin. Krasnovin retki pitäisi tehdä oppaan kanssa autolla. Tällöin tämä kahden tunnin junamatka jäisi väliin Trans-Siperian rautatiestä. Olemme päättäneet mennä koko rautatien junalla, joten tämä ei meille sopinut. Toinen vaihtoehto on ottaa itse juna Permistä Kunguriin, käydä jääluolassa ja jatkaa iltapäivällä junalla Ekaterinburgiin. Tässä ratkaisussa ongelmana on, että luolaan ei saa englanninkielistä opastusta. Kiitimme Krasnovin väkeä erittäin ystävällisestä ja hyvästä palvelusta ja palasimme hotellillemme miettimään, mitä tekisimme.

Halusimme kysyä aulan junalippukioskista Kungurin ja Ekaterinburgin junien aikatauluista ja hinnoista, mutta virkailija ei osannut englantia. Niinpä haimme hotellin vastaanotosta englantia puhuvan naisen apuun. Hän selvitti pyynnöstämme asiaa. Saimme tietää, että Permistä Kunguriin pääsee paikallisjunalla, johon voi ostaa liput ainoastaan rautatieasemalta. Näitä junia menee useita päivässä. Kungurista Ekaterinburgiin pääsisimme kello 15.10 lähtevällä junalla, joka saapuisi Ekaterinburgiin kello 19.30. Lippu maksaisi 570 ruplaa eli 15 euroa per henkilö. Juna-aikataulut ilmoitetaan aina Moskovan ajassa, joten oikeasti juna lähtee Kungurista kello 17.10 ja on perillä kello 21.30. Kuulostaa hullulta, mutta tämä on vain asia joka matkaajan pitää tietää.

Aikataulu sopisi meille hyvin. Kiitimme tiedoista ja vastaanottovirkailijaa tulkkausavusta ja vetäydyimme miettimään vaihtoehtojamme. Selvittelemme vielä Ekaterinburgin hotelleja ja Kungurin juna-aikatauluja ennen lopullista päätöstä, mutta todennäköisesti lähdemme itse seikkailemaan Kunguriin.

Lähdimme kiertelemään Permin keskustaan, vaikka ulkona satoi vettä. Permissä on selkeästi viileämpää kuin Moskovassa ja tänään harmillisen harmaata. Kävelimme Kommunisticheskayalla kauniiden talojen keskellä Reshetnikova-puistolle, josta jatkoimme Kama-joen rantaan. Joen toisella puolella metsät nousivat Uralin kukkuloille. Jatkoimme matkaa joen varren puistossa ohittaen karskeita sotilaita esittävän patsaan. Kiertelimme hetken Permin taidegallerian lähettyvillä keskustellen Suomen metsänhoidosta ja Venäjän ikimetsistä. Tallustimme sateenvarjosta huolimatta jo vähän kastuneina paikallisen moskeijan ohi, joka oli kaunis vihreä rakennus ja Osinskayaa kohti pääaukiota, jonka päässä sijaitsevan ison rakennuksen seinää koristi mahtava sirppi ja vasara teos.

Hotellimme lähettyvillä pelastauduimme sateelta suojaan pieneen ostoskeskukseen, joka näytti ulkopuolelta huomattavasti suuremmalta. Sieltä ei löytynyt mitään mielenkiintoista, joten siirryimme ulkokautta syömään LunchBox-nimiseen ravintolaan. Onnistuimme valitsemaan jälleen ravintolan, jossa tiskillä olevasta valikoimasta valitaan, mitä haluaa syödä. Tällä kertaa halusimme kuitenkin sushia, joka valmistettiin vasta tilauksesta. Otimme alkupaloiksi miso-keitot. Hintaa annoksille tuli yhteensä 15 euroa. Palvelu ja ruoka olivat tasokkaita. Ravintola oli sisustettu hieman haparoiden tehdasmaiseen tyyliin. Harmiksemme Venäjällä saa ravintoloissa polttaa tupakkaa, joten pitää valita tarkasti istumapaikkansa.

Syötyämme siirryimme toiseen ostoskeskukseen, joka oli edellistä isompi, uudempi ja toimivampi. Tarjolla oli paljon tunnettuja merkkejä Svarovskista Adidakseen ja Bossinista Nikeen. Alakerrasta löysimme hyvin varustellun supermarketin ja ylimmässä kerroksessa oli elokuvateatteri. Valitettavasti venäläiset dubbaavat kaikki elokuvat, joten meidän ei ole oikein mitään järkeä mennä elokuviin.

Palasimme hotellille lepäilemään. Merja luki Harry Potter ja kuoleman varjelukset -kirjaa, jonka hän aloitti tälle matkalle lähdettyämme ja Tero katseli tv:tä. Tero lähti hotellin nettikeskukseen päivittämään Etelä-Amerikka -blogiamme Merjan jäädessä huoneeseemm kirjoittelemaan uusia blogijuttuja omalla koneellamme.