Retkiä etsimässä

ULAAN BAATAR, MONGOLIA

Söimme aamiaisen hostelimme keittiössä, jossa tunnelma oli varsin kotoisa. Yksi työntekijöistä katseli tv:stä Miss Mongolia -kilpailua ja toinen tyhjensi pesukonetta. Aamiaiseksi oli vaaleaa leipää, johon voi laittaa päälle vaikkapa suklaalevitettä. Palanpainikkeeksi oli teetä tai pikakahvia. Lähtiessämme keittiöstä törmäsimme samaan brittipariskuntaan, jonka olimme tavanneet junassa tullessamme Ulaan Baatariin.

Juttelimme Tomiksi ja Sarahiksi esittäytyvien brittien kanssa hetken. Päätimme lähteä iltapäivällä yhdessä etsimään sopivaa maaseuturetkeä, koska tarpeemme olivat varsin samanlaiset. Oletimme retkien tulevan edullisemmaksi, kun meitä olisi neljä. Sovimme tapaavamme Cafe Amsterdamissa Peace Avenuella kello 13.

Kävimme kyselemässä lähiympäristön hosteleista huoneita, koska emme olleet tyytyväisiä nykyiseen. Suurin osa oli täynnä tai niillä oli tarjottavana vain isoja, jaettuja huoneita. Palasimme takaisin Khongoriin ja kysyimme, olisiko siellä toista huonetta tarjolla. Saimme huoneen numero 5, joka oli selkeästi isompi kuin ensimmäinen huoneemme. Sanoimme haluavamme majoittua siihen kolmeksi yöksi ja se kuulemma onnistuisi.

Suuntasimme Cafe Amsterdamiin, jossa söimme paninit lounaaksi teen kera istuen aurinkoisella terassilla Tomin ja Sarahin kanssa. Viihdyimme hyvin yhdessä ja juttua riitti mukavasti. Suuntasimme ensimmäiseksi Ger-to-Gerin toimistolle, koska kyseisen organisaation idea miellytti meitä. Heillä oli hyvä esite, jossa kuvailtiin erilaisia retkimahdollisuuksia.

Toimistolla meitä palveli huumorintajuton ja tiukkailmeinen nuori mongolialaisnainen, joka puhui kohtuullisen hyvin englantia. Hän kertoi, että monet paimentolaisperheet ovat juuri tähän aikaan vuodesta muuttamassa kesäleireistään talvileireihin, eivätkä sinä aikana ota vastaan turisteja. Niinpä heidän esitteestään meille jäi vain yksi vaihtoehto, joka oli mahdollinen juuri nyt. Bulganin alueelle suuntautuva 6 päivän ja 5 yön retki oli kohtuuhintainen ja mielenkiintoisen kuuloinen erilaisine siirtymisineen paimentolaisleiristä toiseen. Välillä matkattaisiin kameleilla, välillä hevosilla ja välillä jeepillä tai kävellen. Hintaa nosti kuitenkin huomattavan paljon siirtyminen Ulaan Baatarista ensimmäiseen leiriin ja englanninkielisen oppaan mukaan ottaminen. Kokonaishinnaksi olisi tullut noin 300 euroa per henkilö. Kiitimme tiedoista ja jatkoimme mahdollisuuksien kartoittamista.

Miettiessämme pääoven ulkopuolella mihin jatkaisimme matkaamme Tero bongasi oudon metalliromusta tehdyn scifi-taideteoksen, joka oli ilmetty Predator. Pakkohan siitä oli ottaa nopeasti ja salaa mittaa - ihan kuvan kera. Harvemmin sitä kuulemma pääsee ottamaan miehestä mittaa näin merkittävän taistelijan kanssa. Kaikki eivät oikein ymmärtäneet Teron huumoria.

Kävelimme seuraavaksi Nomadic Journeysin toimistolle lähelle parlamenttitaloa. Opaskirjamme mukaan tämä ruotsalais-mongolialainen yritys keskittyy ympäristöystävälliseen turismiin. Esimerkkinä mainittiin retki, jossa jakkihärät kuljettavat ryhmäläisten jurtat siirryttäessä paikasta toiseen. Tämä kuulosti meistä hyvältä ja niinpä tapasimme ruotsalaisen Jan Wigstenin. Hän oli asunut Mongoliassa viimeiset 28 vuotta ja oli ehtymätön tietolähde meidän loputtomille kysymyksillemme.

Tutkailimme eri retkivaihtoehtoja ja kyselimme Janilta, mitä hän suosittelisi. Hän räätälöi meille kahden retken yhdistelmän, jonka hinnaksi tuli 625 euroa per henkilö. Retken kesto olisi 7 päivää, 6 yötä. Yhdistelmään kuului Hustain kansallispuito ja kamelivaellus lähi-Gobissa. Majoittuminen olisi pari yötä jurtta resortissa Hustaissa ja loput yöt omassa jurtassa, joka siirtyisi kamelikärryillä kanssamme paikasta toiseen. Mukana olisi englantia osaava opas ja kaikki kuljetukset kuuluivat hintaan.

Kyselimme Janilta myös mahdollisuudesta mennä Kotkafestivaaleille Länsi-Mongoliaan. Hän kehui kovasti Länsi-Mongolian luontoa, mutta varoitteli että kyseinen retki olisi aika alkeellinen olosuhteiltaan. Länsi-Mongoliassa asiat eivät toimi niin hyvin kuin lähempänä Ulaan Baataria ja järjestelyiden tekeminen voi olla hankalaa. Jan sanoi myös, että yleensä ihmiset varaavat retkensä hyvissä ajoin eivätkä viime tingassa niin kuin me olimme tekemässä. Hän kertoi myös, että itseasiassa lännessä järjestetään kaksi eri festivaalia peräkkäin. Hän suositteli Sagsaissa pidettävää Ölgiin isomman festivaalin sijasta. Jan lupasi selvitellä lentoja ja muita järjestelyitä, jos tulisimme huomenna uudestaan toimistolle. Sovimme tulevamme ja kiitimme Jania avusta.

Kävellessämme kolmanteen retkiä järjestävään toimistoon keskustelimme vaihtoehdoistamme. Ger-to-Gerin retki oli huomattavasti Nomadic Journeysin retkeä halvempi, mutta myös jotenkin epämääräinen. Emme olleet oikein varmoja, mitä saisimme. Jan taas oli vakuuttava myyjä ja pidimme kaikki hänen tavastaan esittää asiat. Halusimme silti käydä vielä yhdessä toimistossa ennen lopullista päätöstämme.

Käväisimme Nomadic Expeditionsin toimistolla, joka sijaitsi lähellä Khongor hosteliamme. Tämän toimiston juuret ovat Yhdysvalloissa ja heillä on maaseudulla oma korkeatasoinen Three Camel Lodge. Palvelu toimistolla oli hieman nihkeää ja retkien hintataso vielä kalliimpi kuin Nomadic Journeysillä. Kiitimme kohteliaasti ja häivyimme varsin nopeasti.

Keskusteltuamme eri vaihtoehdoista olimme kaikki harvinaisen yksimielisiä siitä, että pidimme Janista ja hänen räätälöintitaidostaan. Sovimme tapaavamme huomenna aamiaisella Cafe Amsterdamissa ja palaavamme Nomadic Journeysiin.

Illalla etsimme opaskirjassamme mainittua Taliin Mongol -ruokapaikkaa, jonka sanottiin olevan kaupungin paras mongolialainen ravintola. Terolla ei ollut kovinkaan nälkä, sillä hän oli syönyt iltapäivällä kasvispiirasta Chez Bernard -kahvilassa. Taliin Mongolin löytäminen osoittautui mahdottomaksi, koska vaikka kysyimme ja meille kerrottiin, missä ravintola on emme silti löytäneet sitä. Lopulta päädyimme korealaiseen Feel House -ravintolaan.

Merja valitsi ruokalistalta kanaa ja Tero otti keittoa. Tarjoilija toi pöytään lukuisan määrän pieniä kippoja, joissa oli erilaisia pieniä ruoka-annoksia. Ihmettelimme tätä, koska emme olleet tilanneet sellaisia. Jätimme ne syömättä. Teron keitto tuotiin tulikuumassa padassa, jossa se ei meinannut jäähtyä syömäkelpoiseksi millään. Muuten keitto osoittautui ihan hyväksi. Merjan kana-ateria oli niin tulinen, että hän pystyi syömään siitä vain noin kolmasosan. Chiliä olisi pitänyt vähentää puoleen, sillä muuten ruoka oli herkullista.

Palattuamme majapaikkaamme Tero huomasi tv:n avattuaan BBC:llä uutisen Suomesta. Kauhajoella oli ollut ampumavälikohtaus koulussa. Tämä uutisoitiin voimakkaasti ja ampuma-aseiden saatavuutta ja käyttöä spekuloiden. Katselimme uutista mielenkiinnolla.

Saimme vihdoin Annalta ja Katrinelta tekstiviestin, jossa he kertoivat saaneensa meidän useat viestimme jostain syystä vasta tänään. He kertoivat olevansa maaseuturetkellä ja palaavansa huomenna Ulaan Baatariin. Tapaamme heidät todennäköisesti silloin.