Meri-iguaanoja ihmettelemässä

PUERTO AYORA, GALAPAGOS, ECUADOR

Vietimme aamupäivän kävelyretkellä Kilpikonna- lahdelle (Tortuga Bay). Oli jälleen tukahduttavan kuuma. Hotelliltamme luontopolulle oli noin kilometri, jonka jälkeen olimme hiestä märkiä. Polun alkupäässä oli mökki, jossa piti kirjata itsensä sisään alueelle. Lähdimme kävelemään pitkin kivillä päällystettyä polkua, jossa ei ollut paljonkaan varjopaikkoja.

Polkua renusti tiheä mangrove-ryteikkö, jossa lenteli peippoja. Nämä tavanomaiset linnut auttoivat monimuotoisuudellaan Charles Darwinia evoluutioteoriansa kehittämisessä. Galapagos-saarten peippojen uskotaan olevan lähtöisin samasta kantaemosta, mutta ne ovat kehittyneet eri saarilla hieman erilaisiksi. Niiden nokat ovat muotoutuneet kullakin saarella hyötynäkökulman huomioiden ja niiden tavat hankkia ruokansa ovat erilaisia riippuen siitä, mistä ja miten niiden milläkin saarella tai alueella piti ruokansa hankkia.

Polulla juoksenteli pieniä laavaliskoja, jotka livahtivat vikkelästi piiloon kivenkoloon meidät havaitessaan. Joka puolella poukkoili isoja heinäsirkkoja täysin päättömän oloisesti. Helteinen sää verotti varsinkin Merjan voimia. Oli pakko istahtaa tasaisin välein puun alle varjoon. Eniten huolestutti, että meillä oli liian vähän vettä mukana eikä rannalla jonne olimme matkalla ollut mitään mistä hankkia sitä lisää.

Kävelyretki rannalle kesti noin kolme varttia. Mereltä tuleva vilvoittava tuulenhenkäys helpotti vähän oloa päästyämme isolle, valkealle hiekkarannalle. Jäimme hetkeksi löhöilemään pyyhkeillemme kirjoja lukien ja söimme vähän suolapähkinöitä, jottei suolatasapaino järkkyisi pelkästä vedenjuonnista. Onneksi aurinko ei enää paistanut ihan pilvettömältä taivaalta.

Kyllästyimme pian pelkkään löhöilyyn ja lähdimme vaeltamaan hiekkarantaa eteenpäin. Rannalla istuskeli yksinäinen meri-iguaana. Menimme pällistelemään tätä aikamoisen kokoista liskoa. Se ei oikein välittänyt seurastamme, vaan lähti lyllertämään omille teilleen. Seurasimme sitä vähän aikaa tarkkaillen kiehtovan otuksen liikehdintää.

Pian huomasimme meriveden täyttämässä hiekka-altaassa kauniin harmaahaikaran, jota piti tietenkin innokkaasti valokuvata. Jatkoimme pientä polkua nurkan takana olevaan poukamaan, jossa meri näytti huomattavasti rauhallisemmalta. Tosin sillä puolella rantaa oli myös enemmän ihmisiä.

Menimme vuorotellen snorklaamaan toisen jäädessä lukemaan kirjaa ja vahtimaan tavaroitamme. Vesi oli kauniinväristä, muttei kovin kirkasta. Snorklatessa näki pääasiassa pikkukaloja, joiden touhuja on toki ihan hauska seurata.

Palatessamme takaisinpäin jäimme katselemaan meri-iguaanojen hääräilyä kahden hiekkarannan välisessä rantakivikossa. Iguaanat ovat mielenkiintoisia otuksia. Ne ovat maailman ainoita liskoja, jotka uiskentelevat meressä. Ne syövät levää veden alla. Aikuiset urokset voivat sukeltaa jopa tunnin yhtäjaksoisesti. Galapagoksen ympärillä olevat vedet ovat suurimman osan vuotta aika viileitä. Liskot tarvitsevat paljon lämpöä. Ne loikoilevatkin suurimman osan päivää auringossa mustilla laavakivillä, koska muuten ne eivät kestäisi kylmiä ruokailureissujaan meren syvyyksiin. Iguaanat spruittavat välillä nenästään vesisuihkun, jonka tarkoitus on poistaa merisuolaa niiden elimistöstä.

Olimme varustautuneet vähän huonosti ruoan ja juoman puolesta rantaretkeemme, joten meidän piti ryhtyä palaamaan takaisin kaupunkiin. Rannalla oli ihanan rauhallista ja rentouttavaa. Kävelymatka takaisin oli hikinen ja aika tylsä, koska polun varren maisemat olivat sitä samaa edestakaisin. Päästyämme lopulta takaisin mökille, jossa meidän piti kirjautua ulos alueelta, oli ihan pakko saada cokikset ennen kuin jaksoimme jatkaa matkaa. Mökin katolla oli terassi, josta oli hyvät näkymät yli koko Puerto Ayoran kaupungin.

Saimme cokiksista sen verran energiaa, että jaksoimme vilkaista pienen merimuseonäyttelyn paluumatkalla läpi. Katsoimme lyhyen videoesityksen ja kiertelimme merenihmeitä esittelevän näyttelyn läpi. Se oli enemmänkin lapsille ja koululaisille suunnattu. Asiat esitettiin varsin pintapuolisesti ja naiivisti, mutta havainnollisesti ja visuaalisesti. Näyttelyn lopussa oli ilmoitustaulu, johon sai kiinnittää oman lappunsa aiheesta “mitä minä aion tehdä meren hyväksi”. Tero kirjoitti lappuunsa "Painostan tätä merimuseonäyttelyä lisäämään infotauluihin englanninkieliset tekstit".

Hankimme tarjouksessa olevat veneliput (13 €/hlö) Santa Cruzilta San Cristobalille, jonne aiomme siirtyä huomenna. Päädyimme taas The Rockiin lounaalle. Merja tilasi tällä kertaa hummeria Teron tyytyessä hyväksi havaittuun kala-ateriaan hieman eri kastikkeella höystettynä. Hummerit olivat aika pieniä, mutta herkullisia.

Iltapäivän shoppailimme pääkadun matkamuistomyymälöissä. Olimme tiirailleet upeaa merikilpikonnataideteosta kadun hienoimmassa taidekaupassa, mutta sen hinta, 370 euroa, oli saanut meidät harkitsemaan ostosta. Menimme jälleen katsomaan tätä uniikkia kierrätyspuusta ja -metallista valmistettua patsasta, mutta valitettavasti saimme kuulla että se on myyty. Ehkä se olisikin ollut hiukan liian hankala kuljettaa, kun painoakin olisi tullut viitisen kiloa ja sen olisi joutunut raahaamaan omassa laatikossaan. Mutta silti harmitti, kun kerrankin olimme löytäneet jotakin joka miellytti molempia. Ostimme liikkeestä loppujen lopuksi vain merihevoskorvakorut Merjan siskontytölle Iinalle, joka oli saanut keväällä reiät korviinsa.

Vastapäisessä liikkeessä teetimme itsellemme t-paidat. Kaupassa oli hauska idea, joka mahdollisti jokaiseen t-paitaan yksilöllisen designin. Tarjolla oli erivärisiä t-paitoja, naisten- ja miestenmallit. Pöydällä oli läjä erivärisistä tarrakankaista leikattuja merileijonia, haita, merikilpikonnia ja Galapagos-sanoja, joista sai sommitella haluamansa designin valitsemaansa t-paitaan. Kun sommitelma oli valmis, myyjä prässäsi tarrat kiinni paitaan lämpölaitteella. Koko komeudelle tuli hintaa 13 euroa kappale.

Yhdessä taideliikkeessä törmäsimme Penelopeen, joka ei ollutkaan lähtenyt risteilylle jota hän oli suunnitellut. Hän oli suuntaamassa Isabelan saarelle pariksi päiväksi ennen lähtöään Galapagokselta. Toivottelimme hyvää matkaa ja jatkoimme shoppailuretkeämme. Seuraavassa kaupassa ihastelimme upeita fotorealistisia öljyvärimaalauksia, joissa oli lähikuvissa Galapagoksen eläimistöä. Hintataso ihmetytti, vaikka teokset olivatkin hienoja. Hinnat liikkuivat 200-300 euron paikkeilla. Ja teoksia säilytettiin taiteltuina tuolilla kaupan nurkassa.

Tero oli iskenyt silmänsä puusta veistettyyn haikalaan, joka värinsä puolesta olisi sopinut varsin hyvin kotiimme. Yritimme tinkiä vähän yli 50 euron hintaa alaspäin, kun kyseessä näytti olevan massatuotanto. Hinta ei tippunut haluamallemme tasolle, joten tämäkin otus jäi hyllyynsä. Puerto Ayorassa on paljon kauniita matkamuistoesineitä, mutta jotenkin emme vain olleet valmiit kantamaan niitä mukanamme vielä noin kuukauden kestävää matkaamme. Tämä on se ikuinen dilemma, jonka kanssa matkaillessa joutuu painimaan. Tietysti tavaroita voi lähettääkin kotiin, mutta silloin pitää katsoa mistä lähettää ja mitä kannattaa lähettää.

Video: liskon rauhallista löntystelyä