Jäähyväiset sademetsälle

PUYO, ECUADOR

Viimeinen aamu Flor de la Amazoniassa alkaa normaalin aherruksen merkeissä. Ulkona sataa. Olen samassa ryhmässä Debbien ja Richardin kanssa. Siivoamme kahden kapusiiniapinan häkin. Saamme häkin pienemmän puolen helposti putsattua apinoiden ollessa portin takana toisella puolella, mutta kun pitäisi saada ne siirtymään pienelle puolelle, epäonnistumme. Menemme hetkeksi piiloon siinä toivossa, että ne menevät siirtyvät tutkimaan pienelle puolelle laittamiamme ruokia. Näin käykin, mutta emme ole riittävän nopeita sulkemaan häkkien välistä luukkua, vaan toinen apinoista pääsee takaisin isolle puolelle. Se ei onneksi ole häijy-Tina, joten päätämme mennä joka tapauksessa siivoamaan isoa puolta vaikka apina onkin siellä.

Tina saa jonkinlaisen hepulin Debbielle tämän kävellessä pienemmän puolen ohi. Tämä taas aiheuttaa sen, että toinen apina tuntee Debbien olevan itselleen uhka ja yrittää heittää häntä pähkinällä. Se menee ohi, mutta apina ei luovuta. Se kaivaa maasta mutaa ja ryhtyy mätkimään Debbietä sillä. Nauramme kippurassa huvittavalle pikkuotukselle ja sovimme, että Debbie ei mene häkkiin sisälle.

Richard menee häkkiin ja aloittaa siivoamisen, eikä apina välitä hänestä lainkaan. Uskaltaudun hakemaan häkistä juoma-astian pestäväksi. Koska apina ei näytä pitävän minuakaan uhkana, ryhdyn avustamaan Richardia tasojen ja maalattian putsaamisessa. Homma on pian tehty. Siivoamme kierteishäntäkarhujen häkit ilman enempiä kommelluksia ja olemme nopeasti valmiit.

Tero on aloittanut aamunsa leikkaamalla vihannekset ja hedelmät valmiiksi ruokaämpäreihin, jotka muut ovat hakeneet eri eläimille. Sen jälkeen hän menee ryhmineen siivoamaan lintuhäkkejä. Tero on hyvä lintujen kanssa, koska hän tottui niihin Bolivian Intiwarayassissa ollessamme. Minua vähän hirvittää niiden terävät nokat.

Lopetan hommat Debbien ja Richardin kanssa pesten työkalut ja ämpärit ja laittaen ne paikoilleen. Menen katsomaan, onko Terolla työt vielä kesken. Hän on siivoamassa nenäkarhun häkkiä. Nenäkarhu kiipeilee Teron selässä ja sylissä hänen keräillessään roskia ämpäriin ja pestessään juoma-astiaa. Minulle nenäkarhu on tuttu eläin Intiwarayassista, koska hoidin siellä useampaa sellaista. Sitä vastoin Tero on vähän epävarma tämän elukan kanssa eikä oikein pidä siitä, että se kiipeilee hänen päällään. Otan valokuvia.

Kello 10.30 olemme valmiita. Syömme vähän välipalaa keittiössä ja siirrymme pakkaamaan tavaroitamme. Kämppiksemme Richard ja Ed ovat juuri lähdössä bussipysäkille päämääränään Santa Marthan eläinten pelastuskeskus. Sademetsä oli näille nuorukaisille ilmeisesti vähän liian eksoottinen paikka, kun lähin internet-kahvilakin on tunnin bussimatkan päässä Puyossa. Santa Marthassa on kaikki mukavuudet, eikä siellä sadakaan niin paljon kuin sademetsässä. Muutama muukin vapaaehtoinen on lähdössä kello 11 bussiin, joten halailemme ja vaihdamme yhteystietoja.

Pakkaamme rauhassa tavarat, joista osan jätämme Gloudinan ja seuraavien vapaaehtoisten iloksi. Esimerkiksi kumisaappaita emme halua kuljettaa mukanamme ja osa vaatteistakin on hankittu vain tätä tarkoitusta varten. Gloudina lähtee Lucyn ja pienen koiranpennun kanssa Puyoon. Emme saa tietää, kuinka pikkuisen käy. Toivomme, että se saa hyvän ja turvallisen kodin. Se voi uskomattoman hyvin siihen nähden, mitä se on joutunut elämässään kokemaan.

Vain kourallinen vapaaehtoistyöntekijöitä jää keskukselle. Kiertelemme Teron kanssa eri eläinten luona valokuvia nappaillen. Sateen tauotessa istumme uuden apinahäkin edustalla tarkkailemassa apinoiden puuhia. Häkki on todella hieno. Voimme olla ylpeitä, että olemme saaneet osallistua sen rakentamiseen. Lintuhäkit ohittaessamme nauramme niiden hauskoille lausahduksille: “Sombrero”, “Hola” jne. On hauskan kuuloista, kun linnut käyttävät oppimiaan sanoja ihan itsekseen, houkuttelematta. On kuin ne juttelisivat toisilleen. Käymme tervehtimässä villa-apinaa ja kierrämme alakautta polkua pitkin margayn häkille.

Palaamme takaisin keittiöön ja valmistamme itsellemme munakaslounaan. Sen jälkeen onkin aika siivota huoneemme ja valmistautua lähtöön. Kello 14.30 lähdemme kävelemään polkua alas bussipysäkille. Ricky-koira seuraa mukanamme ja pian Ben loikkii perässämme täyttä vauhtia juosten... ja vetää täydelliset lipat edessämme, muttei ainakaan myönnä meille että häntä olisi sattunut.

Istumme Benin, Louisan ja Michaelin kanssa katoksen alla odottamassa bussia. Se on jälleen myöhässä, mutta saapuu kuitenkin vähän yli kolme. Vähän matkan päässä seisoo Nickin punainen jeeppi. Hän on kantamassa kaakeleita uuden talonsa kylpyhuonetta varten. Avaamme ikkunan ja vilkutamme hyvästiksi. Nick vastaa meille hymyillen aurinkoisesti.

Puyossa hyvästelemme Benin, Louisan ja Michaelin, jotka jatkavat viikonlopun viettoon Banosiin. Me viemme pyykkimme pesulaan. Siihen samaan, joka mokasi aikataulu Gabrielin pyykkien osalta edellisenä viikonloppuna. Emme jaksa etsiä muutakaan pesulaa. Kävellessämme pesulalta samalle hotellille, jossa yövyimme ensimmäistä kertaa Puyoon saapuessamme, näemme kuitenkin pari muutakin pesulaa.

Posada Realista löytyy meille jälleen mukava huone, joka on hieman pienempi kuin edellinen, mutta tässä on parveke. Ikäväksemme huomaamme hetken päästä, että huoneessa on paljon pieniä muurahaisia. Toivomme, etteivät ne löydä hammasharjojamme niin kuin meille kävi ensimmäisellä kaukomatkallamme Balilla Ubudin kylässä. Silloiset hammasharjat lensivät roskakoriin muurahaiset mukanaan.

Jätämme tavarat hotellille ja painumme nettikahvilaan. Onneksi löydämme vielä yhden, joka on auki. Yritämme varata Cubanan lennot Havannasta Nueva Geronaan uudestaan, koska edellinen varaus ei ole onnistunut. Ei onnistu, joten on pakko vain luovuttaa. Painumme nukkumaan kello 22.