Yllätyksellinen puisto

GUAYAQUIL, ECUADOR

Lähes kaikki vaatteemme olivat likaisia, joten tänään oli tärkeää löytää pesula. Opaskirjamme karttaan oli merkitty vain yksi pesula ja se sijaitsi noin 1,5 kilometrin päässä hotelliltamme. Ulkona oli helteinen päivä. Raahasimme isoa vaatesäkkiä mukanamme ja ravasimme paahtavassa auringonpaisteessa läpi Guayaquilin keskustan. Pesula löytyi helposti, mutta pettymykseksemme he hinnoittelivat pesun vaatekappaleittain. Yksien housujen pesettäminen olisi maksanut kaksi euroa eikä alusvaatteita suostuttu pesemään lainkaan. Mietimme hetken, jätämmekö edes osan vaatteista tähän pesulaan. Emme olleet nähneet yhtään pesulaa matkan varrella. Silti jätimme tilaisuuden käyttämättä, koska pyykkivuoren pesettäminen olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi.

Palasimme takaisinpäin. Menomatkalla olimme kävelleet Guayaquilin kiehtovimman nähtävyyden ohi. Jottei meidän tarvisisi ravata useampaa kertaa samaa reittiä, päätimme tutustua siihen paluumatkalla. Kyseessä oli pieni Bolivar-puisto aivan kaupungin keskustassa vilkkaasti liikennöityjen katujen keskellä. Puiston laidalla on kaunis valkoiseksi rapattu katedraali ja keskellä puistoa Bolivarin ratsastajapatsas. Mutta erikoiseksi puiston tekee se, että se on täynnä iguaanoja. Kaiken kokoiset ja näköiset iguanat vaeltelevat kävelyteillä ja ruohikoilla sekä kiipeilevät puissa ja pulahtavat aina välillä vesialtaaseen. Isoimmat iguanat ovat yli metrin mittaisia ja varsin kunnioitusta herättäviä. Vesialtaassa uiskentelee myös erikokoisia vesikilpikonnia.

Satuimme paikalle sopivasti iguaanojen ruokinta-aikaan. Ne kerääntyivät laumoittain hoitajansa ympärille yrittäen siepata isosta sammiosta salaattia itselleen jo ennen varsinaista ruokajakoa. Oli mielenkiintoista seurata, miten hoitaja nappasi liskoja niskasta kiinni ja viskasi ne takaisin kaltaistensa joukkoon pois ruokien kimpusta. Pian ateria oli valmis jaettavaksi ja hoitaja jakoi sen useampaan paikkaan puistossa. Joka puolelta alkoi siirtyä iguaanoja ruokailupaikoille. Ne kiipeilivät toistensa päällä yrittäessään saada parhaat palat itselleen.

Ruokailun päätyttyä osa iguaanoista vetäytyi takaisin puihin osan jäädessä loikoilemaan kävelyteille. Ne olivat ihmeen rauhallisia ja antoivat ohikulkijoiden jopa silittää itseään tai vetäistä niitä hännästä. Itse emme halunneet lähteä sorkkimaan liskoja, koska niillä on melkoisen terävät ja tuhoisat kynnet, jos ne hermostuvat.

Bolivar-puiston yhdessä nurkassa sijaitsi postin valtava talo. Kävelimme sisään ovesta ja jouduimme jonkinlaisille postimarkkinoille kirjekuorien ja postikorttien maailmaan. Yritimme löytää paikan, josta voisimme kysyä paljonko paketin lähettäminen Suomeen maksaa. Tulimme ulos toiselta puolelta markkinakäytävää. Kävelimme nurkan taakse ja jälleen yhdestä ovesta sisään. Kysyttyämme vartija lähti näyttämään meille, mikä oli varsinaisen postin ovi. Löytyihän se. Paketin lähettäminen Ecuadorista oli samaa hintaluokkaa kuin Perusta. Toivottavasti tällä kertaa todella ehdimme lähettää paketin täältä. Juuri nyt meillä ei ollut tarvittavia tavaroita mukanamme.

Vaeltelimme eri reittiä takaisin hotellillemme päin kuvaten muun muassa omituisen hampurilaisseinän. Jonkin aikaa käveltyämme Tero yllättäen huomasi kadun varrella pesulan. Onneksemme tämä pesula hinnoitteli palvelunsa pestävien vaatteiden painon mukaan. Noin neljän kilon pakettimme hinnaksi tuli 3,5 euroa, jolla olisimme siinä toisessa paikassa saaneet pestyä vain kaksi vaatekappaletta. Eikä tässä paikassa nyrpistelty alusvaatteillekaan. Saisimme vaatteet pestyinä ja kuivattuina takaisin iltapäivällä. Jätimme vaatteet pesuun ja jatkoimme matkaa.

Valitsimme umpimähkään opaskirjastamme yhden lähistöllä sijaitsevan matkatoimiston, Centro Viajeron, jonne menimme kyselemään Galapagoksen reissuista. Toimisto sijaitsi tornitalon kahdeksannessa kerroksessa, jossa Douglas Chang otti meidät vastaan. Hänen asiantuntevalla avustuksellaan päädyimme hankkimaan vain lentoliput Galapagokselle jättäen majoituksen ja mahdollisen risteilyn avoimeksi. Lentojen päivämääriä ja paikkojakin pystyisi helposti ja kuluitta vaihtamaan, jos tarve vaatisi. Ostimme Douglasilta lennot Guayaquilista Galapagokselle Santa Cruzin saarelle Baltraan hintaan 208 euroa per henkilö. Saimme Douglasilta myös lukuisia neuvoja, miten toimia lentokentällä ja Galapagoksella sekä minne kaikkialle saarilla kannattaa mennä.

Seuraavaksi suuntasimme Lojan käsityöläismarkkinoille etsimään Teron työkavereille alpakanvillapipoja tuliaisiksi. Markkinat olivat vähän pettymys, koska suurin osa niiden tarjonnasta oli kaikkea muuta kuin käsintehtyä. Pipotkin olivat jälleen tehdasvalmisteisia, joten päätimme vielä jatkaa etsintöjä. Kävellessämme takaisin hotellillemme Merja yhtäkkiä huomasi, etteivät hänen aurinkolasinsa olleet mukana. Tuli kiire lähteä etsimään niitä markkinoilta. Mitä ilmeisimmin ne olivat jääneet yhteen kojuun, jossa kokeilimme pipoja. Lasit eivät löytyneet sieltä. Tullessamme ulos markkina-alueelta Tero yllättäen tajusi, että hänen taskussaan on kahdet aurinkolasit. Hän oli ottanut jossain vaiheessa Merjan aurinkolasit talteen ja sieltä taskustahan ne löytyivät.

Haettuamme pyykkimme pesulasta ja vietyämme ne hotellillemme menimme hurjan nälkäisinä Pizza Hutiin syömään. Tilasimme valkosipulileivät, Merjalle pikkupizzan ja Terolle keskikokoisen. Jaksoimme syödä noin puolet tilauksestamme, mutta otimme loput mukaan. Matkalla hotellillemme kävimme internet-kahvilassa, jossa vietimme pari tuntia tutkien Galapagoksen majoituksia sekä lentoja Quitosta Havannaan Kuubaan ja Suomeen. Tero yritti löytää kadulta jonkun, jolle pizzanjämämme kelpaisi, muttei löytänyt yhtään kerjäläistä. Niinpä lopulta heitimme pizzan roskakoriin, koska meillä kummallakaan ei ollut enää nälkä.

Suklaata sen sijaan teki mieli vielä illan päätteeksi. Sitä olikin vaikea löytää. Kaikkialla myytiin vain pienenpieniä patukoita ja me halusimme suklaalevyn. Lopulta yhdestä kioskista löytyi boikotoidun Nestlen taloussuklaata muistuttava tummasuklaalevy. Ostimme sen sekä Terolle pienen viskipullon. Olimme valmiita palaamaan hotellille lepäämään vaiherikkaan ja mielenkiintoisen päivän jälkeen.

Video: Liskot taistelevat parhaista paloista