Perulaisia bisneksiä

CUSCO, PERU


Söimme niukahkon aamiaisen hotellillamme ja lähdimme kaupungille. Päivän pääoperaatio oli ostaa lentoliput mieluiten huomiselle. Olimme päätyneet hankkimaan liput LANilta. Heidän toimistonsa Aurinko Avenuella oli tupaten täynnä. Jonotuslappukone ei toiminut, mutta ovivartija antoi meille sen uumenista jonotuslapun. Yritimme omatoimisesti toimistossa olevilla nettikoneilla ostaa liput Cuscosta Liman kautta Piuraan, mutta jostain syystä juuri tällaista lentoa ei voinut hankkia netin kautta.

Jouduimme jonottamaan. Jono eteni toivottoman hitaasti. Tunnin jonotettuamme pääsimme vihdoin palvelutiskille, jossa saimme asiamme kohtuullisen joutuisasti hoidettua. Pian meillä oli kädessämme lentoliput ja olimme 170 euroa/henkilö köyhempiä. Melkoisen kalliit Perun sisäiset lennot, mutta toisaalta tolkuttoman pitkät bussimatkatkaan eivät houkutelleet.

Piipahdimme lentoyhtiön lähistöllä sijaitsevaan postiin, josta saimme lähetettäville tavaroillemme sopivan laatikon. Postissa nimittäin myytiin erikokoisia käytettyjä laatikoita, esimerkiksi kopiopaperilaatikoita, edulliseen hintaan. Siinä olisi suomalaisellekin postille hyvä idea kierrätykselle. Laatikoitahan kertyy pilvin pimein eikä tavallisen tallaajan paketti useinkaan vaadi uutta laatikkoa.

Istuskelimme 2,5 tuntia nettikahvilassa sähköposteja käsitellen ja feissaillen. Samalla tutkimme, millaisia Galapagoksen reissuja on tarjolla, millaisia lentoja Ecuadorista Suomeen mahtaa löytyä ja millaisia majapaikkoja Piurassa ja Mancorassa on. Netti helpottaa huomattavasti matkailijan elämää, kun voi hakea kaikenlaista lisätietoa. Toisaalta osa reissusta menee aina nettikahviloissa istuskellen.

Kävimme syömässä herkullisen lounaan keskusaukion kupeessa sijaitsevassa luomuravintola Greensissä. Alkupalaksi nautimme erilaisia kasvis- ja sieniempanadoja eli paikallisia pasteijoita. Pääruoaksi Merja popsi trooppista kanaa riisillä, hedelmillä ja kookoskastikkeella ja Tero söi tofua ja vihanneksia riisin kera. Hintaa herkuille tuli noin 10 euroa per henkilö juomineen.

Iltapäivällä etsiskelimme Teron työkavereille reissutuomisiksi käsinkudottuja perulaisia alpakanvillapipoja. Se ei ollutkaan ihan yksinkertainen homma, vaikka alunperin niin luulimme. Joka paikassa myytin alpakanvillapipoja, mutta vain harva niistä oli käsinkudottu. Koneella tehtyihin oli mitä ilmeisimmin lisätty villan lisäksi jotain keinokuitua tai sitten villa oli jotenkin teollisesti käsitelty, koska tällaiset pipot olivat harmillisen sähköisiä. Sellaisen kun laittoi päähän, niin pois otettaessa tukka sojotti sähköisenä joka suuntaan. Halusimme myös, että kaikki pipot olisivat olleet samanvärisiä ja samanlaisia, mutta yhdellä myyjällä oli yleensä myynnissä vain pari yhdenmukaista pipoa. Näin ollen pipoja piti haalia monesta kojusta. Koska homma ei sittenkään ottanut onnistuakseen, löimme hanskat tiskiin ja päätimme yrittää uudestaan jossain muualla.

Ilta kului blogijuttuja kirjoitellen ja julkaisten sekä huomista lähtöä varten tavaroita pakkaillen. Kello 22 meillä oli treffit Simonen ja Berndin kanssa heidän hotellinsa edessä. Paikalle saapui vain Simone. Bernd oli pahan flunssan kourissa kuumeessa sängyn pohjalla. Olipa harmillista. Menimme Simonen kanssa jälleen Witches Gardeniin, koska se oli lähellä ja ihan mukava paikka. Joimme kaikki teetä. Juttelimme Simonen ja Berndin kokemuksista Machu Picchulla. Reissu oli mennyt muuten mukavasti, mutta Berndin flunssa oli hieman haitannut menoa.

Witches Gardenin kanadalaissyntyinen omistaja tuli kertoilemaan meille yrittämisen vaikeuksista Perussa. Istuimme pöydässä, jonka vieressä oli iso akvaario. Tällä hetkellä se oli tyhjä, koska se oli pari päivää aikaisemmin hajonnut kastellen kokonaan seinän toisella puolella olevan toimiston tietokoneineen ja tärkeine papereineen. Omistaja oli tilannut korjaajan, joka laittoi akvaarioon uudet lasit. Pian ongelma uusiutui. Omistajan soittaessa korjaajalle tämä vain totesi, että oli laittanut vähän liian ohutta lasia akvaarioon. Hän suostui tulemaan uudestaan paikalle vain, kun omistaja lupasi maksaa hänelle työstä uudestaan.

Saimme myös kuulla, että ravintolassa voi usein seurata perulaisten nuorten naisten käyttävän ulkolaisia miehiä hyväkseen. Naiset ottavat kaiken irti miesten varallisuudesta ja palaavat parin päivän kuluttua eri ryhmässä. Toki tämän voisi tulkita myös prostituutioksi. Eli kuka loppujen lopuksi käyttää hyväksi ja ketä?

Witches Gardenin omistaja oli pitänyt ravintolaansa Cuscossa useamman vuoden. Samalla paikalla oli aikaisemmin ollut opaskirjoissakin kehuttu pizzeria, jonka uumenista paljastui remontin myötä sekä torakoita että rottia. Naisen mukaan yleinen hygieniataso perulaisissa ravintoloissa on surkea, samoin raaka-aineet ja niiden säilytystilat. Hänellä menee jatkuvasti paljon aikaa kouluttaa ja muistuttaa omaa henkilökuntaansa näissä asioissa.

Hyvästelimme Simonen noin kello 23 toivotellen Berndille pikaista paranemista. Heillä oli seuraavana päivänä edessä pitkä bussimatka Nazkaan ja sieltä Arequipaan, josta he jatkoivat vielä Santiago de Chileen. Chilestä he olivat parin päivän päästä lentämässä Australiaan. Eiköhän se flunssa viimeistään Australian helteissä hellitä.