Koettelemusten päivä

AGUAS CALIENTES – CUSCO, PERU

Nautimme monipuolisen aamiaisen hotellimme seisovasta pöydästä. Yökin on sujunut mukavasti ilman pahempaa meteliä. Teron noustessa hakemaan lisää hedelmiä lautaselleen hän huomaa vieressään olevasta avoimesta siivouskomeron ovesta jotain kummallista. Hotellimme vastaanotossa työskentelevä nuori nainen pitelee kädessään meidän kannettavaa tietokonettamme, jonka olimme jättäneet vastaanottoon laitettavaksi hotellin kassakaappiin. Hän on avannut koneemme ja räplää sen tiedostoja.

Katselemme molemmat tapahtumaa silmät ymmyrkäisinä osaamatta toimia järkevästi. Pian nainen kyllästyy, sulkee koneen ja sujauttaa sen pyyhkeiden alle piiloon. Ensimmäinen kerta kun olemme nähneet, että hotellin kassakaappi onkin siivouskomero. Keskustelemme suomeksi – tällä ihanalla kielellä, jota monikaan ei ymmärrä – miten toimimme. Päätämme laittaa asiasta huoneemme palautelomakkeeseen. Pyydämme aamiaisen jälkeen tietokoneemme ja kännykkämme pois ”kassakaapista”. Tällöin huomaamme, että myös kännykkäämme on yritetty avata, koska se on pin-koodi -tilassa.

Olemme nyt pari päivää tapelleet cuscolaisen matkatoimistomme omistajan Zozin kanssa, koska hän ei pysty toimittamaan meille lupaamiaan paluujunalippuja. Hänen mielestään on aivan yhtä hyvä ratkaisu siirtyä Aguas Calientesista Cuscoon käyttäen juna-bussiyhdistelmää. Me taas olemme ostaneet häneltä menopaluun junalla, kun se kerrankin on mahdollista ja haluamme pitää siitä kiinni. Juna-bussiyhdistelmässä Zozi tarjoaa meille Vistadome-junaa eli vähän parempaa tasoa. Toisaalta tiedämme, että Backpacker-junalla ja siihen yhdistetyllä bussilla olisimme selvinneet matkasta hieman halvemmalla, eikä meillä ole mitään syytä nostaa tasoa. Zozi ei kuitenkaan pysty toimittamaan tasomme mukaista juna-bussiyhdistelmää ja laskemaan hintaa. Sotku on aiheuttanut kiivaita puhelinkeskusteluita, jotka ovat johtaneet vain siihen, ettei meillä vieläkään ole junalippuja takaisin Cuscoon. Ja stressitaso nousee. Emme suosittele kenellekään Peru Journeysiä.

Ensimmäisen huonosti nukutun yön jälkeen olimme sopineet hotellimme vastaanottovirkailijan kanssa, että voimme pitää huoneemme lähtöpäivänä kello 17 asti. Jostain syystä tieto tästä ei ole kulkeutunut eteenpäin. Kirjoittelemme palautelomakkeen ja Tero lähtee hotelliketjun toiseen hotelliin katsomaan josko hän pääsisi hotellinjohtajan juttusille. Johtaja löytyy ja lyhyen keskustelun jälkeen myöhäinen huoneenluovutus onnistuu. Johtaja kysäisee Terolta samalla, mikä on junalippujemme tilanne. Hänkin on seurannut sivusta paria puhelinkeskusteluamme Zozin kanssa. Tero kertoo, ettei lippuja ole vielä näkynyt ja johtaja lupaa vähän järjestellä asioita. Ihmettelemme, mitä hän voi järjestellä, kun haluamamme juna on täynnä. Sen tarkastimme itse aamulla juna-asemalta.

Hotellinjohtaja lukee Teron läsnäollessa palautelomakkeemme ja hämmästyy siinä kertomaamme tietokone-episodia. Hän varmistaa Terolta, että on ymmärtänyt oikein ja sanoo ehdottomasti puuttuvansa asiaan. Tero huomaa johtajan takana olevan naisen höristelevän korviaan ja tarttuvan puhelimeen.

Teron palatessa hotelliimme tietokonettamme räpeltänyt nainen itkee vastaanotossa. Tero luulee johtajan jo läksyttäneen naisen ajattelemattomasta teosta, varsinkin kuin tämä pyytelee vuolaasti anteeksi. Naisen selitys käytökseensä on, että hän yritti selvittää, kenelle tietokone kuuluu. Tero toteaa, että mielestämme oli tulevaisuutta ajatellen tärkeää viedä asia hotellinjohdon tietoon, mutta ettemme kanna kaunaa.

Lähdemme Aguas Calientesin kuumille lähteille rentouttamaan stressaantunutta mieltämme. Kävellessämme joen ylittävää siltaa törmäämme sattumalta hotellinjohtajaan. Hän on ilmeisesti matkalla hotellillemme. Tero kertoo hänelle, että vastaanoton nainen itkee ja pyytelee jo anteeksi. Sanomme, että homma on meidän puoleltamme ihan ok, ja että nainen on varmasti ottanut opikseen. Johtaja katsoo meitä hieman hölmistyneenä, koska hän ei ole vielä keskustellut asiasta naisen kanssa. Ilmeisesti toisessa hotellissa ollut naisen ystävätär oli varoittanut naista ja saanut tämän pois tolaltaan jo ennen johtajan läksytystä. Toivottavasti nainen ei saa potkuja tapahtuman johdosta, vaikka toimikin typerästi.

Kuumat lähteet sijaitsevat kaupungin laidalla lyhyen kävelymatkan päässä. Vuokraamme pyyhkeet kadulla olevasta vuokrauspisteestä 25 sentillä kappale. Sisäänpääsy kuumille lähteille maksaa 2,5 euroa per henkilö. Kävelemme vielä hieman aurinkoista ylämäkeä, kunnes saavumme allasalueen tuntumaan. Istahdamme hetkeksi nauttimaan cokikset viihtyisässä baarissa.

Käymme vaihtamassa uima-asut päälle pukuhuoneissa. Altaille suunnatessamme vartija huomauttaa meille, ettemme voi ottaa reppuamme mukaan allasalueelle. Kummastelemme asiaa, koska muilla kylpijöillä näyttää olevan isojakin laukkuja mukanaan. Vartija pysyy tiukkana. Reppu on laukku, joka häiritsee esteettistä silmää eikä siksi sovi allasalueelle. Mielestämme tilanne on naurettava, mutta lopulta luovutamme ja Tero vie reppumme arvotavarasäilytykseen. Vartijakin tulee sen verran vastaan, ettemme joudu maksamaan säilytyksestä lisämaksua.

Päivän tapahtumien jälkeen olemme todellakin ansainneet rentoutumishetken vartaloa hellivissä kuumissa lähteissä jokilaakson upeissa maisemissa. Stressin hellitettyä keskustelemme kanssakylpijöidemme kanssa. Kolme amerikkalaisnuorukaista kertoilee matkakokemuksiaan. Tottakai keskustelu menee taas Merjan onnettomuuteen. Yksi nuorukaisista kertoo myös juuri kaatuneensa maastopyöräretkellä. Pyörän ohjaustanko oli irronnut paikoiltaan, mutta hän ei ollut pahemmin satuttanut itseään.

Juttelemme tanskalaismiehen kanssa, joka toimii oppaana Perussa ja erityisesti Machu Picchulla. Hän kertoo paikallisoppaiden tekevän inkoista pyhimyksiä, vaikka todellisuudessa ihmisuhrit ja hurjat orgiat olivat osa inkakulttuuria. Inka-museossakaan ei tällaisista kuvioista ollut mitään mainintaa.

Parin tunnin puljailun jälkeen lähdemme lounaalle hyväksi havaitsemaamme ranskalaisravintolaan Indio Feliziin. Kävimme siellä eilen illallisella ja ateria oli yksi herkullisimpia, mitä olemme Etelä-Amerikassa syöneet. Eikä lounas osoittautunut yhtään sen huonommaksi. Ravintola on viihtyisä ja erityisesti iltaisin erittäin suosittu. Omistaja kiertelee pöydissä kyselemässä, että kaikki on hyvin. Hauskana sisustuselementtinä ovat aikaisempien asiakkaiden seinille jättämät käyntikortit, joita on satoja ellei tuhansia.

Palatessamme hotellillemme vastaanottovirkailija kertoo, että hänellä on meille haluamamme junaliput. Emme ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta ilmeisesti suhteilla saa mitä tahansa. Meille tulee todella kiire. Junan lähtöön on aikaa alle tunti emmekä ole pakanneet. Puolessa tunnissa saamme kamat rinkkoihin ja kiitämme avuliasta hotellihenkilökuntaa ja porhallamme asemalle.

Olemme edelleen pää pyörällä päivän tapahtumista, kun istumme junassa mukavaa kanadalaispariskuntaa vastapäätä. He ovat molemmat asuneet lapsuutensa Kongossa ja Ruandassa, vaikka ovatkin tutustuneet toisiinsa myöhemmin. Yhdessä he ovat ehtineet asua Belgiassa ja Hollannissa sekä nyt Quebecissä. Heillä on kolme jo aikuista lasta, joista yksi on lääkäri. Mielestämme erikoista on, että he eivät ole käyneet lapsuutensa kotiseuduilla uudestaan.

Pariskunta harrastaa pitkiä vuoristovaelluksia. Mies suuntaa Perussa yli viikon vaellukselle korkealle vuorelle, jonka nimi ei nyt muistu mieleen. Nainen ottaa vähän rennommmin, mutta tekee myös muutaman päivän vaelluksen. He ovat kivunneet Afrikassa Kilimanjarolle, jota mekin olemme joskus suunnitelleet haluavamme valloittaa. Juttua siis riittää.

Poroyssa pysähtyessämme lähes kaikki matkustajat nousevat pois. Hetken ihmeteltyämme huomaamme, että ulkona mainostetaan 15 minuutin bussikuljetusta Cuscon keskusaukiolle euron lisämaksusta. Tajuamme, että olemme huomattavasti nopeammin Cuscossa bussilla kuin junalla, koska juna suhaa edestakaisin Cuscon kukkuloilla yli puolituntia niin kuin menomatkallakin. Teemme pikapäätöksen. Hyvästelemme kanadalaiset ja vaihdamme junasta bussiin, vaikka niin kiihkeästi taistelimme siitä että saamme matkata koko matkan junalla. Tosin tämä bussimatka on huomattavasti Zozin ehdottamaa lyhyempi. Ja päätös on omamme.

Minibussi pitää minkä lupaa ja pian olemme Cuscon keskustassa. Ajattelemme, että päivän koettelemukset ovat vihdoinkin ohi. Meillähän on huone varattuna Hostal Loretosta ja pian tapaamme Simonen ja Berndin. Asiat eivät kuitenkaan tänään mene niin kuin odottaisi. Hotelli on sössinyt varauksemme ja tarjoaa huomattavasti huonompaa huonetta. Olimme nimenomaisesti varanneet huoneen, josta on näkymä keskusaukiolle. Vastaanotossa on kokematon virkailija, joka säikähtää itkun partaalle Teron korottaessa ääntään. Tilanne menee entistä enemmän umpisolmuun. Päätämme unohtaa Loreton, kunhan saamme huoneen varatessamme maksamamme rahan takaisin.

Simone ja Bernd eivät ole huoneessaan, mutta ovat majoittuneet Loretoon. Niinpä lähdemme etsimään majapaikkaa. Onneksi olemme ennen Aguas Calientesiin lähtöä hieman kartoittaneet Cuscon majapaikkoja. Tiedämme siis, minne suunnata. Päädymme Hostal Sol Innka Plazaan, jossa on mukava mutta kylmä huone kohtuuhinnalla.

Saatuamme tavaramme huoneeseen ja vaihdettuamme hieman vaatteita palaamme takaisin Loretoon. Ikävää vaivata uudestaan järkyttämäämme vastaanottovirkailijaa, mutta olimme sopineet Simonen ja Berndin kanssa tapaavamme hotellilla. He eivät ole vielä paikalla. Pyörimme hetken keskusaukiolla. Sorminukkeja kaupusteleva tyttö yrittää myydä meille kudottuja nukkejaan. Juttelemme hänen kanssaan hetken, muttemme osta mitään.

Lopulta noin kello 22 Simone ja Bernd saapuvat. Menemme Loreton vieressä olevaan Witches Garden -ravintolaan. Siellä on todella mielenkiintoinen sisustus ja oikeaa noitaa muistuttava (joskin positiivinen) omistaja. Tilaamme Teron kanssa kiinalaisia kevätkääryleitä ja teetä. Simone ja Bernd ottavat vain teetä, koska he ovat juuri käyneet syömässä.

On hauska, kun voi tavata mukavia matkatuttuja uudestaan saman matkan aikana mutta eri paikassa. Kertoilemme kokemuksistamme Machu Picchulla, jonne Simone ja Bernd ovat huomenna menossa ja kuuntelemme heidän kertomuksiaan parin päivän retkestä Manun kansallispuistoon. Tunti hujahtaa nopeasti ja on jälleen aika jättää jäähyväiset. Tosin on hyvin todennäköistä, että tapaamme vielä kun Simone ja Bernd tulevat Machu Picchulta takaisin Cuscoon. Onneksi koettelemuksia täynnä ollut päivä päättyy mukavissa merkeissä.