Yök yöbussi

SUCRE – COCHABAMBA, BOLIVIA

Inhoan yöbusseja. En pysty lukemaan eikä voi katsella maisemia. Kaiken lisäksi bolivialaisissa busseissa ei ole vessoja. Onneksi tällä kertaa Tero oli varsin pirteä, joten hänestä oli seuraa. Popsimme tummaa suklaata ja mietimme, mihin majapaikkaan suuntaisimme Cochabambassa, jonne saapuisimme aikaisin aamulla.

Jonkin matkaa ajettuamme bussistamme puhkesi rengas. Vararengas löytyi nopeasti lastiruumasta. Kuskin lisäksi busseissa on aina muutama apulainen, joten renkaanvaihto ei vienyt kuin 10-15 minuuttia. Jatkoimme tyytyväisinä matkaa.

Bussi kiemurteli korkealla vuoristossa. Olisi ollut mielenkiintoista omistaa korkeusmittari ja seurata, kuinka korkealla oikein ajelimme. Uskon, että yön aikana nousimme ainakin neljään kilometriin, ellei ylemmäskin. Tie oli varsin hyväkuntoinen lukuunottamatta muutamia maavyörymäkohtia, joissa vauhti hidastui mateluksi. Onneksi tiellä ei myöskään ollut paljon liikennettä. Pudotus reunamalta tyhjyyteen oli nimittäin paikoitellen todella pitkä. Pahimpia paikkoja emme varmaan edes nähneet, koska koko matkan oli pilkkopimeää. Ainoat valot olivat autojen valot. Välillä seurasimme, kuinka jossain ylhäällä taivaissa ajeli kuorma-auto ja pian olimme siellä itse. Sama toistui alaspäin. Ylös alas yli vuorien kävi matkamme tänä yönä.

Pysähdyimme pari tuntia lähdön jälkeen paikkaan, jossa oli mahdollisuus syödä illallista tai ostaa naposteltavaa. Kävin vessassa ja jaloittelemassa. Olimme syöneet hyvin ennen lähtöä, joten meillä ei ollut nälkä. Pysähdys kesti puolisen tuntia.

Seuraavaan pysähdykseen olikin sitten aikaa yli neljä tuntia. Tällä kertaa pysähdyttiin keskelle “ei mitään”. Matkustajien oli halutessaan mahdollista mennä bussin vierustalle tarpeilleen. Ei mitenkään kauhean houkutteleva vaihtoehto, kun bussin valot valaisivat ympäristön. Oli kuitenkin hätä, joten oli pakko mennä. Kävelin toiselle puolelle tietä ja toivoin, etten ole ihan valokeilassa kykkiessäni tien laidassa. Helpotti. Ehdin takaisin bussiin juuri ennen sen lähtöä.

Jossain vaiheessa yötä nukahdimme molemmat. Olimme aivan pöllämystyneitä, kun meidät herätettiin kertoen bussin saapuneen Cochabambaan. Kello oli vasta 5.15. Emme olleet odottaneet tulevamme perille näin aikaisin. Keräsimme tavaramme muiden unisten matkustajien tavoin. Haimme rinkat lastiruumasta ja painuimme sisälle Cochabamban isolle linja-autoasemalle. Kävimme vessassa ja katsoimme kartasta, missä olemme.