Haikeat jäähyväiset

POTOSI, BOLIVIA

Nukuimme kohtuullisen hyvin, vaikka huoneemme oli kuin jääkaappi. Sängyssä oli sentään useampi paksu peitto. Onneksemme meillä on myös toisemme, joten peiton alla tarkeni hyvin. Aamuherääminen oli tuskallista, kun piti siirtyä lämpimästä sängystä jääkylmään vessaan.

Ystäviemme Andrean, Claudian ja Eliaksen piti lähteä aamupäivällä retkelle Potosin hopeakaivoksiin. Andrea ei kuitenkaan voinut oikein hyvin ja hän jäi nukkumaan. Claudia ja Elias toivat tavaransa huoneeseemme säilöön. Heidän piti kirjautua ulos omasta huoneestaan viimeistään klo 10.30 ja heidän bussinsa La Paziin lähti vasta klo 20.30 illalla. Sovimme tapaavamme iltapäivällä heidän kaivosretkensä jälkeen. Ehdimme käydä aamiaisella ennen kuin Claudia ja Elias palasivat yllättäen takaisin. Retki oli siirretty iltapäivään, koska opas oli krapulassa.

Lähdimme kaikki kaupungille hoitelemaan asioita. Tero ja minä pyörimme lähiympäristössä etsien itsellemme sopivaa kaivosretkijärjestäjää seuraavalle päivälle. Emme halunneet enää valita samaa toimistoa kuin sveitsiläisystävämme. Se ei kuulostanut kovin luotettavalta oppaan juopottelun takia. Aika monet paikat olivat kiinni. Olihan sunnuntai. Löysimme kuitenkin mukavantuntuisen Koala Toursin ja varasimme retken.

Pyörimme hiljaisessa kaupungissa shoppailemassa niissä vähissä paikoissa, jotka olivat auki. Löysimme uuden linkkuveitsen itsellemme markkinapaikan ulkopuolelta 2,5 eurolla. Siinä on vaikka mitä ominaisuuksia ruuvimeisselistä ja saksista minitaskulamppuun ja purkinavaajaan. Lisäksi ostimme markkinoilta vähän eväitä, koska ajattelimme lähteä seuraavana päivänä kaivosretken jälkeen bussilla Sucreen.

Potosin 4 070 metrin korkeus merenpinnasta hidastaa kummasti toimintaa ja muutaman korttelin kävelyn jälkeen olimmekin valmiit istahtamaan kahvilaan syömään jotain pientä. Confiteria Capricorniossa Merja söi tomaattikeiton ja Tero juustosämpylän. Yllättäen näimme kahvilan ulkopuolella sveitsiläisystävämme. Andrea liittyi seuraamme Claudian ja Eliaksen suunnatessa kaivosretkelle.

Kävelimme ympäriinsä Potosin katuja, kunnes totesimme ettemme ilmeisesti pysty ostamaan matkamuistoksi ajattelemiamme hopeaesineitä. Kaupat olivat kiinni. Istuimme nettikahvilassa pari tuntia ja siirryimme sitten kadun toiselle puolelle Cherry's-kahvilaan. Valitettavasti kahvilasta oli kaikki suklaaherkut loppu. Merja tyytyi kaakaoon ja Andrea teehen. Tero otti omenatortun ja teen. Kahvilan ulkopuolella tallusti Pebbo ystävineen, joten pian meitä oli koko iloinen joukko samassa kahvilassa. Lähtiessämme Teron ja Andrean kanssa hostelillemme Tero maksoi vahingossa koko porukan tilaukset, sillä loppusumma oli 2,8 euroa. Hauskaa, että noin pienellä rahalla voi tarjota juomat kuudelle henkilölle ja osalle jopa pikkusyötävääkin.

Claudia ja Elias olivat jo palanneet kaivosretkeltä. Elias hyödynsi suihkuamme ja Claudia istui auringossa sisäpihalla. Juttelimme niitä näitä, kunnes oli aika lähteä illalliselle. Olimme sopineet tapaavamme Beppon ystävineen keskusaukiolla, josta siirryimme mukavaan pizzeriaan syömään. Pizzat tulivat vähän yli puolen tunnin kuluttua tilauksesta, mutta Teron pasta ja Andrean hampurilainen kestivät lähes tunnin. Siinä vaiheessa muulla porukalla alkoi jo olla kiire bussille. He lahjoittivat vielä Terolle pienen taskulampun. Se oli hurmaava ele, silä olivathan he paikalla kun taskulamppumme hävisi suola-aavikkoretkemme ensimmäisenä iltana. Oli haikeaa hyvästellä hauska joukko, jossa olimme matkanneet kokonaisen viikon. Toivottavasti törmäämme heihin vielä joskus jossain.