Saturnuksen renkaat

SAN PEDRO DE ATACAMA, CHILE

Atacaman autiomaa on korkeudestaan, kuivuudestaan ja kirkkaasta taivaastaan johtuen paras paikka koko maapallolla havainnoida ja pohtia ihmiskunnan suurinta mysteeriä: universumia.

Tähdet ovat kautta aikojen kiehtoneet ja ohjanneet ihmiskuntaa. Astronomia, eli tähtitiede, onkin yleisen käsityksen mukaan lääketieteen ohella vanhin tieteistämme. Monelle voi kuitenkin tulla yllätyksenä että esimerkiksi Jeesuksen syntymäjuhlan päivämäärä 24.12. perustuu muinaiseen pakanalliseen astronomiaan. Renesanssi on tunnettu kertomuksista, joissa muinaiset astronomit joutuvat tukalaan tilanteeseen katolisen kirkon kanssa todetessaan, että emme kenties olekaan maailmakaikkeuden keskipiste. Onneksi Vatikaani on hiljattain tullut toisiin ajatuksiin.

Vaikka nykytietämyksen mukaan meillä alkaakin jo olla jonkinmoinen yhteisymmärrys universumin koostumuksesta, laajuudesta ja iästä, emme edelleenkään tunnu oikein tietävän mistä kaikki sai alkuunsa, ja paljonko tuolla jossain mahdollisesti on elämää.

SpaceObs on ranskalaisen Alainin takapihallaan ylläpitämä tähtientarkkailukeskus, joka sijaitsee kuusi kilometriä San Pedro de Atacamasta. Keskus tarjoaa tähdistä kiinnostuneille hauskan johdannon tähtitieteen historiaan sekä tiiviin oppimäärän tähtikuvioiden, planeettojen ja nebuloiden havaitsemiseen.

Onneksemme pääsimme englanninkieliseen noin 20 henkilön ryhmään. Saavuimme Alainin luo minibussilla kello 20. Meidät ohjattiin istumaan ympyränmuotoiseen huoneeseen, jonka ainoana valolähteenä oli kynttilä. Alainin läpikäydessä illan sisältöä silmämme tottuivat hämärään valoon. Tällöin huomasimme katossa olevan suuren reiän, jonka läpi näimme aurinkokuntamme tähtisumun (Milky way).

Alainin kerrottua meille perusasiat ja käytännön ohjeet kävelimme hänen perässään ulos. Hämmästyksemme oli suuri, kun Alain osoitti taivasta laserkynällään. Näytti siltä kuin hän olisi piirtänyt miljoonien valovuosien päässä olevien tähtien väliin viivoja ja yhdistänyt ne selkeiksi kokonaisuuksiksi. “Onhan Subaru teille tuttu, siis se japanilainen auto” Alain kysyi näyttäen samalla, mistä kyseinen tähtikuvio löytyy. Koko ryhmä nauroi äimistyneenä.

Alain osoitti meille tusinan verran eri tähtikuvioita, joista osa oli tuttuja horoskooppimerkkiemme kautta. Kaikilla tähtikuvioilla tuntui olevan monta tarinaa ja merkitystä. Harva meistä tietää, että suurin osa edelleen käytössämme olevista tähtikuvioista on peräisin arabialaisilta; muinaisesta Persiasta ja Babyloniasta.

Kiinnostavaa oli havaita, miten tietyt tähdet näyttävät liikkuvan hurjan paljon parissa tunnissa, kun taas toiset eivät liiku nimeksikään parissa tuhannessa vuodessa. Tosiasiassa koko maailmankaikkeus on jatkuvassa liikkeessä. Onko vauhti vakio ja ikuinen on toinen juttu? Meillä on vain rajallinen kyky havainnoida liikettä omalta planeetaltamme käsin. Oma maapallomme on myös jatkuvassa liikkeessä pyörien mm. oman akselinsa ja auringon ympäri sekä osana omaa galaksiamme. Kyseinen liike luonnollisesti vaikuttaa siihen, miten havainnoimme ympärillämme olevien tähtien sijainnit.

Meitä ihmetytti kovasti Bolivian puolella olevan vuoriston takaa näkyvät oudot välähdykset. “Nuo ovat vain sähkömyrskyjä. Älkää niistä piitatko”, kommentoi Alain. Just, ei siis mitään sen kummempaa.

Mieleenpainuvinta oli oppia löytämään Etelän Risti (Southern cross) ja Orion. Päästyämme Alpha Centaurin pariin Alain kertoi, että kyseessä on itse asiassa kaksi tähteä. Tämä todettiinkin omin silmin, sillä seuraavaksi ryhmämme siirtyi tarkkailemaan taivaankappaleita teleskoopeilla.

Teleskooppeja oli yhteensä viisi. Ne olivat kooltaan ja väriltään erilaisia. Jokainen niistä oli valmiiksi suunnattu tiettyyn kohteeseen. Saimme jokainen vuorollamme ihmetellä, mitä taivaalla oikein näkyi. Meille jäi hieman epäselväksi, mikä niistä oli nebula, mutta emme viitsineet koko ajan häiritä Alainia, joka teki parhaansa varmistaakseen että jokainen varmasti näki jotain.

Päästyämme viimeiselle teleskoopille Alain yllätti meidät täysin. Kyseessä oli Saturnus. Siis se möllykkä, jolla on hula-hula -rengas. Kaiken kukkuraksi jokainen sai tallennettua kuvan siitä omalla digikamerallaan. Laatu ei ollut paras mahdollinen, mutta harvemmin sitä tulee otettua valokuvia Saturnuksesta!

Lopuksi kokoonnuimme uudestaan sisälle, nautimme kuumista juomista ja heitimme viimeiset kysymykset ennen seuraavan ryhmän saapumista. Tero kysyi ALMA-projektista (Atacama Large Millimeter Array), antimateriasta ja ns. string-teoriasta, mutta tärkein kysymys* jäi esittämättä koska seuraava ryhmä odotti jo vuoroaan. Meidän oli aika lähteä takaisin minibussilla.

Hinta: 18 euroa (sis. kuljetuksen)
Kesto: noin 2,5 tuntia

* ps. Teron esittämättä jäänyt kysymys liittyy aikaan: Miten ihmiskunta tulee mittaamaan aikaa, kun ulottaudumme jossain vaiheessa oman aurinkokuntamme ulkopuolelle (jolloin 24 tuntia vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa ei enää päde)?


Video: Huonolaatuinen klippi Saturnuksen renkaista