Valmistautuminen suola-aavikkoretkeen

SAN PEDRO DE ATACAMA, CHILE

Herätessämme muistimme, että tänään on aprillipäivä. Mitenköhän jekuttaisimme vanhempiamme tällä kertaa? Vuoden 2001 reissullamme uskottelimme liittyneemme Pyhä Lehmä -lahkoon Intiassa. Silloin vanhempamme pohtivat ihan tosissaan, voiko kyseinen tieto olla totta. Tällä kertaa päädyimme kertomaan, että olimme ostaneet pari hehtaaria autiomaata uskomattomalla 20 000 euron diilillä. Jekku ei mennyt läpi. Vanhempamme olivat oppineet edellisestä kerrasta...

Andrea, Claudia ja Elias olivat edellisenä iltana käyneet kyselemässä suola-aavikkoretkistä ja päätyneet samaan lopputulokseen retkijärjestäjän osalta kuin mekin. Olimme lukeneet ja kuulleet monista huonoista kokemuksista tällä retkellä. Miten autot hajoavat ja kuskit ovat humalassa, miten sovituissa kohteissa ei käydäkään ja majapaikat ovat karmeita rotanloukkoja. Toisaalta ystävämme Kalle ja Juha sekä Jenni ja Jartsa olivat hehkuttaneet meille retken olleen heidän reissunsa kohokohta ja maisemien olevan aivan uskomattomat. Mikään retkijärjestäjä San Pedrossa ei tuntunut täysin luotettavalta, mutta Estrella del Sur kuulosti parhaalta kaikista huonoista vaihtoehdoista.

Sveitsiläisystävämme olivat keksineet hyödyntää ammattiaan, jotta saivat Estrella de Surin toimistonpitäjän lupaamaan meille hyvän oppaan. Andrea on töissä matkatoimistossa, Claudia on ollut töissä matkatoimistossa ja Elias työskentelee lentoyhtiössä. He olivat sanoneet olevansa matkanjärjestäjiä. San Pedron turistitoimistossa on kirja, johon turistit voivat kertoa kokemuksiaan. Siellä oli hehkutettu Carlosta oppaana ja niinpä olimme tyytyväisiä, kun Andrea kertoi oppaamme olevan Carlos. Opas toimii samalla myös kuskina.

Kävimme vielä kaikki yhdessä neuvottelemassa retkestä ja kyselemässä viimehetken kysymykset. Lähtö olisi aamulla kello 7.45 hostelimme edestä. Maksoimme Teron kanssa puolet retkestä San Pedrossa ja sovimme maksavamme puolet, kun saavumme tyytyväisinä Uyuniin. Näin varmistimme itsellemme valitus- ja tinkimismahdollisuuden, jos kaikki menisi pieleen.

Kävimme syömässä herkullisen lounaan Todo Naturalissa ja ostimme kasan eväitä tulevaa kolmen päivän autiomaareissua varten. Retkeen kuului kyllä täysihoito, mutta on aina hyvä olla vähän naposteltavaa ja juotavaa mukana. Lisäksi hankimme kokalehtiä, joiden väitetään ehkäisevän vuoristotaudin oireita. Niitä voi pureskella tai niistä voi valmistaa teetä.

Tero vietti loppupäivän nopean yhteyden omaavassa nettikahvilassa ja sai kaikki tähän asti ottamamme valokuvat tungettua Flickriin turvaan.