Pingviinejä! Pingviinejä!

TRELEW – PUNTA TOMBO, ARGENTIINA

Itsenäinen matkailu on usein melkoista säätämistä. Pitää löytää hotelli ja ruokapaikka sekä organisoida jatkoyhteydet ja retket. Tänään järjestimme itsellemme Punta Tombon retken, lennot Trelewistä Ushuaiaan ja vaihdoimme hotellissa hiljaisempaan huoneeseen. Ei kuulosta kovin monimutkaiselta, mutta välillä palapelin palat eivät meinaa millään loksahtaa paikoilleen.

Halusimme Punta Tomboon katsomaan pingviinejä. Retkipaketteihin oli ympätty pingviinien lisäksi Gaimanin walesiläiskylän teehetki ja jotain muuta turhanpäiväistä. Retkien aikataulutkaan eivät oikein sopineet meille. Lopulta kysyimme, voimmeko mennä Punta Tomboon taksilla. Matkatoimistovirkailijan mielestä se oli tuhottoman kallis ratkaisu, mutta hinta osoittautui vain pari euroa kalliimmaksi kuin valmis retkipaketti. Ja saimme itse määritellä aikataulumme. Maksoimme yhteensä 60 euroa sadan kilometrin taksimatkasta edestakaisin ja siitä, että kuski odotti meitä kaksi ja puoli tuntia Punta Tombossa. Lisäksi tuli vielä sisäänpääsymaksu pingviinialueelle, joka oli kuusi euroa per henkilö.

Kello 12 istuimme hotellimme ala-aulassa odottamassa taksia, joka saapui paikalle täsmälleen sovittuna aikana. Kuski oli oikein mukava, mutta puhui valitettavasti vain espanjaa. Teron kysyessä miksi, hän jäi itsekin pohtimaan asiaa tullen lopputulokseen, ettei ole tainnut oikein olla aikaa opetella. Oma espanjamme ei riittänyt laajempaan keskusteluun, joten tyydyimme juttelemaan keskenämme. Ajomatka Trelewistä Punta Tomboon kesti pari tuntia. Viimeiset 30 kilometriä ajettiin hiekkatietä, joka oli aika puuduttavaa.

Punta Tomboon saapuu pesimään lokakuussa puoli miljoonaa pingviiniä. Kerrankin olemme oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Matkalla mietimme, miltä näyttää puoli miljoonaa pingviiniä? Miten ne oikein ovat siellä? Millainen paikka on kyseessä? Ovatko ne kaikki yhdellä rannalla kerralla nähtävissä vai piileksivätkö ne jossain pusikoissa? Puoli miljoonaa pingviiniä kuulostaa ihan käsittämättömältä määrältä. Kyseessä on maailman toiseksi suurin pingviiniyhdyskunta Antarktiksen jälkeen.

Saavumme Punta Tomboon. Sisäänpääsymaksua maksaessamme meitä kehotetaan olemaan heittämättä roskia ja tupakoimatta alueella. Lisäksi käsketään pysymään vähintään metrin etäisyydellä pingviineistä, jotka saattavat puraista kovaakin.

Olemme vielä kaukana rannasta. Kävelemme muutaman metrin merkittyä reittiä. Ja siinä kävelee ensimmäinen Magellanic-pingviini! Se tallustaa kukkulan yli meitä vastaan matkalla omalle kololleen. Samassa näemme pingviinejä joka puolella. Niitä on polun vieressä koloissaan nukkumassa päiväunia. Aurinko paistaa kuumasti siniseltä taivaalta. Olisi pitänyt ottaa joku hattu mukaan.

Polun varrella on kylttejä, joissa kerrotaan pingviinien liikkeistä eri vuodenaikoina sekä muista alueen eläimistä. Mikäs tuolla vilahti? Se oli cuis; vähän hamsteria isompi otus. Ei aavistustakaan, mikä kyseisen eläimen nimi on suomeksi. Cuis-otukset elävät pingviinien kanssa, samoin kuin Guanacotkin. Guanacot ovat kamelin- ja laamansukuisia villieläimiä, jotka käyskentelevät ympäriinsä ruohoa popsien.

Jatkamme matkaa kukkulan yli. Nyt näkyy rantakin ja pingviinejä, pingviinejä, pingviinejä silmänkantamattomiin. Laajat kukkulat ovat aivan täynnä pingviinikoloja. Pingviinejä seisoskelee auringossa silmät kiinni ja nokka tuulta haistellen. Osa koloista on pensaiden suojassa, osa aukeilla paikoilla. Pingviinit vaeltavat koloiltaan merelle ja päinvastoin. Valtavia matkoja ylös alas kukkuloiden rinteitä. Paikka paikoin pingviineille on rakennettu alikulkuväyliä, josta ne pääsevät rauhassa kulkemaan koloilleen turistien häiritsemättä.

Turistireittejä on alueella 3-4 kilometriä, joten pääsemme hyvin seuraamaan pingviinielämää. Rannalla seisoskelee tuhansia pingviinejä usean kilometrin matkalla. Niiden yläpuolella kaartelee lokkeja. Lisäksi näemme valtavan ruskean lokinoloisen linnun, jonka selvitämme myöhemmin olevan englanniksi Petrel. Sen siipiväli on 2,5 metriä.

Pingviinit hoivaavat jälkeläisiään, jotka alkavat tähän aikaan vuodesta jo olla vanhempiensa kokoisia jössiköitä. Ne ovat hyvinsyötetyn näköisiä, harmaita untuvikkoja, joilta on juuri vaihtumassa vauvahöyhenet aikuisten höyhenpeitteeseen.

Äiti- ja isä-pingviinit lähtevät vuorotellen hakemaan ruokaa jälkikasvulleen jopa 600 kilometrin päästä mereltä. Takaisin tullessaan niiden on ensin päästävä turvallisesti aallokosta rantaan. Ajoituksen pitää olla juuri oikea, jotta ne ehtivät tepastella riittävän pitkälle ennen seuraavan aallon tuloa. Kaikilta tämä ei onnistu. Näimme yhden rantaan ajautuneen kuolleen pingviinin, joka oli oikea herkkupala lokeille.

Aallokosta päästyään pingviinit lähtevät hitaasti tepastelemaan kohti kotikoloaan, joka voi olla kilometrienkin päässä kukkuloilla. Luulisi niiden siinä vaiheessa jo itse sulattaneen ja kuluttaneen kaiken ruoan, jonka ne ovat mereltä hakeneet. Perille päästyään ne kuitenkin oksentavat ruoan vatsastaan jälkikasvulleen.

Maaliskuussa koko pingviiniyhteiskunta lähtee Punta Tombosta 6000 kilometrin päähän pohjoiseen. Miespuoliset yksilöt palaavat pesimäalueelle elokuussa valitsemaan parhaat kotikolot ja naispuoliset seuraavat perässä syyskuussa. Vanhimmat yksilöt ovat jopa 30-vuotiaita, joten ne ovat tehneet melkoisen määrän näitä matkoja.

Pingviinit ovat inhimillisenoloisia otuksia, joiden touhuja on hauska seurailla. Seuraavaksi pitänee lähteä tutkailemaan muita pingviinirotuja Antarktikselle.

Päivän illallispaikka:
La Eloisa – Terolla erittäin hyvä kala-ateria, Merjalla ylikypsä lasagne