Mr Gaiman

GAIMAN, ARGENTIINA

On harmillista, ettei meillä ole oikein yhteistä kieltä argentiinalaisten kanssa. Pystymme kyllä hoitamaan päivittäiset asiat, mutta emme pääse keskustelemaan paikallisten kanssa. Gaimanin walesiläiskylässä meitä kuitenkin onnisti. Kierreltyämme Trelewin lähellä olevaa pikkukylää ja todettuamme, että kaikki oleelliset paikat* olivat kiinni, päädyimme bussipysäkille.

Pysäkillä istui karismaattinen vanhempi herra, jolta Merja kysyi: “Autobus a Trelew?” (=bussi Trelewiin?). Mies vastasi yllättäen englanniksi ja niinpä jäimme juttelemaan tämän mukavan walesilaisen kanssa. Hän istui siinä pysäkin varjossa lounastauolla katujen lakaisemisesta. Lounaaksi hänellä oli voileivät ja paikallinen limonadi.

Mies kertoi asuneensa Gaimanissa lähes 30 vuotta. Hän oli syntynyt 1920-luvulla Keniassa, jonne hänen vanhempansa olivat saapuneet Walesista. Keniasta perhe päätyi jossain vaiheessa Etelä-Afrikan kautta Fauklandin saarille ja Argentiinaan. Miehen tytär meni naimisiin Fauklandin saarilta löytämänsä walesilaisen miehen kanssa ja asuu nykyisin Walesissa. Välimatka ei miestä näyttänyt häiritsevän “kun nykyään tekniikka toimii niin hyvin, että puhelimessa puhuessa kuulostaa kuin toinen olisi viereisessä huoneessa”. Hän ei ollut tainnut vielä tutustua internetin ihmeisiin.

Mies kuunteli tarkkaavaisesti jutusteluamme; kallisti päätään ja kohdisti katseensa tarkasti puhujaan. Aurinko paahtoi kuumasti. Miehen ohjeen mukaan mikään ei ole tehokkaampaa auringonpolttamalle iholle kuin hunaja. Hunajaa vaan heti palaneeseen kohtaan ja jo helpottaa. Bussin saapuessa mies muistutti meitä turvavöiden tarpeellisuudesta. Liian moni loukkaantuu tai kuolee vain välinpitämättömyyttään turvavöitä kohtaan.

Aika vanha mies lakaisemaan katuja, mutta hän oli tyytyväinen elämäänsä. He olivat juuri saaneet talonkin valmiiksi eikä enää tarvinnut asua vuokralla. Vuokralla asuminen kun on kallista. Sinne hän jäi verkkaiseen tahtiin lakaisemaan katua bussimme kaasuttaessa kohti Trelewiä.


* walesilaiset teehuoneet (casa de te) ja omituinen Guinnesin ennätystenkirjaankiin päässyt kierrätysmuovitaiteilijan näyttely