Helteinen hautausmaa

BUENOS AIRES, ARGENTIINA

Aamulla olimme huolissamme kadonneen rinkan kohtalosta. Tallustimme Aerolineas Argentinasin toimistoon kysymään tilannetta. Ystävällinen virkailija soitti lentokentälle ja kertoi, että laukku on jo saapunut Buenos Airesiin ja tulee hotellillemme iltapäivällä. Tämän halusimmekin kuulla, jotta voimme suunnitella matkamme jatkoa.

Ajelimme metrolla Recoletan kaupunginosaan. Kohteenamme oli La Recoletan hautausmaa. Siellä valtavat hautamuistomerkit muodostavat kuolleiden oman kaupungin, yhden Buenos Airesin päänähtävyyden. Turistit tulevat tänne erityisesti bongaamaan Eva Peronin (Evitan) haudan. Haudan juurella olevat kuivuneet kukat sopivat kuoleman ilmapiiriin. Seinälle kiinnitetyt lukuisat ylistyskyltit taas kertovat haudatun naisen merkityksestä. Eva Peron tunnetaan Argentiinan presidentin Juan Peronin (1946-1955) vaimona, joka omisti elämänsä köyhien ja vanhusten auttamiselle sekä naisten aseman parantamiselle. Hän kuoli vuonna 1954 syöpään 33 vuotiaana.

Hautausmaan muistomerkit ovat valtavia, kuin taloja. Kurkistelemme ikkunoista ja repsottavista ovista sisään. Upeat arkut ovat näkyvillä maantasalla. Joissakin haudoissa useat arkkukerrokset jatkuvat loputtomiin maan alle tai näemme vain portaat, jotka katoavat maan uumeniin. Uteliaisuus herää, mutta kunnioitus vainajia ja heidän omaisiaan kohtaan estää meitä pujahtamasta sisään.

Osa muistomerkeistä on erittäin hyvin hoidettuja, kun taas osa tuntuu rapistuvan käsiin. Mahtavat patsaat reunustavat ovia. Hienoja ornamentteja, kivikukkia, kaiverruksia ja lasimaalauksia näkyy kaikkialla. Kissat löhöilevät raukeana auringossa. Paahtava helle alkaa väsyttää meitäkin.

Hautausmaan edustalla nautitaan elämästä. Tarjolla on katusoittajia, tangotanssijoita ja monipuoliset käsityöläismarkkinat. Joka kojussa on uniikkia tavaraa. Hippitunnelma tempaa mukaansa ja etsimme itsellemme matkavihkisormuksia. Varsinaiset sormukset jätimme kotiin, jottei niitä varasteta. Löydämme hevosenkengän nauloista tehdyt sormukset, jotka yllätykseksemme maksavat vain euron kappale. Tyytyväisinä pujotamme ne sormiimme ja toteamme jälleen olevamme naimisissa. Alkoikin jo olla orpo olo ilman sormusta.

Etsimme bussipysäkin, mutta emme pääse ensimmäiseen lähtevään bussiin, koska meillä ei ole kolikoita. Ystävälliset buenosairelaiset viereisellä pysäkillä auttavat turisteja hädässä ja pian istumme tyytyväisinä bussissa. Kuski heittäytyy juttusille kanssamme. Hämmästykseksemme jopa ymmärrämme, mitä hän meiltä espanjaksi kysyy. Kuskia kiinnosti, kauanko olemme olleet Argentiinassa ja kauanko aiomme olla. Kun kerromme olevamme pidemmällä Etelä-Amerikan matkalla, hän kysyy onko meillä paljon matkatavaroita.

Päivän ruokapaikka:
- Buller-panimo Recoletan hautausmaan edustalla. Kohtuullinen caesar-salaatti ja palmito-tomaattipizza. Panimon oma olut oli pehmeääkin pehmeämpää ja maistui hyvältä jopa Merjan mielestä.