Huonollakin Espanjalla pärjää

BUENOS AIRES, ARGENTIINA

Pienten aamupäivätorkkujen jälkeen suuntasimme helteisen Buenos Airesin syövereihin. Ensin oli saatava aurinkovoidetta, sillä kaikki kotona hankitut olivat kadonneessa rinkassa. Hotellimme sijaitsee aivan ruuhkaisen ostoskadun lähistöllä. Ihmisvilinä sai meidät ihan hämilleen. Merja kuolasi nahkatavaroiden perään – laadukkaita kenkiä, laukkuja, vöitä, nahkatakkeja... ja hintataso murto-osa Suomen vastaavista. Harmi, ettei matkan tässä vaiheessa oikein ole järkevää shoppailla. Mukaan tarttui kuitenkin aurinkovoidetta, matkahiustenkuivaaja ja kahden gigan muistitikku.

Päivän nähtävyyskiintiö tuli täyteen Plaza de Republicalla, jonka keskellä on vapauden muistoksi pystytetty Obelisco. Istuimme Obeliscon juurella kummastelemassa parhaimmillaan 18 kaistaisen Avenue 9 de Julion vilinää. “Muilla on kiire, mulla ei” -rallattelimme mielessämme Kirkan Hengaillaan-biisin sävelellä. Kerrankin oli aikaa jopa katsella varpusten hyppelyä katukiveyksellä.

Vain harva argentiinalainen osaa englantia. Heidän kärsivällisyytensä ja ystävällisyytensä kuitenkin mahdollistavat kommunikoinnin, vaikka emme itse osaa kuin muutaman sanan espanjaa. Lykimme vaan sanoja peräkkäin ja kontekstista tulemme yleensä ymmärretyksi. Ainoastaan Argentiinan kansallispuistojen infokeskuksessa emme oikein pystyneet kysymään neuvoja tai saamaan tietoa, kun kysymyksemme olisivat olleet hieman monimutkaisempia kuin “mihin suuntaan” tai “mitä maksaa”.

Pitkän lennon ja aikaeron aiheuttama väsymys tekivät tehtävänsä, sillä saimme pienen perheriidan aikaan löhöillessämme puistossa esitteitä ja opaskirjaa tutkaillen. Emme oikein päässeet yhteisymmärrykseen, mihin jatkamme Buenos Airesista tai oikeammin, miten jatkosta päätetään. Molemmat olivat sitä mieltä, että toinen ei esitä rakentavia ehdotuksia, vaan heittää pallon aina takaisin. Lopulta päätimme jatkaa keskustelua paremmalla onnella pitkien yöunien jälkeen.