Maistuva illallinen ja aamiainen

TSUMAGO, JAPANI

Mietimme huoneessamme, pitäisikö meidän laittaa jukatat päälle illalliselle. Emme olleet ihan varmoja etiketistä, joten päättelimme suomalaislogiikalla ettei kylpytakki ehkä ole sopivin asu hienolle aterialle. Päästyämme alakertaan huomasimme, että aika moni japanilainen vaelsi ruokasaliin jukata päällään. Etiketti ei onneksi ollut tiukka, varsinkaan meille länsimaalaisille, joten perusreissuvaatteemme sopivat tähän tilaisuuteen vallan mainiosti. Ryokan koetaan kokonaisuudessaan vähän kuin kodiksi. Sinnehän majoitutaan lepäämään ja rentoutumaan.

Meidät ohjattiin istumaan meille varatulle ruokailualueelle kahden hengen matalan pöydän ääreen. Jännityksellä odotimme, mitä tuleman pitää. Ryokanin omistajan tytär selosti meille jokaikisen ruokalajin selkeällä englanninkielellä samalla, kun hän lappasi kupin toisensa perään nenämme eteen. Hän kertoi myös, miten mitäkin ruokaa syötiin ja mitkä eri ruokalajit kuului syödä toistensa kanssa. Siinä olisikin meikäläisiltä mennyt hetki ymmärtää, mikä on alkupala ja mitä dipataan minnekin. Joka pöydässä kuulimme kerrottavan yhtä seikkaperäisesti ja innostuneesti ruokalajeista, joten kyseessä oli majatalon tapa. Ruoka näytti herkulliselta ja olimme haltioissamme meille annetusta huomiosta.

Ryhdyimme napostelemaan pöydän antimia, joista muodostui viiden ruokalajin illallinen. Kaikki ruoat oli valmistettu pieteetillä ja pääasiassa lähiseudun juuri tälle vuodenajalle tyypillisistä herkuista. Aloitimme paikallisen joen yläjuoksulta pyydystetyllä taimenella siirtyen tenpuran eli vuoristovihannesten kimppuun. Niitä popsimme mehiläisen toukkien ja papujen kera. Viimeinen alkupaloista oli täydellinen sashimi eli vaaleanpunainen, raaka lohi wasabitahnan, retiisiraasteen ja soijakastikkeen kanssa nautittuna.

Seuraava setti koostui pikkelsistä, osuimono-keitosta eli kirkkaasta vihanneskeitosta sekä ikuchi-sienistä ja keitetystä kesäkurpitsa-sieniseoksesta. Hehkutimme toisillemme upeita makuelämyksiä. Kaikki oli uskomattoman herkullista. Ruokalajien välillä naukkasimme kuumaa sakea tai vettä.

Pääruoaksi valmistettiin pöydässä pienessä astiassa Terolle erilaisia vihanneksia hobamisolla höystettynä. Merja sai pehmeimmästä pehmeintä shinshy-pihviä hobamisolla purjon, inkiväärin ja sienien kera kuivatun magnolian lehden päällä paistettuna. Suussasulavaa… Seuraavaa ruokalajia varsinkin Tero tutkaili hieman epäileväisesti, mutta päätti kuitenkin maistaa. Tarjolla oli kylmiä soba-nuudeleita soijakastikkeen ja purjon kera. Nuudelit olivat mitä ilmeisimmin ryokanissa valmistettuja ja yksi kylän ylpeyksistä. Nekin maistuivat yllättävän hyviltä.

Ennen jälkiruokaa pöytään tuotiin toinen kylän ylpeyksistä, makea riisikakku seesamipähkinäkastikkeella. Meille kerrottiin, että pelkän kastikkeen valmistus kestää vähintään kaksi viikkoa. Lopputuloksen voi kiteyttää sanaan; njam.

Nautimme vihreää teetä. Ja jälkiruoaksi kauden hedelmiä valloittavana asetelmana: persimonia, japanilaista omenaa ja viikunoita. Ateria kesti kokonaisuudessaan puolitoista tuntia ja on yksi nautinnollisimmista ikinä syömistämme illallisista. Tämän makuhurmion takia kannatti yöpyä juuri tässä ryokanissa ja maksaa itsensä kipeäksi.

Meiltä tiedusteltiin vielä, mihin aikaan haluaisimme syödä aamiaista. Naamamme hieman venähtivät, kun ainoat vaihtoehdot olivat klo 7.30 tai klo 8. Näistä kahdestaä valinta oli toki meille aamu-unisille selvä. Vatsat pullollaan painuimme nukkumaan haaveillen tulevasta aamiaisesta - jos vain jaksaisimme syödä jotakin jo silloin.

Nukuimme suhteellisen hyvin huoneemme lattialle levitetyillä futon-patjoilla. Kokemus oli hyvin japanilainen, ei välttämättä ihastuttavin kokemamme, mutta toimiva ja käytännöllinen. Aamulla saimme ihailla ikkunastamme aurinkoista vuoristonäkymää. Vedimme päällemme jukatat ja nautimme kahdestaan aamuhetkestä spontaanin teeseremonian merkeissä huoneemme parvekekäytävällä. Hetken kuluttua osasimmekin jo odottaa alakerran kongin kumahdusta, joka oli merkki siitä että aamiainen oli valmiina alakerrassa.

Tällä kertaa marssimme jukatat päällä ruokasaliin ja istuimme samaan matalaan pöytään, jossa olimme nauttineet illallisemme. Pöytä oli jo ladottu täyteen pieniä kippoja ja kuppeja. Ensi silmäyksellä aamiainen näytti aika samanlaiselta kuin illallinen, mutta osoittautui kuitenkin täysin erilaiseksi. Ryokanin omistajan vaimo kävi selventämässä joitakin ruokalajeja, mutta pääasiassa osasimme jo itsekin varsin hyvin tunnistaa ja yhdistää eri ruokalajeja.

Aamiaisen oleellisin osa oli riisikulho, jonka sai täytettyä tarvittaessa pöydässä olevasta padasta, jossa riisi pysyi lämpimänä. Erilaisissa kipoissa oli monenmoista pikkelsiä sekä herneenpalkoja. Yhdellä lautasella möllötti kananmunakuutio kurpitsapalojen kera ja toisella savustettu lohi. Tarjolla oli myös kirkasta nuudelikeittoa. Meidän mielestämme aamuaterialle sopi kaikkein parhaiten pienessä pakkauksessa olevat levälevyt. Levy otettiin etusormen ja peukalon väliin. Napattiin hiukan sopivan tahmeaa riisiä sen sisälle ja kastettiin soijakastikkeeseen. Upea makuelämys kaikessa yksinkertaisuudessaan. Olimme vielä aika täynnä illan runsaasta ateriasta, joten osaa aamiaisen tarjonnasta vain maistoimme. Todettuamme saaneemme riittävästi kulinaarisia herkkuja masuumme, kiitimme ja poistuimme yläkertaan pakkaamaan.